Olisko täällä muita samankokeneita? Meillä meneillään nyt raskas elämänvaihe. Vanhimman lapsen kanssa raskasta välillä,apua ollaan asiaa haettu ja sen kautta saan myös toistaiseksi kotiapua itseni jaksamisen tueksi. Saan tänne perhetyöntekijän vahtimaan lapsia,et voin vaikka hengähtää käymällä lenkillä keskellä päivää. Ja samalla perhetyöntekijä tukee minua tämän vaikeamman ajan yli. Tuntuu vaan kurjalta olla väsynyt. Tuntuu ettei sitä sais väsyä,kun on itse halunnut lapsi ja useamman,niin tuntuu ettei ole lupaa väsyä,pitäis vaan jaksaa. On vaikea itselle myöntää,et nyt on tällä hetkellä voimat lopussa. Eikä ole kiva toisillekaan myöntää että olen tässä vähän väsynyt ja saadaan kotiapua. Tuntuu että olen epäonnistunut ja huono äiti.
Tiedän että jonain päivänä aurinko taas paistaa,tiedän että juuri väsymyksen takia ajatukset ovat negatiiviset. En tiedä mitä pitäis ajatella. Mulla on ihana perhe,siks tuntuukin et miks just mun pitää nyt väsyä. Mut välillä on vaan rankkaa,välillä taas kaikki on täydellisesti.
Tiedän että jonain päivänä aurinko taas paistaa,tiedän että juuri väsymyksen takia ajatukset ovat negatiiviset. En tiedä mitä pitäis ajatella. Mulla on ihana perhe,siks tuntuukin et miks just mun pitää nyt väsyä. Mut välillä on vaan rankkaa,välillä taas kaikki on täydellisesti.
