Vatvon, vatvon ja vatvon aina vaan

[vierailija]

Löytyiskö vinkkejä tai kohtalotovereita ainaiselle vatvojalle?

Oon aina ollu semmoinen, joka ajattelee liikaa ja ylianalysoi ja jossittelee. Saatan yhtäkkiä alkaa vatvomaan jotakin vuosia vanhaa juttua, jossa olisi pitänyt toimia jotenkin toisin. Useimmiten vatvonnan aiheena on joku lapsiin liittyvä tilanne, jossa on meinannut sattua jotain tai jossa olisi voinut sattua jotain.

Huoh, pää hajoaa. Millä tästä pääsee eroon??

 

[vierailija]

Joo! Mä teen tota samaa. Vatvon asioita mielessäni. Saatan itkeä kun asia niin tulee mieleeni ja mietin ja mietin. Aina nää asiat on jotenkin sellasia, että niissä tilanteissa olisi pitänyt tehdä jotenkin toisin ja sen takia tämä vatvominen on mielestäni haitallista. Tulee paha olo.

 

[vierailija]

Siis tarkotatteko että tiedätte miten tilanteessa tulisi toimia mutta ette niin tee ja luotte vaihtoehtoisen todellisuuden joka on väärä?.

 

[Vierailija]

Ihan sama ongelma täällä! Nyt olen vasta viime aikoina aktiivisesti tehnyt töitä sen eteen, että se vähentyy ja olo helpottuu. Olen oppinut paljon.
Sun on hyväksyttävä, että se asia on miten on ja jokainen tekee omat virheensä. Mutta tuon miettiminen lisää sitä vatvomista ja vatkaamista.

Paras on jos aloitat jonuk uuden jutun/harrastuksen, innostut siitä ja sillä tavalla itsetuntosi nousee.. "Jes pystyin tähän wau!" Huomaamatta kun teet ja pysyt liikkeessä niin asia jää pikku hiljaa taka-alalle.

Ja puhu itsellesi kauniisti "minä tein virheen siinä kohtaa kyllä. Mutta me kaikki tehdään niitä ja voin joko märehtiä sitä tai ottaa siitä opin." Ne tunteet mitä ruokit vahvistuu, eli ajattele hyviä asioita ja tee asioita joista voit saada hyvää fiilistä.
Mä eroni jälkeen rypesin yli vuoden pahassa oloissani, nyt vasta viime aikoina näen värejä elämässä. Todella kovaa työtä se vaati!

 

[vierailija]

Ihan sama ongelma täällä! Nyt olen vasta viime aikoina aktiivisesti tehnyt töitä sen eteen, että se vähentyy ja olo helpottuu. Olen oppinut paljon.
Sun on hyväksyttävä, että se asia on miten on ja jokainen tekee omat virheensä. Mutta tuon miettiminen lisää sitä vatvomista ja vatkaamista.

Paras on jos aloitat jonuk uuden jutun/harrastuksen, innostut siitä ja sillä tavalla itsetuntosi nousee.. "Jes pystyin tähän wau!" Huomaamatta kun teet ja pysyt liikkeessä niin asia jää pikku hiljaa taka-alalle.

Ja puhu itsellesi kauniisti "minä tein virheen siinä kohtaa kyllä. Mutta me kaikki tehdään niitä ja voin joko märehtiä sitä tai ottaa siitä opin." Ne tunteet mitä ruokit vahvistuu, eli ajattele hyviä asioita ja tee asioita joista voit saada hyvää fiilistä.
Mä eroni jälkeen rypesin yli vuoden pahassa oloissani, nyt vasta viime aikoina näen värejä elämässä. Todella kovaa työtä se vaati!

Joo mä oon kanssa niin kyllästynyt tähän vatvomiseen, että oon koittanut aktiivisesti löytää keinoja lopettaa se. Harmittaa ku tuntuu että ei osaa elää täysillä tässä hetkessä ja elämä menee vähän niinkuin ohi tai hukkaan kun vatvoo vaan jotain vanhoja. Oon koittanut etsiä jotain kirjallisuutta aiheesta myös, luulisi löytyvän.

-ap

 

[viisikymppinen isoäiti]

sama täällä. ei siitä eroon pääse. mutta kannattaa ajatella kuitenkin aina, että se on ollu ja menny se tilanne ja sitä ei voi jäljestä päin muuttaa, tai siihen vaikuttaa.