Vatsan päältä työntäminen ponnistusvaiheessa

[taustalla]

Olen kuullut, että ponnistusvaiheessa lääkäri voi auttaa äitiä työntämällä käsin vauvaa ulospäin äidin vatsan päältä samalla kun äiti ponnistaa jos vauvan syntymä pitkittyy. Tämä ei ilmeisesti ole kovin yleisesti käytössä mutta toisinaan kuitenkin.

Löytyykö ketään joka tietäisi kyseisen toimenpiteen riskeistä ja eduista vauvan sekä äidin osalta enemmän tai sellaista henkilöä joka on itse käynyt läpi kyseisen toimenpiteen? Entä mitkä erot riskeissä päältä auttamisessa ja imukupilla auttamisessa on? Kumpi toimenpiteistä riskittömämpi?

Itseäni arveluttaa, että mahtuuko vauva syntymään alateitse vaikka lääkäri kovin vakuutteli että mahtuu. Mieleeni tuli ajatus, että ponnistusvaiheessa saatan tarvita vähän apua jos vauva ei meinaa päästä syntymään ja siksi tämä asia kiinnostaa.

T: Mammeli ja vauva 38+2

 

[taustalla]

Miksi olet niin varma että vauva ei mahdu syntymään normaalisti?? Ponnistusvaiheessa puolet työstä teet itse ja toisen puolen hoitaa kohtu supistelemalla voimakkaasti. Useimmiten ei tarvita mitään muuta. Kaikkiin sekä imukuppi, pihti että painamisella auttaminen sisältää riskejä mutta riskihän se on koko synnytys. Älä turhaan murehdi etukäteen!! Minä nimittäin murehdin juuri ponnistusvaihetta etukäteen koska olen suht pienikokoinen. Loppujen lopuksi se olikin vauvan suuresta koosta huolimatta melko helppo juttu.

 

[RouvaHuldaHuoleton]

Tuosta toimenpiteestä en osaa sanoa, luulisin että mieluummin sitten ottavat suoraan imukupin avuksi. Meidän esikko syntyi imukupin avulla, ja se oli loistokokemus. Olin piiiitkän synnytyksen jälkeen täysin poikki enkä jaksanut ponnistaa joten kun imukupin avulla lapsi lähti liikkeelle, tuli pontta ponnistukseenki. Eli imukuppia en enää ainakaan jännitä, se oli parasta mun synnytyksessä <br><br>

 

[KÄTILÖ]

Siihen liittyy sellainen riski, että painajalta (yleensä kätilö) menee käsi. On nimittäin kovaa työtä.

 

[Janica]

Minulla ponnistusvaiheen pitkittyessä otettiin imukuppi käyttöön, irtosi kerran, vauvan sydänäänet heikkeni ja henkilökunnalle alkoi tulla hätä, jolloin yksi henkilö (en tiedä oliko kätilö?) paineli voimalla vatsan päältä minun ponnistaessani ja lääkärin vetäessä imukupilla (sanoi että kaksinkäsin sai kiskoa - ja lähetti lantioröntgeniin). Vauva saatiin ulos, viime tipassa koska ei hengittänyt syntyessä mutta selvisi kuitenkin terveenä ja elossa!

Oma kokemukseni siis on ettei ne enää siinä vaiheessa kysele tai mieti toimenpiteen "riskejä", jos näin täytyy tehdä. Tärkeintä on saada vauva ulos hengissä.

Älä kuitenkaan murehdi etukäteen että miten käy, kyllä ne vauvat yleensä hengissä saadaan syntymään, ja ammattitaitoista porukkaahan siellä on. Tärkeää olisi äidin oma asenne, että "minä selviän tästä", sillä pääsee jo pitkälle. Tsemppiä synnytykseen! :flower:

 

[humbe]

esikoista pihalle puskiessa kätilö auttoi juurikin työntämälää vatsan päältä. tai oikeastaan se makasi koko painollaan vatsan päällä ja auttoi käsillä, että saatiin tyttö pihalle. en kokoenut sitä mitenkään kummallisena tai epämiellyttävänä, nopeutti vain hommaa, kun vauva ei ollut kunnolla laskeutunut.

 

[taustalla]

\

Siihen liittyy sellainen riski, että painajalta (yleensä kätilö) menee käsi. On nimittäin kovaa työtä.

