väsynyt äiti pulassa

[huoh.]

Tiedättekö mä olen antanut mun 3vuotiaan pompottaa mua tän kolmen vuoden ajan ihan miten sattuu. Olen yh ja ilmeisesti yrittänyt jotenkin korvata hänelle puuttuvaa isää tai jotain. Mä olen laiminlyönyt kodinhoidon,ruuanlaiton,itseni. Olen kuluttanut aikaani lähinnä leikkimällä lattialla ja masentumalla koneen vieressä murehtien,etten osaa olla tarpeeksi hyvä äiti. Pinna palaa liiankin helposti ja on stressiä kun kämppä on kun myrskyn merkki "kun mitään ei voi tehdä kun lapsi on hereillä". No kai se nyt herra jumala vaikeaa tässä vaiheessa onikn kun penska on tottunut saamaan koko ajan äidin huomion!
Nyt meille on kuitenkin tulossa toinen lapsi, mulle ei sit kierukka passannut näköjään. Mä en vaan käsitä miten tästä kaikesta nyt selviää. Ja siis tunnen oloni tosi typeräksi, mulla kesti näin kauan tajuta,etteihän tämä voi nyt ihan näin mennä ikuisesti.

Paljonko te leikitte päivässä lasten kanssa? Mitä ihmettä mä teen silloin,kun koitan siivota tai tiskata saati järjestää jotain kaappia ja toinen saa siitä itkupotku raivarit kun en heti tule leikkimään autoilla hänen kanssaan?! Kaveripiirissä ei ole lapsia,joten raasulla ei ole kavereita. Seurakunnan kerhoon ei mahduttu ja nyt ei ole mitään harrastusta tiedossa kun toinen syntyy,tosin mun voimavarat tuskin riittäiskään nyt mihinkään semmoseen. Päiväkotiin en vie "pois toisen tieltä".
Tuntuu,että äidillä ei ole oikeutta ottaa päivällä aikaa itselleen kun lapsi on hereillä,nytkin huono omatunto kun tähän istuin ja nytkin tuo jo huutaa vieressä että tule leikkimää-ää-ää-ää-ää-ään!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Siitäkin on huono omatunto,kun nyt mietin,että tämä toinen raskaus olisi ehkä ollut paras keskeyttää, nyt se on myöhäistä. Mä en vaan tajua miten mä jaksan lähes olemattoman tukiverkon kanssa hoitaa yksin kaksi lasta. Kumpaisenkaan isää ei kiinnosta. Tämän raskauden tajusinkin vähän myöhään,kun enhän millään voinut kuvitellakaan kierukan pettäneen

 

[vicy]

Sanot vaan lapselle että "Äiti tekee tämän asian ensin loppuun ja sitten leikitään", jos se aloittaa potkuraivarin niin huutakoot!! Älä ainakaan sitten enää leikkimään lähde! Sinä määräät et muksu!!

 

[voivitsi]

Aika rankka tilanne kyllä. Mä kyllä veisin vaikka osapäivähoitoon lapsen niin sekin näkisi muita lapsia ja saisi virikkeitä. Lapsi "vinkuu" todennäköisesti tylsyyttään. Kyllä tuon ikäinen lapsi kaipaa jo erilaista toimintaa. Olen kuullut hyvää palautetta MLL:n perhekahviloista (vai millä nimillä ne nyt tunnetaankaa) Siellä lapset voivat leikkiä keskenään ja äidit (tai isät) voivat jutella rauhassa ja juoda esim kahvit. Kannattaa miettiä jo ennakkoon jotain hoitajaa joskus avuksi sitten kun vauva syntyy jos mitenkään mahdollista. Voi olla aika kiirettä ja rankkaa muuten. Tsemppiä!

