V
väsynyt
Vieras
apua todella kaipaisin .. en edes tiedä mistä aloittaa.. no olemme mieheni kassa seusustelleet kohta 8 vuotta ja ensimmäisen lapsemme jälkeen hän muuttui täysin (siitä neljä vuotta aikaa) raskaus aikana hän ei huomoinut minua mitenkään minä sain entiseen tapaan hoitaa kodin kantaa puut (asumme maalla silloin ja talossa puu lämmitys , hän kyllä pilkkoi jopa puut valmiiksi) ei tarjonnut apua painavien ruoka kassien kantamiseen ... eikä muuten huomioinut raskauttani , ei nukkunut samassa sängyssä ei tullut neuvvolaan ei ulraan ei synnytys valmennukseen ... eikä edes juuri kokeillut vauvan potkivan ( no 3 kertaa koko raskaus aikana ) synnytykseen hän jopa tuli mukaan!!!! vauvan synnyttyä tietysti minä sain hoitaa vauvan ostaa tavarat ja vaatteet minähän sain lapsilisän hän jopa pyysi rahaa tuomastaan vaippapaketista!!! en kyllä antanut ! tyttäreni ollessa 5 kk mummoni joka oli todella läheinen kuoli äkillisesti joulu yönä edes silloin en mieheltäni tukea saanut pyysin häntä viereeni nukkumaan han ei tullut menin toisen kerran pyytämään ja hän sanoi ettei tule viereeni käski painua #&%?$!* ja sanoi menevänsä saunaan nukkumaan kun ei saa rauhassa nukkua , no minä lähdin ala kertaan ja itkin hysteerisenä .. hän huusi vielä perääni että pidä turpas kii no muutama kuukaus meni taas tapellessa ja yritin puhua asioista ja hänen käytöksestä mutta eihän siitä muuta tullut kun itselle pahempi olo hänessähän ei vikaa ole
tytön ollessa 9 kuukautta erään pahan riidan jälkeen jossa hän uhkaili henkeäni (myöhemmin sanoi että eihän hän tosissaan ) lähdin yöllä salaa äitini luo olin siellä muutaman yön ja hommasin itselleni vuokra asunnon äiti läheltä no eihän tästä miehestä näin helpolla eroon päässyt hän tuli aina käymään ja taisi sanoa rakastavansakkin meitä ja taas aikaa kului ja yhtäkkiä huomasin taas olevani hänen kanssaan vähän tälläkertaa meni hiukkasen paremmin lukuun ottamatta syyttelyä siitä kun olin lähtenyt ja vaatinut vielä elatus maksuakin (joka on minimi) olen kuulemma niin ahne
no vuosi sitten meille syntyi yllätys vauva mies ei ollut asiasta kovinkaan innostunut joten alusta asti oli selvää että saan yksin huoltajuuden taas raskaus aikana ei kokeillut potkuja ym. vauvan synnyttyä mies hoitikin jopa joskus isompaa tyttöä että pääsin kauppaan ja asioille asiat tuntuivat alkavan muuttua parempaan nyt hän on jopa muutaman kerran imuroinut hyvin vastahakoisesti kyllä mutta kuitenkin , mutta häneltä en vieläkään saa minkään laista läheisyyttä hän ei ole edes nukkunut vieressäni nyt 4 1/2 vuoteen
eikä kerro syytä tähän hän mukamas vain nukahtaa sohvalle! en enää tiedä mitä tässä tekis ? hän muka rakastaa minua ?
hän ei pysty keskustelemaan edes kanssani siitä seuraa vaan syyttelyä ja haukkumista eniten tämän hetkisessä tilanteessa ahdistaa tuo nukkuminen voiko mies muka rakastaa jos ei voi edes nukkua samassa sängyssä en ymmärrä ... onko mitään järkeä enää yrittää ...
kiitos jos joku jaksoi lukea tämän hieman sekavan tekstin loppuun!
helpotti jo kummasti tämä pelkkä kirjoittaminen !
tytön ollessa 9 kuukautta erään pahan riidan jälkeen jossa hän uhkaili henkeäni (myöhemmin sanoi että eihän hän tosissaan ) lähdin yöllä salaa äitini luo olin siellä muutaman yön ja hommasin itselleni vuokra asunnon äiti läheltä no eihän tästä miehestä näin helpolla eroon päässyt hän tuli aina käymään ja taisi sanoa rakastavansakkin meitä ja taas aikaa kului ja yhtäkkiä huomasin taas olevani hänen kanssaan vähän tälläkertaa meni hiukkasen paremmin lukuun ottamatta syyttelyä siitä kun olin lähtenyt ja vaatinut vielä elatus maksuakin (joka on minimi) olen kuulemma niin ahne
no vuosi sitten meille syntyi yllätys vauva mies ei ollut asiasta kovinkaan innostunut joten alusta asti oli selvää että saan yksin huoltajuuden taas raskaus aikana ei kokeillut potkuja ym. vauvan synnyttyä mies hoitikin jopa joskus isompaa tyttöä että pääsin kauppaan ja asioille asiat tuntuivat alkavan muuttua parempaan nyt hän on jopa muutaman kerran imuroinut hyvin vastahakoisesti kyllä mutta kuitenkin , mutta häneltä en vieläkään saa minkään laista läheisyyttä hän ei ole edes nukkunut vieressäni nyt 4 1/2 vuoteen
eikä kerro syytä tähän hän mukamas vain nukahtaa sohvalle! en enää tiedä mitä tässä tekis ? hän muka rakastaa minua ?
hän ei pysty keskustelemaan edes kanssani siitä seuraa vaan syyttelyä ja haukkumista eniten tämän hetkisessä tilanteessa ahdistaa tuo nukkuminen voiko mies muka rakastaa jos ei voi edes nukkua samassa sängyssä en ymmärrä ... onko mitään järkeä enää yrittää ...
kiitos jos joku jaksoi lukea tämän hieman sekavan tekstin loppuun!
helpotti jo kummasti tämä pelkkä kirjoittaminen !
Voimia!