Väsynyt äiti täällä hei, mikä auttais? :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oon niin uupunut :/
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oon niin uupunut :/

Vieras
Olen kotona 3-vuotiaan ja vauvan kanssa. Nyt tuntuu että olen ihan poikki enkä jaksaisi edes arkirutiineja. Kaikki ruuanlaitot, siivoukset... Mikä auttais jaksamaan? :(

Olen siis kamalan väsynyt.

Olen ollut flunssassa ja poskiontelotulehduksessa varmaan kuukauden. Olo on voimaton ja nukun huonosti. Poskiontelot särkee. Vauva herättää pari kolme kertaa yössä enkä meinaa saada uudestaan unta.

Kolmevuotias ei oikein saa huomiota ja kerjää sitä negatiivisella tavalla, kiukuttelee, temppuilee, marisee. Olen välillä ihan loppu hänen kanssaan ja tekis mieli lyödä. Välillä retuutan vähän turhan kovakouraisesti kun esim puen väkisin kun ei suostu itse pukemaan.

Vauva säälittää, kun en sen kanssa ehdi tai jaksa seurustella. Onneksi se on kuitenkin aika rauhallinen.

Pitäis järjestää pojalle synttärit. Arvatkaa huvittaako? En tajua kuka nekin kakut leipoo. Ja siivoaa! Tulossa kuitenkin ylitarkkaa lähisukua 12 aikuista.

Kämppä alkaa levitä käsiin, kun olen päivisin niin hermona, että siivoamisesta ei meinaa tulla mitään.

Ja kaiken tämän lisäksi mies haluaa muuttaa! On nyt löytänyt talon, johon on ihastunut. Mua itkettää ajatuskin et tähän päälle vielä muuttokuviot! Ja siinä olis tuplasti neliöitä - kuka senkin siivoaa kun tätäkään ei saada pidettyä kunnossa.

Tuntuu et olen vaan niin väsynyt et haluaisin laittaa oven kiinni ja vaan nukkua :( Ja kaiken tän päälle sit huono omatunto siitä, kun ei jaksa, vaikka kaikki on päällisin puolin ihan mallikkaasti. :(
 
Hesarissa oli juuri juttua, että monien imettävien äitien väsymys ja sitä myöten masennus johtuu keltarauhashormonin puutteesta. En nyt sano, että kohdallasi on se ongelmana, mutta kannattaa ainakin ottaa huomioon.
 
No miten paljon mies osallistuu? Ensimmäinen juttu olisi se,että sinun täytyisi saada levättyä. Väsyneenä kaikki asiat tuntuvat moninkertaisilta. Itsellä on auttanut se,että olen aivan väkisin vääntäytynyt pihalle lasten kanssa,vaikka ei millään olisi jaksanut. Raittiissa ilmassa ajatus kulkee ihan eri tavalla ja kodin sotkuisuuskaan ei tunnu niin pahalta. Pahimpina väsyaikoina olen ihan huoletta ulkoistanut synttärileipomukset ja siivouksen tehnyt hyvin pintapuolisesti. Tsemppiä,kyllä se siitä kun vaan löydät omat selviytymiskeinosi.
 
Mitä tulee muuttoon ja kodin kunnossa pitoon, niin ei mitään järkeä muuttaa kahden noin pienen lapsen kanssa ja miehesi pitäisi nyt ottaa vahvempi rooli kodinhoidosta. Tai vaihtoehtoisesti isompi rooli lastenhoidosta.
 
[QUOTE="...";30329537]Hesarissa oli juuri juttua, että monien imettävien äitien väsymys ja sitä myöten masennus johtuu keltarauhashormonin puutteesta. En nyt sano, että kohdallasi on se ongelmana, mutta kannattaa ainakin ottaa huomioon.[/QUOTE]

Eiköhän se väsymys johdu pääosin siitä, että vauvojen ja pikkulasten äideillä on oikeasti liian iso työtaakka ja saavat nukkua liian vähän. Isien pitäisi osallistua huomattavasti enemmän perheen arjen pyöritykseen. Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla yhtä paljon vapaa-aikaa ja aikaa nukkumiseen. Aika harvassa perheessä tämä toteutuu tasapuolisesti.
 
Eiköhän se väsymys johdu pääosin siitä, että vauvojen ja pikkulasten äideillä on oikeasti liian iso työtaakka ja saavat nukkua liian vähän. Isien pitäisi osallistua huomattavasti enemmän perheen arjen pyöritykseen. Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla yhtä paljon vapaa-aikaa ja aikaa nukkumiseen. Aika harvassa perheessä tämä toteutuu tasapuolisesti.

