vatsavaivoista osa 1234 *sappivaivaiset voi vastailla*

millaisia oireita sulla?
onko se polte missäkohtaa yleensä? onko muita oireita?

 

Ainakaan se kivi ei itsekseen sieltä poistu vaan voi aiheuttaa liikkuessaan pahempia vaivoja.Leikkausta suosittelen.Kiteytynyttä kolesterolia on kivi muuten!

 

Melkein alan toivoa että olisi kyse mullakin sappikivistä. Kun lukee teidän kokemuksia kuinka on elämä helpottanut. Kyllä tuommoisen leikkauksen ottaisin vaikka heti jos voisin sitten elää ja syödä normisti. Tosin raskauskiloista pääsin helposti viimein kun ei voinut mitään syödä... :/

 

Joo, vaikka ruokavaliolla pysyi kohtaukset suht koht poissa, niin mua pelotti aina esim. haimatulehduksen mahdollisuus.

 

millaisia oireita sulla?
onko se polte missäkohtaa yleensä? onko muita oireita?

siis ylävatsalla keskellä.ei muita oireita

 

Joo, vaikka ruokavaliolla pysyi kohtaukset suht koht poissa, niin mua pelotti aina esim. haimatulehduksen mahdollisuus.

mulla katottiin maksat ja haimat ja kaikki oli kunnossa

 

Minä todellakin odotin leikkaukseen pääsyä.Taju meni kahdesti kun kipu yltyi pahaksi.Nyt voi tuntua hyvälle mutta seuraava kohtaus voikin olla niin paha että huomaat makaavasi päivystyksessä tiputuksessa.Ja sen jäljeen se leikkauspäivän odottelu onkin kamalaa.Eli leikkausjonoon heti vaan,kun on kerran todettu jo kivi.Minulla tuo kivi oli vetänyt sappitiehyen ihan rullalle.Vasta leikkauksen jälkeen läkärikin tajusi tilanteeni vakavuuden.Miettivät ennen sitä vain että josko olen niin herkkä kivulle! Joopa joo.Ja tiedoksi kaikille.Kun sappikohtaus yllättää niin ei voi jäädä epäselväksi kenellekään mikä mättää.Kipu on niin kova että hyvä kun henkeä saa.Ja vain yhdessä paikassa.Siihen ei kuulu mitään ruoan ylösnousemista tms.

 

Joo, vaikka ruokavaliolla pysyi kohtaukset suht koht poissa, niin mua pelotti aina esim. haimatulehduksen mahdollisuus.

mulla katottiin maksat ja haimat ja kaikki oli kunnossa

Niin, nyt. Voihan se tila pahentua ja siksi katsoin parhaaksi sen poiston. Minua ainakin kammotti se ohje tarkkailla itseään kellastumisen varalta.

 

Minä todellakin odotin leikkaukseen pääsyä.Taju meni kahdesti kun kipu yltyi pahaksi.Nyt voi tuntua hyvälle mutta seuraava kohtaus voikin olla niin paha että huomaat makaavasi päivystyksessä tiputuksessa.Ja sen jäljeen se leikkauspäivän odottelu onkin kamalaa.Eli leikkausjonoon heti vaan,kun on kerran todettu jo kivi.Minulla tuo kivi oli vetänyt sappitiehyen ihan rullalle.Vasta leikkauksen jälkeen läkärikin tajusi tilanteeni vakavuuden.Miettivät ennen sitä vain että josko olen niin herkkä kivulle! Joopa joo.Ja tiedoksi kaikille.Kun sappikohtaus yllättää niin ei voi jäädä epäselväksi kenellekään mikä mättää.Kipu on niin kova että hyvä kun henkeä saa.Ja vain yhdessä paikassa.Siihen ei kuulu mitään ruoan ylösnousemista tms.

Ei mun kipu ollut vain yhdessä paikassa. Alkoi niin, että tuntui rintsikoiden alareuna pureutuvan ihoon kiinni, ikään kuin olisivat todella todella tiukalla, kuin 10 cm olisi alamittaa pienennetty tms. Sitten siirtyi lapoihin ja luulinkin sydänkohtaukseksi ensi alkuun. Piipaa-autolla päivystykseen ja vasta tujut pistetyt lääkkeet saivat kivun pois. Mulla oli se rakko tulehtunut.