"Kätilönä" varmasti sitten tiedät senkin että funduksesta painaminen voi oikeasti aiheuttaa vammoja niin äidille kuin sikiölle ja sen vuoksi se ei ole yleisesti hyväksyttävä toimenpide..

 

[taustalla]

\

\

Siihen liittyy sellainen riski, että painajalta (yleensä kätilö) menee käsi. On nimittäin kovaa työtä.

"Kätilönä" varmasti sitten tiedät senkin että funduksesta painaminen voi oikeasti aiheuttaa vammoja niin äidille kuin sikiölle ja sen vuoksi se ei ole yleisesti hyväksyttävä toimenpide..

Mutta eiköhän siihen sitten löydy joku syy jos näin toimitaan? Joku sellainen syy, että on katsottu hyötyjen olevan haittoja suuremmat.

 

[taustalla]

\

\

\

Siihen liittyy sellainen riski, että painajalta (yleensä kätilö) menee käsi. On nimittäin kovaa työtä.

"Kätilönä" varmasti sitten tiedät senkin että funduksesta painaminen voi oikeasti aiheuttaa vammoja niin äidille kuin sikiölle ja sen vuoksi se ei ole yleisesti hyväksyttävä toimenpide..

Mutta eiköhän siihen sitten löydy joku syy jos näin toimitaan? Joku sellainen syy, että on katsottu hyötyjen olevan haittoja suuremmat.

Niin, se hyöty, että vauva saadaan hengissä ulos, vaikka muuten vioittuisikin. Noi on kuitenkin niitä viimeisiä keinoja, varsinkaan, jos ei enää sektioon ehditä, ja silloin tehdään varmaan mitä tahansa, että vauva saadaan hengissä ulos.

 

[Äiti vaan]

Minulla autettiin myös vatsan päältä painamalla. Neiti jäi vielä päästään kiinni "aukolle". Eikä muuten aina se kohtu auta siinä ponnistaessa. Minulle ainakin sanottiin että kohtu ei auttanut enää yhtään siinä vaiheessa.

 

[kokemus]

Minulla yli tunnin kestäneen ponnistusvaiheen loppupuolella painettiin kovasti myös mahan päältä. Ei ollut valmennuksessa mitään moisesta operaatiosta sanottu, enkä siis riskeistäkään tiennyt mitään. Enkä siinä paniikissa mikä oli vauvan puolesta osannut mitään riskejä ajatella, koko synnytys oli niin järkyttävä että olin alusta loppuun saakka shokissa ja toivoin vain että se mötikkä jotenkin tulee lopulta ulos.

Sain itse pahat vammat synnytyksessä, vauva ihme kyllä selvisi ilmeisesti ilman suurempia vammoja. Enkä vieläkään tiedä, kuinka paljon mahan päältä painaminen lopulta vaikutti vammoihin, osana kaikkea kaiketi.

 

[RPM]

Minulla 3 päivän käynnistelyn jälkeen ja melkein 2 tunnin, joo totta, ponnistuksen jälkeen olin niin poikki että lääkäri laittoi imukupin ja sitten yksi hoitaja tai kätilö nousi polvilleen tuolin päälle viereeni ja melkein makoi päälläni kun ponnistin ja lääkäri veti imukupilla.
En todellakaan miettinyt riskejä tai mitään muutakaan vain sitä että lapsi saadaan ulos!

 

[Kätilö myös]

\

Siihen liittyy sellainen riski, että painajalta (yleensä kätilö) menee käsi. On nimittäin kovaa työtä.

Olipa harvinaisen asiaton kommentti! Toivottavasti et ole oikeasti kätilö. Funduksesta painaminen kuuluu niihin toimenpiteisiin joiden käytöstä WHO on kehottanut luopumaan. Jos ponnistusvaihe on lopuillaan ja sikiön sydänäänet yllättäen voimakkasti laskevat palautumatta, sitä silti toisinaan käytetään (jos muuta mahdollisuutta ei ole), mutta siihen todella liittyvät merkittävät riskit niin sikiön kuin synnyttäjänkin kannalta!

 

[kiinnostunut]

Mitä riskejä tuohon painamiseen liittyy? Siis vauvalle ja äidille? Itselläni esikoisen ponnistusvaihe kesti 45min jonka jälkeen avuksi tullut toinen kätilö painoi mahan päältä, kun spinaalipuudutuksen tunnottomuuden takia en "osannut" ponnistaa kunnolla.