Keltarauhashormonin puute aiheuttaa juuri tuota univajetta. Se myös saa aikaan vaihdevuosien kaltaisen tilan, mikä lisää väsymystä/masennusta.
 
ekana, peru ne synttärit ja sano että pidätte sit tuparit

tokana, tuplaneilöt on itseasiassa helpompi siivota kun ei tarvii ekana raivata niin paljoa

kolmanneksi: miehelle vetovastuu arjesta siksi aikaa että saat nukuttua ja itsesi kuntoon
 
Tuollaisessa tilanteessa pitäisin nyyttärisynttärit eli ilmoittaisin sukulaisille, että olen burnoutin partaalla, mutta jos haluavat tulla lasten synttäreille, niin jokainen voi tuoda jonkun tarjottavan tullessaan. Jos miehellä on varaa suunnitella muuttoa, niin sitten hänellä on varaa palkata myös siivooja kotiin pariksi kerraksi, vaikka ennen synttäreitä ja sen jälkeen.

Vaadi miestäsi hoitamaan lapsia välillä ja mene itse nukkumaan korvatulppien kassa. Unenpuute ajaa burnouttiin.
 
[QUOTE="...";30329562]Keltarauhashormonin puute aiheuttaa juuri tuota univajetta. Se myös saa aikaan vaihdevuosien kaltaisen tilan, mikä lisää väsymystä/masennusta.[/QUOTE]

Jos vauva herättelee ja valvottaa yöllä, niin eiköhän se ole selkeä syy, miksi on univajetta. Laitapa vaika isä heräilemään vauvan kanssa öisin, niin satavarmasti on hänelläkin kohta univajetta, eikä varmasti ole syynä mikään keltarauhashormonin puute.
 
[QUOTE="vierailee";30329538]No miten paljon mies osallistuu? Ensimmäinen juttu olisi se,että sinun täytyisi saada levättyä. Väsyneenä kaikki asiat tuntuvat moninkertaisilta. Itsellä on auttanut se,että olen aivan väkisin vääntäytynyt pihalle lasten kanssa,vaikka ei millään olisi jaksanut. Raittiissa ilmassa ajatus kulkee ihan eri tavalla ja kodin sotkuisuuskaan ei tunnu niin pahalta. Pahimpina väsyaikoina olen ihan huoletta ulkoistanut synttärileipomukset ja siivouksen tehnyt hyvin pintapuolisesti. Tsemppiä,kyllä se siitä kun vaan löydät omat selviytymiskeinosi.[/QUOTE]

Kyllä mies osallistuu sen minkä ehtii. Minä herään öisin mutta iltaisin menen aikaisemmin sänkyyn ja mies siivoaa keittiön jne. Mies myös hoitaa lapsia ihan mielellään. Ongelma on ehkä se, että meillä on sellaista tehotonta olemista iltaisin, netissä roikkumista ja aika paljon menoja, ja mies ei myöskään oikein kykene siivoamaan tai tekemään ruokaa samalla kun katsoo niitä lapsia... Hän mieluummin leikkii esikoisen kanssa, mikä on tietty kiva, mutta aina jostain pois.

Joka päivä käydään pihalla ja esikoinen on 3 aamupäivää viikossa kerhossa. Yritän myös itse käydä vähintään kerran viikossa yksin kodin ulkopuolella jossain.
 
Jos vauva herättelee ja valvottaa yöllä, niin eiköhän se ole selkeä syy, miksi on univajetta. Laitapa vaika isä heräilemään vauvan kanssa öisin, niin satavarmasti on hänelläkin kohta univajetta, eikä varmasti ole syynä mikään keltarauhashormonin puute.

Muakin risoo tollainen normaaliolotilan medikalisointi. Varmaan hormonitkin vaikuttaa, mut ehkä olis ensisijaisesti tarpeellista saada nukuttua! Sit vasta miettiä jotain hormonihoitoja.

Mies on 2 yötä valvonut vauvan kanssa, eikä se ole oikein vielä mun univajeeseen auttanut! Päivällä en saa tällä hetkellä nukuttua, kun vauva herää samaan aikaan kun esikoinen menee päikkäreille. Alussa pärjäsin paremmin kun sain nopeammin unta imetyksen jälkeen, mut nyt toi yövalvominen on varmaan katkaissut kamelin selän... :/

Huono omatunto vaan on siitäkin, että laittaa miehen valvomaan kun käy töissä kuitenkin.
 
ekana, peru ne synttärit ja sano että pidätte sit tuparit

tokana, tuplaneilöt on itseasiassa helpompi siivota kun ei tarvii ekana raivata niin paljoa

kolmanneksi: miehelle vetovastuu arjesta siksi aikaa että saat nukuttua ja itsesi kuntoon

En viitti perua synttäreitä enää kun poika odottaa vieraita kun kuuta nousevaa. Mut voisin ostaa kyllä ruuat valmiina...

