väsynyt itseensä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
Miten saisin 8 vuotiaan pojan tekemään niin kuin haluan. Jos esimerkiksi hän on tuhma ja joutuu arestiin hän ei mene vaan uhmakkaasti inttää vastaan ja mikään järkipuhe ei tunnu tehoavan. Liian monena päivänä joudun väsyttämään täysin itseni yrittäessäni saada poikaa tottelemaan ihan perusjuttuja pese kädet (en), pese hampaat (en), siivoa huoneesi (en) ja kun se sanoo ei niin jukoliste ei auta vaikka puhuisin enkelten kieltä. Mulla menee järki. Kaikista pahin on nukkumaan meno ja hampaiden pesu. Lopulta sinne mennään käsistä ja kainaloista kantamalla (joskus kevyesti tukistamalla) ja voin sanoa että kun tuollainen 35 kiloinen taistelee vastaan niin ei ole mitään hauskaa. Monena päivänä olen joutunut tönimään eteenpäin ja tänäänkin poika riuhtoi --> kaatui ja kopsautti päänsä. Mulla on tästä asiasta NIIIIIN paha olo, että vaan itkettää. Onko musta tullut lapsen satuttaja? Ei mun rakas lapsi ole sitä ansainnut, että oma äiti "satuttaa" kun mua väsyttää tai on paha olla. Olen kahden lapsen kanssa yksin, toinen on vauva. Isä päätti jatkaa elämäänsä ilman lapsia (n.1,5v sitten) ja perhetuesta joutuu maksamaan 100e/kk, joten siihen ei ole varaa. Ei tämä tällaista onneksi ole koko aikaa, mutta ongelma korostuu kun itse väsyn niin kuin tänään. Vauva on huutanut hampaita 2pv yhtä soittoa ja koira pissaa sisälle kun en ehdi viemään ajoissa ulos. Olisko kenelläkään ideoita mitä minun kannattaisi tehdä?
 
Älä ainakaan syytä itseäsi. Kaikilla noita tulee.. Siis paha mieli, kun sanoo / tekee jotain tyhmää lapselle.
Kannattaisko puhua jonkun sossun kanssa? Meidän perheessä on onneksi 2 aikuista (ja mies vielä minua" aikuisempi" ;) ). Jostainhan sinun on tukea saatava. Tai joku tukiperhe yms.
 
Saisitko teijän 8v mihkä hoitoon? Aattelin lähinnä sitä, et vaikka jollekkin läheiselle ihmiselle jossa olis vähän toimintaakin. Voi olla myös että uhmaaminen johtuu siitäkin että, kokee jäävänsä vähälle huomiolle, kun kuitenkin vauvakin on. On koulussa päivisin ja sää oot vauvan kanssa kotona, niin sit illalla purkautuu uhmaamisena. Touhutkaa illasta yhessä jotain kivaa, mm. pelatkaa, kootkaa palapelejä ja ota kotihommiin 8v mukaan, myöskin vauvan hoitoon.
 
Mummolaan saisin viikonloppuisin, mutta viimeksi musta tuntui että se vaan pahensi asioita. Mua vaan eniten ärsyttää oma käyttäytyminen. Mua ärsyttää, että kun olen väsynyt niin sit puran sen isompaan poikaan kun se kiukuttelee. Syytän niin paljon itseäni siitä, miksen vaan kykene pitämään malttia, laskea kymmeneen ja olla se aikuinen. Miks mun pitää käyttäytyä itse joskus kuin lapsi. Asiaa ei auta yhtään että olen tosi tempperamenttinen ja sit kun tuntuu et toinen pomppii oman pillinsä mukaan, eikä kuuntele mitään mitä sanon ja se että aina joutuu tappelemaan joistain perusjutuista ja joka ikinen ilta! Mikä siinä on niin vaikea tunkea sitä hammasharjaa sinne ääntä kohti tai mennä nukkumaan. Toinen vaihtoehto mitä teen on alkaa passiiviseksi enkä sano mihinkään mitään, eläkööt kuin pellossa. Harmi vaan et siitäkin koituu vaan ongelmia. Tiedän että mun pitäis antaa pojalle enemmän aikaa ja mun pitäis leikkiä sen kanssa, mut kun saan vauvan sänkyyn niin voisin kaatua itsekin sinne. En ehdi edes lempisarjojani katsoa 9-10 saati ollenkaan joten ihan saman onko telkkaa ollenkaan. Poika on kuitenkin tärkeämpi kuin telkka. Voi kun sais jotain henkireikää itselleen, siitä tää ehkä johtuu. Sossusta lupasivat kotiapua, mutta tosiaan teki 100 e kk lisää joten ei mun lompakko kestä. Ilmainen olis jos olis pienemmät tulot, mutta äitiyslomarahat kun on niin suuret!
 