 

Joo, vaikka ruokavaliolla pysyi kohtaukset suht koht poissa, niin mua pelotti aina esim. haimatulehduksen mahdollisuus.

mulla katottiin maksat ja haimat ja kaikki oli kunnossa

Niin, nyt. Voihan se tila pahentua ja siksi katsoin parhaaksi sen poiston. Minua ainakin kammotti se ohje tarkkailla itseään kellastumisen varalta.

no ei mulle mitään tollasia sanottu.

 

Ainakaan se kivi ei itsekseen sieltä poistu vaan voi aiheuttaa liikkuessaan pahempia vaivoja.Leikkausta suosittelen.Kiteytynyttä kolesterolia on kivi muuten!

niin, enhän minä sitä päätä leikatanko se vai ei. Tä ultraava lääkäri sanoi ettei välttämättä lähetä yhdentakia leikkaamaan..riippuu mitä mun oma lääkäri on mieltä.

 

Mulla oli vuosia kipuja ja toisen raskauden jälkeen alkoi olemaan päivittäin. Lopulta sain pahan kohtausen, rakko tulehtui ja leikattiin kiireellisenä kuukauden päästä. Olen TODELLA tyytyväinen että leikattiin. Leikkaus loppui klo 11 ja neljän jälkeen pääsin kotiin.

 

Ei mun kipu ollut vain yhdessä paikassa. Alkoi niin, että tuntui rintsikoiden alareuna pureutuvan ihoon kiinni, ikään kuin olisivat todella todella tiukalla, kuin 10 cm olisi alamittaa pienennetty tms. Sitten siirtyi lapoihin ja luulinkin sydänkohtaukseksi ensi alkuun. Piipaa-autolla päivystykseen ja vasta tujut pistetyt lääkkeet saivat kivun pois. Mulla oli se rakko tulehtunut.

Mulla meni kipu viimeisimmässä eli pahassa kohtauksessa jossa rakko tulehtui selän puolelle. Olen synnyttänyt luomuna eikä se ollut mitään tuohon kohtaukseen verrattuna. Tosin olen verran sinnikäs ( tyhmä ) etten mennyt sairaalaan moneen tuntiin ja sitten kun menin jouduin odottelemaan tunteja kun en tarpeeksi kipeän näköinen kai ollut. Litalgin vei pahimman kivun, muttei muuta. Käskivät ottamaan närästyslääkettä. Huh mitä vittuilua

 

Mulla oli vuosia kipuja ja toisen raskauden jälkeen alkoi olemaan päivittäin. Lopulta sain pahan kohtausen, rakko tulehtui ja leikattiin kiireellisenä kuukauden päästä. Olen TODELLA tyytyväinen että leikattiin. Leikkaus loppui klo 11 ja neljän jälkeen pääsin kotiin.

Mä elin monta kuukautta sappivaivojen kanssa, vaikka rakko oli tulehtunut. Laitoin valituksen myöhemmin, josta sain sellaisen tyypillisen seliselikirjeen kotiin. Tammikuussa 2008 siis sain pahan sappikohtauksen ja kävin lanssilla sairaalassa. Eivät ultranneet silloin heti, vaan sain ajan vasta toukokuulle -08. Ultrassa kirurgi sanoi, että sappirakko sen näköinen, että on ollut tulehtunut. Leikkaus miltei vuosi sitten syyskuussa.

Mulla on kohtalaisen korkea kipukynnys ja kai sitten elimistö sen tulehduksen hoiti kondikseen itsekseen. Silti ärsytti, oikea hoito olisi ollut leikata tammikuussa 2008 päivystyksessä saman tien.

 

Ei mun kipu ollut vain yhdessä paikassa. Alkoi niin, että tuntui rintsikoiden alareuna pureutuvan ihoon kiinni, ikään kuin olisivat todella todella tiukalla, kuin 10 cm olisi alamittaa pienennetty tms. Sitten siirtyi lapoihin ja luulinkin sydänkohtaukseksi ensi alkuun. Piipaa-autolla päivystykseen ja vasta tujut pistetyt lääkkeet saivat kivun pois. Mulla oli se rakko tulehtunut.