Tuplaneliöistä: tota mieskin sanoo et olis helpompi siivota, mä en vaan jaksa uskoa et pätis esim kylppärin kanssa. Kyllä yhden ison kylpyhuoneen ja pienen vessan siivoamiseen menee enemmän aikaa kun yhden pienen kylpyhuoneen siivoamiseen!

Kolmanneksi: mä olen nyt kahdesti saanut jo itkupotkuraivarit et en jaksa enää, ja sit mies onkin ne kaksi yötä antanut mun nukkua. Mä en vaan JAKSAISI enää kilahtaa kolmatta kertaa! Nätisti sanomisella ei oo ollut toivottua vaikutusta :/ Mies on tosi kiltti mutta jotenkin ei vaan tajua. Ei oikein osaa asettua toisen asemaan.
 
Hyvä että pääset kerran viikossa edes jonnekin :) itse en jaksanut sitäkään joten palasin töihin heti vanhempainvapaan loputtua hengähtämään ja mies jäi kotiin. Ei auttanut väsymykseen mutta jaksamiseen ja lasten kanssa olemiseen kylläkin. Synttäreille ostaisin kaikki valmiina ja ostinkin. Turha stressata asiaa jonka voi helposti hoitaa. Asunnon saa siivottua kun lapset on ulkona. Jos et itse jaksa niin mies siivoaa. Tehoton oleminen kuulostaa tutulta. Meillä mies opetteli tekemään asioita yhtä aikaa lasten pyöriessä jaloissa ja otti 3-vuotiasta mukaan hommiin ettei aika mennyt erikseen viihdyttämiseen.
 
Jos vauva herättelee ja valvottaa yöllä, niin eiköhän se ole selkeä syy, miksi on univajetta. Laitapa vaika isä heräilemään vauvan kanssa öisin, niin satavarmasti on hänelläkin kohta univajetta, eikä varmasti ole syynä mikään keltarauhashormonin puute.

Toki vauvan heräilykin väsyttää, mutta tämän lisäksi keltarauhashormonin vaje aiheutta pinnallista unta, unensaanti vaikeuksia yms.
Imetyksen aikana keltarauhashormonitasot laskevat monella samalle tasolle kuin vaihdevuosissa. Usein tämä jää huomaamatta, kun väsymys ja masennus kuitataan vain "se on normaalia vauvaperheelle".
 
En viitti perua synttäreitä enää kun poika odottaa vieraita kun kuuta nousevaa. Mut voisin ostaa kyllä ruuat valmiina...

Tuplaneliöistä: tota mieskin sanoo et olis helpompi siivota, mä en vaan jaksa uskoa et pätis esim kylppärin kanssa. Kyllä yhden ison kylpyhuoneen ja pienen vessan siivoamiseen menee enemmän aikaa kun yhden pienen kylpyhuoneen siivoamiseen!

Kolmanneksi: mä olen nyt kahdesti saanut jo itkupotkuraivarit et en jaksa enää, ja sit mies onkin ne kaksi yötä antanut mun nukkua. Mä en vaan JAKSAISI enää kilahtaa kolmatta kertaa! Nätisti sanomisella ei oo ollut toivottua vaikutusta :/ Mies on tosi kiltti mutta jotenkin ei vaan tajua. Ei oikein osaa asettua toisen asemaan.

Meillä mies ehdotti mulle yötä hotellissa mut ei ole tullut vielä mentyä, onnistuisiko sulla? Olen kyllä huomannut että 1 yö unta ei auta korvaamaan yli vuoden kestänyttä univajetta joka jatkuu vielä joka yö :/
 
Kuulostaa hyvin tutulta. Tai sanotaanko niin että mä pärjäsin mielestäni aivan hyvin kunnes sairastin pari pitkää flunssaa putkeen. Kämppä ajautui noiden sairastelujen aikana sellaiseen kaaokseen että kesti monta viikkoa ennenkuin pääsin normaaliin siivous ja pyykkirutiiniin kiinni. Samaan aikaan tietysti on kärttyinen lapsille ja lapset reagoi siihen ja huomionpuutteeseen. Mulla siis 10kk, 3v ja 5v lapset ja ymmärrän hyvin mitä se elämä on kolmivuotiaan kanssa jossei saa tarpeeks huomiota.