 

[taustalla]

Äidin osalta vatsan päältä painaminen alatiesynnytyksen aikana lisää riskiä saada vammoja lantionseudun sisäelimiin. Alatiesynnytyksessähän yleensä kaikki varsinkin ensisynnyttäjät repeävät, kyse on vain lähinnä siitä, minkä asteisesti. Joillekin tulee vain pieniä, pinnallisia limakalvojen repeämiä, toisille sitten taas syvempiä hermojen ja lihasten repeämiä. Mikäli ponnistusvaihe alkaa pitkittymään, toisin sanoen äidin luissa ei ole riittävästi tilaa ja/tai kudokset eivät jousta tarpeeksi, joudutaan synnytystä auttamaan esimerkiksi imukupilla tai mahan päältä painamalla. Tällöin riski saada pahempia repeämiä sisäelimiin myös nousee, kun väkisin punnataan ahtaista paikoista vauvaa ulos. Repeämät voivat johtaa esimerkiksi virtsarakon, kohdun ja peräsuolen laskeumiin ja sitä myöten ulosteiden pidätyskyvyn heikkenemiseen. Hermoihin tulleet vammat vaikuttavat vastaavalla tavalla.

Vauvan osalta riskit lienevät samat kuin yleensäkin pitkittyneissä ja avustetuissa synnytyksissä ovat, siis hapenpuutteista johtuvat aivovammat, luiden murtumat, pysyvät hermovauriot jne.

 

[turhaa]

No, voi hitsi. Multakin painettiin mahan päältä, kun synnytin esikoista. Painaja oli kätilö. Enpä tienny vasta kuin nyt nuista riskeistä. Vauvalla ei ollu sillon mitään hätää, mutta ponnistin 2 tuntia. Lopulta otettiin imukupilla. Ihan turhaa se painelu oli, ei mitään hyötyä ja kun kerta vauvakaan ei ollu vaarassa.

 

[taustalla]

\

\

Siihen liittyy sellainen riski, että painajalta (yleensä kätilö) menee käsi. On nimittäin kovaa työtä.

Olipa harvinaisen asiaton kommentti! Toivottavasti et ole oikeasti kätilö. Funduksesta painaminen kuuluu niihin toimenpiteisiin joiden käytöstä WHO on kehottanut luopumaan. Jos ponnistusvaihe on lopuillaan ja sikiön sydänäänet yllättäen voimakkasti laskevat palautumatta, sitä silti toisinaan käytetään (jos muuta mahdollisuutta ei ole), mutta siihen todella liittyvät merkittävät riskit niin sikiön kuin synnyttäjänkin kannalta!

Mikä sitten on sinun mielestäsi oikea vaihtoehto siinä vaiheessa, kun sikiön sydänäänet laskevat/häviävät ja on pelko siitä, että vauva kuolee? Kukaan ei varmasti halua turhia riskejä, mutta ovatko nuo riskit sen arvoisia, että vauva jää henkiin? Onko tuossa vaiheessa aina hätäsektio se ainoa oikea, mutta jos siihen ei enää ehditä?

 

[Ninnu]

Kävin vastaamassa tuolla kysymykseen Mikä synnytyksessä pelottaa? tästä samasta asiasta ja joku kehtasi väittää, että keksin jutun.
No, minulla ponnistusvaihe meni pitkäksi ja sikiön sydänäänet heikkenivät. Haettiin lääkäri imukuppisynnytystä varten ja toinen kätilö painamaan kohtua. Kätilön avulla vauva syntyi, imukuppia ei tarvittu. Kritisoin aiemmin sitä, että aluksi jäin yksin ponnistusvaiheessa, kätilö meni avustamaan jonkun toisen synnytystä. Jälkeenpäin tämä oma synnytykseni käytiin kätilön kanssa läpi, jäi sen verran paha mieli ja pelko. Kätilö ei kertonut mitään siitä, että vatsan päältä painaimiseen sisältyisi mitään riskejä. Meillä on nyt aivan terve tyttö, 2 kk.

 

[Kätilö myös]

\

\

\

Siihen liittyy sellainen riski, että painajalta (yleensä kätilö) menee käsi. On nimittäin kovaa työtä.