Mulla meni kipu viimeisimmässä eli pahassa kohtauksessa jossa rakko tulehtui selän puolelle. Olen synnyttänyt luomuna eikä se ollut mitään tuohon kohtaukseen verrattuna. Tosin olen verran sinnikäs ( tyhmä ) etten mennyt sairaalaan moneen tuntiin ja sitten kun menin jouduin odottelemaan tunteja kun en tarpeeksi kipeän näköinen kai ollut. Litalgin vei pahimman kivun, muttei muuta. Käskivät ottamaan närästyslääkettä. Huh mitä vittuilua

Joo, itsekin olen synnyttänyt ilman kipulääkkeitä ja juurihoitokin tehty ilman puudutusta, mutta tuo tulehtuneen sappirakon kohtaus. Taju meinas lähteä, teki mieli kyllä lopettaakin omat tuskat. Verenpaineet huitelivat taivaissa ja missään asennossa ei voinut olla. Silti miltei vuoden vielä kestin. En luota lääkäreihin mitenkään suuresti.

 

Mulla oli vuosia kipuja ja toisen raskauden jälkeen alkoi olemaan päivittäin. Lopulta sain pahan kohtausen, rakko tulehtui ja leikattiin kiireellisenä kuukauden päästä. Olen TODELLA tyytyväinen että leikattiin. Leikkaus loppui klo 11 ja neljän jälkeen pääsin kotiin.

Mä elin monta kuukautta sappivaivojen kanssa, vaikka rakko oli tulehtunut. Laitoin valituksen myöhemmin, josta sain sellaisen tyypillisen seliselikirjeen kotiin. Tammikuussa 2008 siis sain pahan sappikohtauksen ja kävin lanssilla sairaalassa. Eivät ultranneet silloin heti, vaan sain ajan vasta toukokuulle -08. Ultrassa kirurgi sanoi, että sappirakko sen näköinen, että on ollut tulehtunut. Leikkaus miltei vuosi sitten syyskuussa.

Mulla on kohtalaisen korkea kipukynnys ja kai sitten elimistö sen tulehduksen hoiti kondikseen itsekseen. Silti ärsytti, oikea hoito olisi ollut leikata tammikuussa 2008 päivystyksessä saman tien.

Mä en tiedä kuinka kauan rakko oli ollut tulehtuneena kun niitä kohtauksia oli jo monta vuotta mutten halunnut mennä lääkäriin kun pelkäsin tähystystä. Sen verran monesti ja pahasti se oli kuitenkin tulehtunut että leikkaus oli pitkittynyt kun rakko oli niin tiukassa ettei ollut meinannut lähteä. En nyt muista sitä sanaa millä kuvattiin. Yliopistollisen sairaalan lääkäri oli perseestä, käski ottamaan närästyslääkettä eikä laittanut asiaa eteen päin. Seuraavana päivänä aloin kuitenkin oksentelemaan, menin omalle lääkärille > lähete sairaalaan, siellä tiputukseen ja ultraus jossa löytyi sappimurskaa. Soittelin vielä johtavalle lääkärille perään ja sain ajan kuukauden päähän. Kannattaa olla itsekin aktiivinen. Sen kuukauden sitten elelin monenlaisten lääkkeiden kanssa. Aika kummaa ettei sulle ole edes lääkkeitä annettu...

Enkä nyt mitenkään halua kenenkään toiveita lytätä mutta mulla vuosi leikkauksesta ja kipuja alkanut tulla uudelleen, suht lievinä kylläkin.

 

Mulla oli vuosia kipuja ja toisen raskauden jälkeen alkoi olemaan päivittäin. Lopulta sain pahan kohtausen, rakko tulehtui ja leikattiin kiireellisenä kuukauden päästä. Olen TODELLA tyytyväinen että leikattiin. Leikkaus loppui klo 11 ja neljän jälkeen pääsin kotiin.

Mä elin monta kuukautta sappivaivojen kanssa, vaikka rakko oli tulehtunut. Laitoin valituksen myöhemmin, josta sain sellaisen tyypillisen seliselikirjeen kotiin. Tammikuussa 2008 siis sain pahan sappikohtauksen ja kävin lanssilla sairaalassa. Eivät ultranneet silloin heti, vaan sain ajan vasta toukokuulle -08. Ultrassa kirurgi sanoi, että sappirakko sen näköinen, että on ollut tulehtunut. Leikkaus miltei vuosi sitten syyskuussa.

Mulla on kohtalaisen korkea kipukynnys ja kai sitten elimistö sen tulehduksen hoiti kondikseen itsekseen. Silti ärsytti, oikea hoito olisi ollut leikata tammikuussa 2008 päivystyksessä saman tien.

