Väsynyt ja elämän ilo hukassa

[uupunut äiti]

Tässä nuorin syntymän jälkeen olen tuntenut oloni niin tyhjäksi ja tarpeettomaksi, ukkoni ei kun haukkuu ja luulee että en välitä muista siis lapsista ja hänestä... ja ei hyväksy nuorinta. Haukkuu minua ja jatkuvasti uhkailee erolla... lähes päivittäin, sanoo että minä eäisin omaa elämää vaikka se itse elää omissaan maailmoissaan menee ja lähtee ei tiedä mitä tekee ym. Nyt olis muka muuttokin edessä niin en oikein tunnu sekään mitenkään kiinnostavan olis isompi asunto ja halvempi vuokra. Mutta tässä mietin että olisiko sama olla yh äippä ja itse lasten asua vaikka uudessa (olis kolmelle 90 neliönen asunto iso)??? Tämäkin piti irtisanoa jos muuto eteen tulee niin muutanko tuohon vai kysynkö toista.
Kertokaa mitä teen ja miten olis parempi elää.
Minulla on kaksi alle 3 v lasta.

 

[Tintti]

Miksi haluaisit muuttaa erilleen? Onko sulla omia harrastuksia? Tapaatko ystäviä viikoittain? Kannattaisi varmaan yrittää sopia sullekin vapaa-aikaa.

 

[hmmm]

Minusta tuntuu että elämäsi voisi olla parempaa ilman tuota miestä. Uhkailu, haukkuminen ja etenkin se ettei hyväksy lasta kuulostaa minun korviini pahalta. Kysy mitä miehesi todellisuudessa haluaa ja tarkoittaa käytöksellään ja eropuheillaan. Älä suostu siihen että sinua vuosikaudet vähätelläänja painetaan maanrakoon. Jospa muuttaisit lastesi kanssa sinne uuteen asuntoon, ei tilaa ole liikaa jos vain vuokra sopiva. Ja jos voit niin puhu myös jollekkin ulkopuoliselle helpotat taakkaasi, kysy vaikka neuvolasta ensin apua, osaavat neuvoa sinua eteenpäin avunsaannissa. Nyt ajattele itseäsi ja lapsiasi ja loppuelämääsi. Voimia.