Y
Yksin suhteessa
Vieras
Istun ja kuuntelen pienen tuhinaa.
Olen itkenyt jo tunnin ja loppua ei näy.
Olen niin väsynyt, fyysiseti ja psyykkisesti..
Meillä vauvan myötä parisuhde alkanut hajoamaan liitoksista.
Helppoa ei ole ollut ennenkään, mutta nyt alkaa minun voimat olla loppu.
Takana vaikea raskaus, unettomuutta, itsellä todella ikäviä kipuja selässä, hartioissa, jaloissa ja lisäksi miehen yrityksen kasvavat työpaineet.
Eilen riideltiin ja mies viimeisenä, ennenkuin lähti töihin totesi, että aletaan jakamaan omaisuus.
Laitoin viestiä, että alan etsimään asuntoa lapsien kanssa.
Eilen lähti iltapäivällä firman juhliin, joihin olisin itsekin halunnut mukaan ja johon minut oli kutsuttu. Kuukausi sitten suunniteltiin, kuinka otetaan hotelli, nautitaan omasta rauhasta yksi yö, ollaan yhdessä miehen kanssa.
Mitä lähemmäksi juhlien aika koitti, sitä vaitonaisemmaksi mieheni meni. Ei enää hotelleja, ei yhteistä aikaa, ei mitään keskustelua juhlista.
Alkuviikosta aloin epäröimään ja perumaan lähtöä, sillä hän on tehnyt tämän ennenkin samalla kaavalla ja se tarkoittaa, että ei tahdo minua mukaan. Ei rohkaisua, jotta lähtisin, ei mitään. Totesi vain, että jos lähden, niin kai olen järkännyt lapsenvahdin. No, en ole kerennyt, kun olen hoitanut kipeitä lapsia ja itseäni terveeksi. Tiedän, että jos hän oikeasti olisi minut mukaansa halunnut olisi hän auttanut lapsenvahdin hommaamisessa.
Koen riittämättömyyttä, väsymystä, arvottamuutta.
Puheissaan on puhunut, kuinka aikoo ottaa hallitusti, sillä tänään lähtee poikaporukalla ajamaan ja soittamaan. Luotin siihen.
Viiden aikaan hoiperteli kotiin ympäripäissään. Olen itse saanut nukuttua noin tunnin ja senkin pätkissä, viime yönä ehkä kolmisen tuntia, lapsi heräsi kolmen aikoihin ja sain vasta sen rauhoittumaan uudelleen.
Seuraavasta nukkumisesta ei ole kuin hauraita haaveita.
En oikeasti tiedä, miten jaksan viikonlopun yli. Mies reissussa sunnuntaihin asti. Reissu luonnollisesti sisältää holtitonta juomista, eli sunnuntaina kun kömpii kotiin, ei siitä ole edes avuksi.
Maanantaina lähtee töihin ja taas minun on vain jaksettava, sillä onhan minulta jo vaadittu joustoa, kun firmalla ja erityisesti miehelläni niin kovat paineet pitkäaikaisen sairausloman vuoksi. Tottakai joustan ja autan, onhan mieheni toiveet ja unelmat niin kaikenylittävän tärkeitä..
Ero kuulostaa salaiselta puutarhalta, jossa voin keskittyä lapsiini ja tuntea, että minäkin olen tärkeä.
Olen itkenyt jo tunnin ja loppua ei näy.
Olen niin väsynyt, fyysiseti ja psyykkisesti..
Meillä vauvan myötä parisuhde alkanut hajoamaan liitoksista.
Helppoa ei ole ollut ennenkään, mutta nyt alkaa minun voimat olla loppu.
Takana vaikea raskaus, unettomuutta, itsellä todella ikäviä kipuja selässä, hartioissa, jaloissa ja lisäksi miehen yrityksen kasvavat työpaineet.
Eilen riideltiin ja mies viimeisenä, ennenkuin lähti töihin totesi, että aletaan jakamaan omaisuus.
Laitoin viestiä, että alan etsimään asuntoa lapsien kanssa.
Eilen lähti iltapäivällä firman juhliin, joihin olisin itsekin halunnut mukaan ja johon minut oli kutsuttu. Kuukausi sitten suunniteltiin, kuinka otetaan hotelli, nautitaan omasta rauhasta yksi yö, ollaan yhdessä miehen kanssa.
Mitä lähemmäksi juhlien aika koitti, sitä vaitonaisemmaksi mieheni meni. Ei enää hotelleja, ei yhteistä aikaa, ei mitään keskustelua juhlista.
Alkuviikosta aloin epäröimään ja perumaan lähtöä, sillä hän on tehnyt tämän ennenkin samalla kaavalla ja se tarkoittaa, että ei tahdo minua mukaan. Ei rohkaisua, jotta lähtisin, ei mitään. Totesi vain, että jos lähden, niin kai olen järkännyt lapsenvahdin. No, en ole kerennyt, kun olen hoitanut kipeitä lapsia ja itseäni terveeksi. Tiedän, että jos hän oikeasti olisi minut mukaansa halunnut olisi hän auttanut lapsenvahdin hommaamisessa.
Koen riittämättömyyttä, väsymystä, arvottamuutta.
Puheissaan on puhunut, kuinka aikoo ottaa hallitusti, sillä tänään lähtee poikaporukalla ajamaan ja soittamaan. Luotin siihen.
Viiden aikaan hoiperteli kotiin ympäripäissään. Olen itse saanut nukuttua noin tunnin ja senkin pätkissä, viime yönä ehkä kolmisen tuntia, lapsi heräsi kolmen aikoihin ja sain vasta sen rauhoittumaan uudelleen.
Seuraavasta nukkumisesta ei ole kuin hauraita haaveita.
En oikeasti tiedä, miten jaksan viikonlopun yli. Mies reissussa sunnuntaihin asti. Reissu luonnollisesti sisältää holtitonta juomista, eli sunnuntaina kun kömpii kotiin, ei siitä ole edes avuksi.
Maanantaina lähtee töihin ja taas minun on vain jaksettava, sillä onhan minulta jo vaadittu joustoa, kun firmalla ja erityisesti miehelläni niin kovat paineet pitkäaikaisen sairausloman vuoksi. Tottakai joustan ja autan, onhan mieheni toiveet ja unelmat niin kaikenylittävän tärkeitä..
Ero kuulostaa salaiselta puutarhalta, jossa voin keskittyä lapsiini ja tuntea, että minäkin olen tärkeä.