Mä en tiedä kuinka kauan rakko oli ollut tulehtuneena kun niitä kohtauksia oli jo monta vuotta mutten halunnut mennä lääkäriin kun pelkäsin tähystystä. Sen verran monesti ja pahasti se oli kuitenkin tulehtunut että leikkaus oli pitkittynyt kun rakko oli niin tiukassa ettei ollut meinannut lähteä. En nyt muista sitä sanaa millä kuvattiin. Yliopistollisen sairaalan lääkäri oli perseestä, käski ottamaan närästyslääkettä eikä laittanut asiaa eteen päin. Seuraavana päivänä aloin kuitenkin oksentelemaan, menin omalle lääkärille > lähete sairaalaan, siellä tiputukseen ja ultraus jossa löytyi sappimurskaa. Soittelin vielä johtavalle lääkärille perään ja sain ajan kuukauden päähän. Kannattaa olla itsekin aktiivinen. Sen kuukauden sitten elelin monenlaisten lääkkeiden kanssa. Aika kummaa ettei sulle ole edes lääkkeitä annettu...

Enkä nyt mitenkään halua kenenkään toiveita lytätä mutta mulla vuosi leikkauksesta ja kipuja alkanut tulla uudelleen, suht lievinä kylläkin.

Voisko sulla olla kiviä niissä tiehyissä tms.? Mullakin oli hieman vaikea se tähystysleikkaus, olivat maksaanikin raapineet kun ei meinannut rakko irrota ja vissiin avoleikkauskin liippas läheltä. Olivat sitten jotain ainetta ruiskuttaneet maksaani, että saivat vuodon tyrehtymään.

 

Mahdollisesti niitä tiehyeissä on....

 

Mä kärsin 4 pitkää vuotta sappikohtauksista. Ekan kerran ku kävin lääkärillä kivuista, niin sain kuulla kärsiväni mahakatarrista. Ultra tapahtui 2003 kesällä, jolloin rakossa näkyi hiekkaa ja muutama isompi kivi. Sappikivien toteamisen jälkeen mulla alkoi tulee kohtauksia oikein kunnolla. Mulla kipu alkoi oikealta rinnan alta ja lopulta meni selkään lapaluiden väliin. Ruuista rasvaiset, maustetut ja hapokkaat saivat aina kohtauksen aikaan. Kohtaus kesti vähintään 3h, enintään 3päivää putkeen. Sinä aikana vaan itkin, kiemurtelin ja oksensin. Pariin otteeseen jouduin ambulanssilla sairaalaan, ku melkein taju lähti kohtauksen aikana. Toisella sairaalareissulla todettiin yhden kiven jääneen tiehyisiin jumiin jolloin se otettiin oraalisesti veke (kamala kokemus, onneks oli kunnon huumaus päällä). Jumiin jäänyt kivi oli maksan kohdilla, mä menin ihan keltaiseksi silmävalkuaisia myöten. Oli muuten aika rajun näköistä.
Leikkaus oli ihan iisipiisi. Muutaman pienet arvet muistuttavat menneestä, ja ihan silloin tällöin tulee semmoinen vihlova aalto, kun jokin tuntuu haluavan jäädä jumiin sinne mistä kipu aikoinaan lähtikin.
Mulle sanottiin aikoinaan, että jos sappirakossa on kivi/kiviä, niin oireelliset poistetaan ja oireettomat jätetään paikoilleen.

 

Niin juu, mahakatarria mulla ei ole koskaan ollutkaan, oli vaan niin ammattitaidoton lääkäri, joka kuulemansa perusteella teki diagnoosin.
Loppuvaiheessa sairautta, ennen leikkausta, mulla meni kohtaukset niin pahoiksi, että jopa vesi tuli ylös. Olin silloin oksentanut sen 3pvä putkeen, ja kun verta näkyi oksennuksen seassa, niin silloin soitin lääkäriin ja vaadin leikkauspäivää aikaisemmaksi.

Ei oo siis mikään kovin helppo tauti kyseessä.

 

juu..no mulla on ollut vain yksi kohtasu ..mutta polttelua ja pahoinvointia (kuvotusta yms) joka päivä..ruoka ruvennut pyrkimään välillä syönnin jälkeen ylös.