Olipa harvinaisen asiaton kommentti! Toivottavasti et ole oikeasti kätilö. Funduksesta painaminen kuuluu niihin toimenpiteisiin joiden käytöstä WHO on kehottanut luopumaan. Jos ponnistusvaihe on lopuillaan ja sikiön sydänäänet yllättäen voimakkasti laskevat palautumatta, sitä silti toisinaan käytetään (jos muuta mahdollisuutta ei ole), mutta siihen todella liittyvät merkittävät riskit niin sikiön kuin synnyttäjänkin kannalta!

Mikä sitten on sinun mielestäsi oikea vaihtoehto siinä vaiheessa, kun sikiön sydänäänet laskevat/häviävät ja on pelko siitä, että vauva kuolee? Kukaan ei varmasti halua turhia riskejä, mutta ovatko nuo riskit sen arvoisia, että vauva jää henkiin? Onko tuossa vaiheessa aina hätäsektio se ainoa oikea, mutta jos siihen ei enää ehditä?

Sanoin suluissa, että kun muuta vaihtoehtoa ei ole... Tarkoitin, että riskit ovat sitä luokkaa, että vain äärimmäisessä hätätapauksessa, kun todella vauvan henki tai terveys on siitä kiinni, sen hyväksyn. Siltikin se kuuluu näihin WHO:n suosituksiin. Ehkäpä (?) siksi, ettei sitä pidettäisi vaihtoehtona imukupille tai pihdeille.

 

[taustalla]

Tulipa minullekkin yllätyksenä nuo riskit tuosta painamisesta. Minulla poikaa koitettiin vetää ensin imukupilla kaksi kertaa. Ilman mitään tulosta. Kolmannella kerralla tuli myös kätilö istumaan mahani päälle ja sitten urakalla painettiin. Imukuppi irtosi taas ja lääkäri lähti kesken toimenpiteen pois saatuaan niin paljon verta naamallensa. Painamista jatkettiin ja tuossa tilassa muistan enää vain sen, että minulle huudettiin kuinka lapsi on nyt saatava pihalle. Hälytys hätäsektioon oli juuri tehty kun sain vielä jostain yllättäen voimaa ponnistaa kätilön painaessa. Pää saatiin pihalle ja sitten onneksi tuli loppukin. Repesin pahasti ja minua ommeltiin muutama tunti synnytyksen jälkee. En tiedä johtuiko tuosta painamisesta vai lapsen isosta koosta vai mistä, että tunto meni alapäästä eikä ollut minkäänlaista tunnetta että olisi tullut edes pissahätä. Onneksi kuitenkin palautui kolmen päivän päästä synnytyksestä, ei ihan kokonaan mutta pikkuhiljaa sitten normalisoitui. Mutta vieläkään ei pidätyskyky ole ennallaan. Tämä siis tapahtui esikoista synnyttäessäni. Poika painoi 4335g ja oli 53 senttiä pitkä, ei mikään ihan kauhean iso, mutta kudokset eivät vaan antaneet periksi. Lantiossa kyllä oli kuulemma tilaa. Nyt toinen tulossa ja varmasti pidän huolen että varmistetaan ettei ainakaan ole isompi kuin esikoinen. En halua, että loputkaan pidätyskyvystäni häviää.

 

[mamma82]

Mulla kanssa painettiin mahan päältä ja lopulta lutsuttiin lääkäri imukupin kanssa apuun...irtosi toi kuppi kerran vauvan päästä ja tuli ikävät mustelmat.Miksi tälläisistä riskeistä ei kerrota synnyttäjälle??Minultakin vaan nostettiin jalat tuille ja lääkäri tunki kupin hanurii ja kukaan ei kertonu mulle et mitä tapahtuu ja miks...luulin et oli pahempiki hätä vaikka vauvalla oli kaikki hyvin.Siitä jäi vähän ikävät muistot.Sain toisen asteen repeämän(repesin emättimeen päin)ei tullut kyl montaa tikkiä,mut arpi välillä kiristää,virsan pidätys ongelmia ei ole.