 

[äiti myös]

Tiedättekö mä olen antanut mun 3vuotiaan pompottaa mua tän kolmen vuoden ajan ihan miten sattuu. Olen yh ja ilmeisesti yrittänyt jotenkin korvata hänelle puuttuvaa isää tai jotain. Mä olen laiminlyönyt kodinhoidon,ruuanlaiton,itseni. Olen kuluttanut aikaani lähinnä leikkimällä lattialla ja masentumalla koneen vieressä murehtien,etten osaa olla tarpeeksi hyvä äiti. Pinna palaa liiankin helposti ja on stressiä kun kämppä on kun myrskyn merkki "kun mitään ei voi tehdä kun lapsi on hereillä". No kai se nyt herra jumala vaikeaa tässä vaiheessa onikn kun penska on tottunut saamaan koko ajan äidin huomion!
Nyt meille on kuitenkin tulossa toinen lapsi, mulle ei sit kierukka passannut näköjään. Mä en vaan käsitä miten tästä kaikesta nyt selviää. Ja siis tunnen oloni tosi typeräksi, mulla kesti näin kauan tajuta,etteihän tämä voi nyt ihan näin mennä ikuisesti.

Paljonko te leikitte päivässä lasten kanssa? Mitä ihmettä mä teen silloin,kun koitan siivota tai tiskata saati järjestää jotain kaappia ja toinen saa siitä itkupotku raivarit kun en heti tule leikkimään autoilla hänen kanssaan?! Kaveripiirissä ei ole lapsia,joten raasulla ei ole kavereita. Seurakunnan kerhoon ei mahduttu ja nyt ei ole mitään harrastusta tiedossa kun toinen syntyy,tosin mun voimavarat tuskin riittäiskään nyt mihinkään semmoseen. Päiväkotiin en vie "pois toisen tieltä".
Tuntuu,että äidillä ei ole oikeutta ottaa päivällä aikaa itselleen kun lapsi on hereillä,nytkin huono omatunto kun tähän istuin ja nytkin tuo jo huutaa vieressä että tule leikkimää-ää-ää-ää-ää-ään!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Siitäkin on huono omatunto,kun nyt mietin,että tämä toinen raskaus olisi ehkä ollut paras keskeyttää, nyt se on myöhäistä. Mä en vaan tajua miten mä jaksan lähes olemattoman tukiverkon kanssa hoitaa yksin kaksi lasta. Kumpaisenkaan isää ei kiinnosta. Tämän raskauden tajusinkin vähän myöhään,kun enhän millään voinut kuvitellakaan kierukan pettäneen

No ei sun OMA-AIKA ainakaan tule lisääntymään toisen lapsen myötä! Eikä ongelma ratkea pelkästään sillä ettet leiki kokoajan tämän esikoisen kanssa... Mieti vähän ihan oikeesti... Toivottavasti tajuat viedä tämän esikoisesi vaikka päiväkotiin että hän saisi jotain tekemistä.

 

[coatrack]

Ota lapsi mukaan arjen toimintoihin. Meillä 2v auttaa mielellään kotitöissä; tiskikoneesta saa laittaa ruokailuvälineet vetolaatikkoon kun olen ensin ottanut terävät veitset pois, ja sivusta avattavaa pyykkikonetta tyhjentää mielellään, usein laittaa yhden vaatteen kerrallaan peräkärryllisen traktorin kyytiin ja tuo mulle ja minä laitan kuivumaan. Imuroirointi on hänen mielihommiaan; minä kerään pikkutavarat lattialta ja hän saa sitten imuroida. Ruuanlaitossa saa auttaa pesemällä perunoita joko kattilassa lattialla tai nykyään korkealla tuolilla seisten, myöskin "tiskaa" eli huitoo vaahtoa tiskiharjalla oikein mielellään samalla kun vauva kantoliinassa häärin hellan edessä.

 

[sisar puoliQ]

ota ittees niskasta kii.ei se lapsi itteensä hengiltä huuda. ja se tekee lapselle ihan hyvää osata yksinkin leikkiä, kehittää mielikuvitusta. toivottavasti löytäisit itsellesi tukiverkkoa, yksin ei varmastikkaan helppoa :hug:

 

[katja]

Värittämään, muovailemaan jne. - alkuun olet mukana, sitten koitat pikkuhiljaa poistua takavasempaan ja jätät lapsen jatkamaan itsekseen. Sama pätee leikkimisen kanssa; kun leikki pääsee alkuun, poistut omiin hommiisi. Entä kuunteleeko lastenlauluja, satukasetteja? Yksi video / päivä tuskin lasta pilaa sekään, ja silloin voit vaikka itse huilata. Entä viihtyykö leikkimässä esim. kylvyssä (valvottuna tietenkin)?