 

Mulla todettiin tänään ultrassa sama syy on hienomaista ja karkeaa kiviainesta ja kiviä on paljon sapessa. pariin yöhön ei olla miehen kanssa nukuttu kun sattui ja asentoa ei saanut ja ei pystynyt vaihtamaan. Lääkkeitä sain tohon helpottaman oireita eritoten vatsalaukkuun kun sappi ahistaa sitä ja on närästys vaivoja entuudestaan. kuukauden sisällä pääsee leikkaukseen jee jee. Kannattaa mennä ajoissa lekuriin kun kipukohtaukset alkaa saa heti lääkkeen ja hoidon.

 

Mulla on tullut elämäni aikana 3 sellaista aivan kamalaa kipukohtausta mahassa yöllä, viimeisin nyt muutama viikko sitten. Eli illalla jo oli jotenkin vatsalaukku turvonneen oloinen, ja sitten alkoi pikkuhiljaa kipu, joka on todellakin kamalampi kuin synnytyskivut. Kipu tuntui tuossa vatsalaukussa, ja säteili siitä kylkiin ja selkään. Kesti n. 5 tuntia, ja meni ohi, aamulla uudestaan. Ja vatsakatarria taas epäilivät, nyt syön nexiumia. Lääkäri sanoi että jos kyseessä sappi, niin kipu olis enemmäänkin tuolla oikealla eikä niinkään vatsalaukussa, eikä hänen mielestä kannata nyt ultrata. En tiedä sitten kumpaa oli, mutta nyt saa pelätä koko ajan, ja miettiä mitä uskaltaa syödä. En tosin ollut edes syönyt mitään erikoista ennen tuota viimesintä kohtausta, edellisiä kohtauksia ennen olen syönyt kebabbia tai pizzaa.

 

Ei mun kipu ollut vain yhdessä paikassa. Alkoi niin, että tuntui rintsikoiden alareuna pureutuvan ihoon kiinni, ikään kuin olisivat todella todella tiukalla, kuin 10 cm olisi alamittaa pienennetty tms. Sitten siirtyi lapoihin ja luulinkin sydänkohtaukseksi ensi alkuun. Piipaa-autolla päivystykseen ja vasta tujut pistetyt lääkkeet saivat kivun pois. Mulla oli se rakko tulehtunut.

Mulla meni kipu viimeisimmässä eli pahassa kohtauksessa jossa rakko tulehtui selän puolelle. Olen synnyttänyt luomuna eikä se ollut mitään tuohon kohtaukseen verrattuna. Tosin olen verran sinnikäs ( tyhmä ) etten mennyt sairaalaan moneen tuntiin ja sitten kun menin jouduin odottelemaan tunteja kun en tarpeeksi kipeän näköinen kai ollut. Litalgin vei pahimman kivun, muttei muuta. Käskivät ottamaan närästyslääkettä. Huh mitä vittuilua

Joo, itsekin olen synnyttänyt ilman kipulääkkeitä ja juurihoitokin tehty ilman puudutusta, mutta tuo tulehtuneen sappirakon kohtaus. Taju meinas lähteä, teki mieli kyllä lopettaakin omat tuskat. Verenpaineet huitelivat taivaissa ja missään asennossa ei voinut olla. Silti miltei vuoden vielä kestin. En luota lääkäreihin mitenkään suuresti.

täällä kanssa luomusynnyttäjä ja ei ollut tosiaan mitään niihin sappikipuihin verrattuna. Mulla pahimmat kivut olivat selässä tai tunne oli oikeastaan, kuin joku olisi puukottanut selkää (en tiedä miltä se oikeasti tuntuu mutta voin kuvitella, että selliaselta). Itse oksensin kivusta ja kuten joku mainitsikin ketjussa, että oksentaminen ei kuulu sappikipuihin niin eivät lääkärit uskoneet, että oli sappikohtaus. Kerran jouduin jopa lähtemään päivystyksestä kotiin kun mikään ei auttanut ja lääkärit eivät uskoneet. (tiesin kohtauksen menevän jossain vaiheessa ohi. Onneksi seuraavalla kerralla lääkäri otti minut tosissaan ja ultrasi jossa aivan selvästi näkyi sappionglemat.

 

Sappivaivaisen on vältettävä rasvaisia, savustettuja ja vahvasti maustettuja ruokia.
Omena, tuore kurkku, etikkasäilykkeet, kaalit, paprika, herneet, pavut, linssit, raaka sipuli on myös vältettävien listalla. Suuret annokset ja huonosti sulavat kasvikset voivat myös aiheuttaa kohtauksia.