 

[kätilö minäkin]

Kuulkaas nyt silloin kun on hätä ja puhun oikeasta hädästä. Me ei kyllä aleta kertomaan joka Jumalan sääntöä ja poikkeamaa melkein kontrolloimattomassa tilassa olevalle äidille. Jokainen teistä kätilön ammattitaitoa epäilevistä naisista saisitte hävetä. Meillä Suomessa on maailman alhaisimmat lapsikuolleisuus luvut. Jokainen kätilö synnytyssalissa tietää, mitkä on riskit, mutta jokainen myös tietää mitä seuraa jos apua ei anneta. Te naiset, jotka ette ole kätilöitä ette voi eikä teidän tule tietää kaikkea, mitä me ammattilaisena tiedämme. Kaikkea ei myöskään lue kirjoissa. Minäkään en valita kun kaupan kassa ei viitsi palvella minua ja kohtaan noita hapan naamoja joka ikinen päivä.

 

[taustalla]

Niin, mitäpä sitä turhaan asioista kertomaan, kun kyse on vain yleensä ihmisen elämän suurimmasta asiasta ja samalla suurimmasta riskistä, joka vaikuttaa ihmisen loppuelämään (sekä vauvalla että äidillä)!

Ei kätilön ammattitaitoa vähättele se, että asiat sanottaisiin niin kuin ne ovat. Pikemminkin päinvastoin!

Ja miksi niitä asioita ei voi kertoa ennen synnytystä kun silloin on hyvää aikaa eikä äiti ole hysteerinen, paniikissa ja shokissa? Kuitenkaan tämäkään asia, mahan päältä painaminen ei näytä olevan mitenkään harvinainen ilmiö. Ai niin, mutta sehän olisi pelottelua...

 

[Ninnu]

Kätilö minäkille: Minulle ei ainakaan synnytystilanteessa tarvitse alkaa kertoa erilaisista riskeistä. Mutta kätilö voisi kertoa, mitä milloinkin tapahtuu, ettei jää niin kummallinen olo. Minä esimerkiksi olisin toivonut, että kätilö olisi kertonut, miksi poistuu huoneesta. Olin aivan ihmeissäni, kun ponnistusvaihe oli alkanut (ainakin näin ymmärsin) ja kätilö lähti salista ja jätti minut ja miehen kahdestaan. Olin aivan hämmästänyt ja ihmettelin, että tätähän sitä oli kokoajan odotettu ja nyt kätilö lähtee. Mihin se menee? Siitä menin ihan shokkiin ja loppu synnytys meni kai osaksi sen takia päin honkia. No, ponnistusvaihe siis pitkittyi ja kätilö poistui taas tuon ponnistusvaiheen aikana pari kertaa salista. Toisella kerralla palasi mukanaan toinen kätilö, toisella kerralla lääkäri. Kyllä siinä odotellessa pelkää ja miettii, että mihin se oikein meni.
Miten on, neuvotaanko kätilökoulutuksessa kertomaan äidille, että nyt minä lähden vähäksi aikaa sinne ja sinne? Eikä vain häipymään? Riskejä ei minusta synntystilanteessa voi tai kannata kertoa, siinä ei ole mitään järkeä, koska toimintaan kuten on pakko tilanteessa toimia.
Niin, tuosta vatsan päältä painamisesta. Nyt kun olen keskustellut asioista ystävien kanssa, niin aika monella tuntuu olleen tuota vatsan päältä työntämistä...

 

[Minä synnyttäjä]

Kuule sinä kätilö minäkin: Neljä lasta synnyttäneenä voin sanoa, että teissä kätilöissä on eroja kuten viineissä.

Toiset teistä osaa olla äitien kanssa ja toiset ei. Toiset osaa hoitaa työnsä myös noiden sinun mainitsemiesi kontrolloimattomassa tilassa olevien äitien kanssa ja toiset taas ei.

Toiset ajattelee enemmän mitä äiti haluaa, toiset tuntuu pikemminkin ajattelevan miten itse saisi synnytyksen omalta kannaltaan sujumaan helpommin. Minä kyllä tiedän asenne loistaa kauas....

Minulta on yksi kätilö pyytänyt anteeksi, yski aiheuttanut synnytyspelon käytöksellään ja yksi hoiti työnsä todella upeasti jättäen minulle synnytyksestä hyvin lämpimät muistot ja on aivan varmasti oikeassa työssä.

Kaupan kassa tuskin saa sinulle traumoja aikaan vaikka huonokäytöksinen olisikin, kätilöltä se onnistuu hyvinkin helposti.