Laita ny ainakin se koira vaikka sinne mummulaan.. yks murhe vähemmän. Tiedän että se on sun perheenjäsen ja tuntuu pahalta. Mutta jostain sun on nyt alettava vähentään... Minä ikänen tämä sun vauva on? Voisko aatella, että se olis vaikka pari tuntia muutamana päivänä jossain hoidossa (mummula?) Ja saisit näin "laatuaikaa" isomman kanssa. Sekin vois helpottaa ja tuoda vähän sisältöä teidän suhteeseen.
 
Mitäs jos laitat sen pienemmän viikonloppuna sinne mummolaan ja otat kahdenkeskeistä aikaa sen isomman kanssa? Jos on vaan kokenut että jää vähälle huomiolle ja että mennään pienemmän ehdoilla. Ei varmaan ole mikään taikasauva tämäkään, mutta voisi auttaa hieman jaksamista.
 
Voisitteko käydä yhdessä tai erikseen juttelemassa koulussa vaikka ensin th:n ja sitten koulupsykologin kanssa tms.? Tuo voi johtua niin monesta syystä.

Itse varmaan tekisin hampaiden kanssa niin, että näyttäisin, mihin se pesemättömyys johtaa. Näyttäisin siis jotain todella karuja kuvia pahoin pilalle menneistä hampaista. Haluaisin lapsen ymmärtävän omien tekojensa seuraukset. Että jos jättää tekemättä jotain, se voi olla haitallista itselle.
 
Koira lähti eilen mummolaan :), Vauva on kohta 8kk. Päivällä sitä en saa kyllä mihinkään, eikä se vauva väsytä, se on niin rakas ihana pikkuinen. Ainut on kun ton isomman pampulan kanssa saa tapella. Mutta otin vinkistä vaarin ja vien pojan keilaamaan viikonloppuna, vaavi saa mennä mummolaan. Me kyllä vietetään yhdessä aikaa, mutta ehkä tämä muuttunut elämäntilanne heijastaa. Epullekin meni tänä syksynä. Kävin perhepsykologilla kun poika löi minua ja muita yhdessä vaiheessa koko ajan. Minä kävin kerran ja antoi nivuskan tulostettuja juttuja ja that's it. Olisin halunnut jatkaa, mutta kun aikoja ei löydy niin ei voi mitään. Neuvolan täti on täysi aasi ja ehkä kuukauden päästä kun "pääsen" kotihoidon tuelle niin voin ottaa kotipalvelun ja laittaa vauvan perhepäivähoitoon edes puolipäiväiseksi. Kaikki nämä korostuu kun asiat kaatuu yhtä aikaa päälle. Sitten kun on yksin jakamassa taakkaa niin ei vaan aina jaksa, vaikka kuinka yrittäis. :)
Kiitos kuitenkin ihanista vinkeistä, kokeilen ja jos taas päästäisiin yhden kiukkujakson yli. Näitä on tuntunut meillä aina aika ajoin ilmentyvän.
 

Yhteistyössä