Väsynyt olemaan yksin yhdessä!

[Iho huutaa kosketusta]

Miksi on niin käsittämättömän vaikeaa olla parisuhteessa? Miksi on ajauduttu tälläiseen pattiin että kummallakin on paha olla? Tekisi mieli vaan etsiä jostain joku joka veisi pois tästä tilanteesta? Tosin ei nyt olisi voimaa etsiä ketään.. Mutta miksi ei suhde toimi enää? Miksi pitää olla yksin ja katkera vaikka mies asuu samassa kodissa?

Eikö joskus olisi minun vuoro olla saajana eikä aina vaan antamassa jollekkin jotain itsestäni?
Väsyttää... Surettaa...

 

[sommarcat]

Jos kummallakin on paha olla, niin olisiko molemmille parempi päästää toinen menemään?

 

[vieras]

Jos kummallakin on paha olla, niin olisiko molemmille parempi päästää toinen menemään?

Tuleehan noita kausia että tuntuu että itse antaa eikä mitään saa. Mut sitten tulee suru, sitten kiukku ja raivostuminen ja johan mies tsemppaa taas hetken. Näin ainakin meillä. Ei ero ole ratkaisu vaan purnaus!!!

 

[sommarcat]

Jos kummallakin on paha olla, niin olisiko molemmille parempi päästää toinen menemään?

Tuleehan noita kausia että tuntuu että itse antaa eikä mitään saa. Mut sitten tulee suru, sitten kiukku ja raivostuminen ja johan mies tsemppaa taas hetken. Näin ainakin meillä. Ei ero ole ratkaisu vaan purnaus!!!

tuli tuota tekstiä lukiessani niin eräs oma suhteeni mieleen. Erotilanteessa halattiin ja tajuttiin, että parasta oli se, että päästettiin toinen menemään.

 

[Iho huutaa kosketusta]

Olisi varmasti helpotus, alun tuskan jälkeen, jatkaa matkaa kumpainenkin tahoillaan. Jotenkin se viimeisen siirron tekeminen on vaan niin vaikeaa. Yhteisiä vuosia on takana 15 ja lapsia 4 joten ihan noin vaan ei kumpikaan voi pois kävellä.

Mies on nykyään erittäin paljon pois arjesta johtuen työstään ja se on vieraannuttanut meitä entisestään. Koululaiset näkee isäänsä käytännössä vain viikonloppuisin. Arjen hoidan kyllä ja lasten erityistarpeet huomioin koska ne on meidän arkea mutta onnellinen parisuhde olisi ihana!
Olisi ihana tunteaa jälleen olevansa nainen!

 

[vieras]

Jos kummallakin on paha olla, niin olisiko molemmille parempi päästää toinen menemään?

Tuleehan noita kausia että tuntuu että itse antaa eikä mitään saa. Mut sitten tulee suru, sitten kiukku ja raivostuminen ja johan mies tsemppaa taas hetken. Näin ainakin meillä. Ei ero ole ratkaisu vaan purnaus!!!

tuli tuota tekstiä lukiessani niin eräs oma suhteeni mieleen. Erotilanteessa halattiin ja tajuttiin, että parasta oli se, että päästettiin toinen menemään.

Kukin tyylillään. Meillä toimii näin. Ja välillä jopa huomaa et ite vaan laiskottelee ja toinen hoitaa kaiken.

 

[vieras]

Olisi varmasti helpotus, alun tuskan jälkeen, jatkaa matkaa kumpainenkin tahoillaan. Jotenkin se viimeisen siirron tekeminen on vaan niin vaikeaa. Yhteisiä vuosia on takana 15 ja lapsia 4 joten ihan noin vaan ei kumpikaan voi pois kävellä.

Mies on nykyään erittäin paljon pois arjesta johtuen työstään ja se on vieraannuttanut meitä entisestään. Koululaiset näkee isäänsä käytännössä vain viikonloppuisin. Arjen hoidan kyllä ja lasten erityistarpeet huomioin koska ne on meidän arkea mutta onnellinen parisuhde olisi ihana!
Olisi ihana tunteaa jälleen olevansa nainen!

Kerro miehellesi mikä kaikki siihen auttaisi ja pohtikaa yhdessä miten sen voisi toteuttaa, että tuntisit olosi taas naiseksi.

 

[mami-07]

Olisi varmasti helpotus, alun tuskan jälkeen, jatkaa matkaa kumpainenkin tahoillaan. Jotenkin se viimeisen siirron tekeminen on vaan niin vaikeaa. Yhteisiä vuosia on takana 15 ja lapsia 4 joten ihan noin vaan ei kumpikaan voi pois kävellä.

Mies on nykyään erittäin paljon pois arjesta johtuen työstään ja se on vieraannuttanut meitä entisestään. Koululaiset näkee isäänsä käytännössä vain viikonloppuisin. Arjen hoidan kyllä ja lasten erityistarpeet huomioin koska ne on meidän arkea mutta onnellinen parisuhde olisi ihana!
Olisi ihana tunteaa jälleen olevansa nainen!

Kerro miehellesi mikä kaikki siihen auttaisi ja pohtikaa yhdessä miten sen voisi toteuttaa, että tuntisit olosi taas naiseksi.

:hug:

 

[Iho huutaa kosketusta]

Puhunut olen, olen huutanut, olen raivonnut, olen kuiskannut, olen meiliä laittanut vaan vastausta en saa. Vaikka puhelias olen en niin paljoa omasta äänestäni pidä että illasta toiseen jaksaisin tuloksetta yrittää keskustelua herätellä.
Hän myöntää kyllä että varmasti pitäisi jostain puhua mutta että hän ei osaa, ei ole koskaan osannut.

Erilaiset päivärytmit ei tietenkään helpota tilannetta kun kahdenkeskeistä aikaa ei oikeastaan ole kuin aamuyön tunteina kun mies tulee töistä ja minä olen silloin nukkumassa.