Suosittelen nettilakkoa, se auttaa myös uniongelmiin. Äläkä ainakaan yösyötöillä ala selata nettiä. Jos haluat päivällä levätä niin oikase pitkäkseen olohuoneen lattialle, isompi voi sitten tulla viereen leikkimään tai kömyämään ja vauvakin viihtyy paremmin kun olet vieressä.. Koita ottaa se 3v mukaan laittamaan ruokaa, kattamaan pöytää jne(jos vaan hermo kestää). Tai syökää eineksiä ..

Meilläpäin asukaspuistojen tiloja voi vuokrata synttäreitä varten.
 
Apua en valitettavasti osaa antaa, mutta sympatiahalauksia lähetän. Tuo aika on hirveää kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Anna nyt ainakin itsellesi lupa hiukan hellittää, synttäreillä ei asunnon tarvitse olla tiptop, eikä tosiaan tarjoiluiden tarvitse olla itse tehtyjä. Vaadit itsellesi aikaa, ilmoitat nukkuvasi/lähteväsi yksin lenkille tms. kun miehelläsi on sellainen hetki että pystyy lapsia katsomaan/siivoamaan. Älä toisaalta unohda parisuhdetta, sen kunnossa ollessa saat itsekin lisää voimia ja hyvää mieltä. Muista klisee: kun äiti on onnellinen/tyytyväinen, on sitä koko perhekin. Olen itse ollut samassa tilanteessa, ja väsymyksestä toipumiseen meni useampi vuosi. Peru iltamenot jos suinkin voit ja et halua niihin mennä. Anna lapsille aikaa, ja unohda siivoamiset, sillä voit ehkä helpottaa esikoisesi käytöstä ja aikaa myöten se helpottaa koko arjen sujumista. Ota lapset kainaloon ja katsokaa vaikka lastenohjelmia jos et jaksa muuta. Olisiko sulla joku kaveri joka voisi välillä vaikka katsoa pienempää jotta pääsisit isomman kanssa kaksistaan jonnekin? Tai toisin päin, ottaa isomman pihalle jotta saisit vauvan kanssa päikkärit? Paljon voimia! Pidä itsestäsi huolta! Ajan myötä helpottaa.
 
Eiköhän se väsymys johdu pääosin siitä, että vauvojen ja pikkulasten äideillä on oikeasti liian iso työtaakka ja saavat nukkua liian vähän. Isien pitäisi osallistua huomattavasti enemmän perheen arjen pyöritykseen. Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla yhtä paljon vapaa-aikaa ja aikaa nukkumiseen. Aika harvassa perheessä tämä toteutuu tasapuolisesti.

Mulla johtui pelkästään siitä, että imetin. Imetyksien aikana (2 lasta imettänyt) mun elämänilo on ollut kadoksissa, toisen lapsen kohdalla vielä enemmän kuin esikoisen, jonka imetysaika meni kohtalaisen hyvin. Masennus, alakulo, väsymys, elämänilon kadottaminen, ne kaikki häipyi kun lopetin imetyksen. Eli voi olla ihan pelkästään fysiologinenkin juttu.
 
Ensimmäisenä tietysti menet lääkäriin ja hankit antibiootit tuohon poskiontelontulehdukseen. Samalla voit jutella univaikeuksistasi, voisitko esim. käyttää melatoniinia vaikka imetät. Herätyksiähän ei ole kovin paljon, joten varmaan nuo nukahtamisvaikeudet niiden jälkeen selittävät väsymystä enemmän kuin herätysten määrä?

Voisiko synttäreitä ulkoistaa? Me ollaan pari kertaa sekä kiireen että kotimme pienuuden vuoksi järjestetty lapsen synttärit miehen vanhempien luona, kerran en itse edes pakollisen työmatkan vuoksi pystynyt niihin itse osallistumaan. Anoppi mielellään juhlia järjestelee, on ollut eläkkeellä jo pidempään mutta on vielä ihan hyväkuntoinen. Olisiko teillä jotain sellaista henkilöä lähipiirissä, jolla voisi olla ylimääräistä aikaa ja intoa?
 

Similar threads

Ä
Viestiä
16
Luettu
336
V
H
Viestiä
5
Luettu
209
K
V
Viestiä
12
Luettu
277
A

Yhteistyössä