V
vatsantakiasyrjäytynyt
Vieras
Olen jo puolitoista vuotta kärsinyt todella pahasta stressi vatsasta.
En edes muista milloin tämä alkoi, mutta ruokavaliossani ei pitäisi olla mitään kummallista - olen "kokeillut" jättää eri ruokia pois ja kokeilla uusia josko minulla olisi joku allergia, mutta tästä ei ole kyse. Minulla ei myöskään pitäisi olla laktoosi-intorelanssia eikä keliakiaa.
En uskalla pyytää ketään uutta tuttavuutta meille kylään, enkä uskalla itse myöskään mennä kenellekkään kylään - en uskalla mennä edes pidemmälle automatkalle. Olen ennen tätä vaivaa myös rakastanut matkustelua, ja tehnytkin sitä jos jonkin verran - mutta viimeeksi kun istuin lentokoneessa lupasin, etten enään ikinä lähde mihinkään jos olo on kokoajan tälläinen. Asiasta on tullut itselleni aivan järkyttävän suuri - nykyään mahaani alkaa kiertää jo kun mietin, että pitäisi lähteä lenkille tai ruokakauppaan (joka on taloyhtiön alakerrassa).
Tein melkoisen harppauksen asiassa, kun olin lupautunut menemään mieheni kanssa elokuviin, ja meninkin. Yleensä vältän kaikki tuollaiset, missä tiedän että joudun istumaan eikä vessaan ole niin helppo lähteä.
Tilanne on äitynyt niin pahaksi, että en uskalla hakea töihin enkä kouluun. Suunnitelmissani oli kouluttautua vielä vähän pidemmälle, mutta kun edes mietin tulevaisuuttani mahani ottaa minussa vallan. Olen kaikenaikaan masentunut ja alan syrjäytymään todella pahasti. Olen nykyään mielummin hereillä yöaikaan kuin päivisin, koska silloin uskallan mennä herkemmin ulos kun siellä ei ole ihmisiä juuri ollenkaan.
Lääkärit eivät ota asiaa tosissaan, eivätkä käsitä kuinka paha tilanteeni on vaikka kuinka vakuuttelen. Syön maitohappobakteereita, minulla on aina laukussa Imodiumia ja yritän olla stressaamatta. Mikä enää avuksi?
En edes muista milloin tämä alkoi, mutta ruokavaliossani ei pitäisi olla mitään kummallista - olen "kokeillut" jättää eri ruokia pois ja kokeilla uusia josko minulla olisi joku allergia, mutta tästä ei ole kyse. Minulla ei myöskään pitäisi olla laktoosi-intorelanssia eikä keliakiaa.
En uskalla pyytää ketään uutta tuttavuutta meille kylään, enkä uskalla itse myöskään mennä kenellekkään kylään - en uskalla mennä edes pidemmälle automatkalle. Olen ennen tätä vaivaa myös rakastanut matkustelua, ja tehnytkin sitä jos jonkin verran - mutta viimeeksi kun istuin lentokoneessa lupasin, etten enään ikinä lähde mihinkään jos olo on kokoajan tälläinen. Asiasta on tullut itselleni aivan järkyttävän suuri - nykyään mahaani alkaa kiertää jo kun mietin, että pitäisi lähteä lenkille tai ruokakauppaan (joka on taloyhtiön alakerrassa).
Tein melkoisen harppauksen asiassa, kun olin lupautunut menemään mieheni kanssa elokuviin, ja meninkin. Yleensä vältän kaikki tuollaiset, missä tiedän että joudun istumaan eikä vessaan ole niin helppo lähteä.
Tilanne on äitynyt niin pahaksi, että en uskalla hakea töihin enkä kouluun. Suunnitelmissani oli kouluttautua vielä vähän pidemmälle, mutta kun edes mietin tulevaisuuttani mahani ottaa minussa vallan. Olen kaikenaikaan masentunut ja alan syrjäytymään todella pahasti. Olen nykyään mielummin hereillä yöaikaan kuin päivisin, koska silloin uskallan mennä herkemmin ulos kun siellä ei ole ihmisiä juuri ollenkaan.
Lääkärit eivät ota asiaa tosissaan, eivätkä käsitä kuinka paha tilanteeni on vaikka kuinka vakuuttelen. Syön maitohappobakteereita, minulla on aina laukussa Imodiumia ja yritän olla stressaamatta. Mikä enää avuksi?