Kyllä se vaihe ohi menee mutta vaatinee harjoittelua jos on tottunut täyteen huomioosi. Kun lapsi kasvaa löytyy enemmän puuhia joita voi ja osaa tehdä yksikseenkin, voimia! (Ja muutaman vuoden kun jaksat niin kohtahan ne leikkivät kahdestaan äidin puuhaaillessa omiaan...!)

 

[minä]

Hieno juttu, että olet itse huomannut mistä tuo tilanne johtuu.Pikkuhiljaa totutat lasta leikkimään myös yksin.Sanot, että äidillä on nyt vähän kotitöitä tehtävänä ja kerrot, että leikit myöhemmin.

 

[coatrack]

Vielä lisään että meillä on erityisiä tilanteita, esim. tärkeää puhelua tms varten varattu tietyt "pöydän ääressä"-leikit joita lapsi odottaa koska ne on harvinaisempia. Niitä on Neljän suora-peli (jota lapsi pelaa omin säännöin vain pudottamalla kaikki nappulat pelin sisään), hama-helmet ja minitalo mun lapsuusajoilta, vähän tällanen Littlest Pet Shop ja mitä näitä nyt onkaan tyylinen..

 

[Hankey]

Ota lapsi keittiöön askartelemaan pöydän ääreen kun teet ruokaa. (palapelit, muovailu, värityskirjat) Pidä ne tavarat sellaisina, mitä saa vain kun sinä ne annat. Yritä löytää joku ulkoilukaveri, joka voisi ottaa taaperon mukaansa kun lähtee omansa kanssa ulkoilemaan.

 

[Mrs Bean]

Voihan kotonakin järjestää tekemistä ilman että äiti on kokoajan tekemisessä mukana. Ton ikäinen voi jo muovailla tai maalata keittiön pöydän ääressä samalla kun äiti tekee keittiössä muita kotihommia, tai hörppii kahvia, välillä kommentoiden lapsen tekeleitä. Meillä kolmevuotiaat on myös halunneet osallistua kaappien järjestelyyn ja ovat saaneetkin kun ohjeistaa kunnolla ja antaa pieniä hommia eikä pidä niin nokon nuukana vaikka lopputulos ei oo ihan pilkulleen oikein. Ja jos kiukkuaa niin antaisin kiukuta ja tekisin sen homman loppuun mitä oon tekemässä. Meidän ton ikäiset on viihtyneet ihan yksinkertaisissa hommissa, siivotessa oon antanu esim. rätin käteen ja pyytäny pyyhkimään paikkoja ( kaappien ovia yms. ) ja oon sillä välin saanu siivottua muuta. Tiedän että on vaikeeta jos on jo itse päässy väsymään kovin ja lapsi tottumaan päätösvaltaan, mutta jos itse pystyy päätöksen tekemään että asiat muuttuu ja miettimään vaihtoehtoja millä konstin alkaa hommaa muuttamaan niin kyllä on jo voiton puolella.

 

[orava]

Hanki äijä eläkä tee niitä lapsia yksin jokaisen eri ukon kanssa.

 

[vieras]

Hanki äijä eläkä tee niitä lapsia yksin jokaisen eri ukon kanssa.

Oi, onpas kannustavaa. Voimahali sulle sun pahaan oloon.

Mutta asiaan, hyviä vinkkejä oletkin saanut jo. Eli lapsi mukaan hommiin. Ja mikä tärkeintä, ei se lapsi pilalle mene vaikka huutaisikin vähän aikaa. Mun mielestä ton ikäisen kuuluukin jo osata leikkiä yksin vähän aikaa!

Tsemppiä sulle. Saisiko neuvolan kautta esim. perhetyöntekijää avuksi?

 

[nbm]

Veisin isomman hoitoon heti. Sun hyvinvointis on lasten etu, muista. Sitäpaitsi se isompi saattaa todella innostua kun tulee kavereita ja juuri senkintakia se pitäis hoitoon viedä, oppimaan sosiaalisia taitoja. Hetkenpäästä huomaat että oli hyvä ratkaisu. Siivoa vaikka ei huvittais. Tapaa ystäviä ja kutsu kahville, tarviit jutteluseuraa, vaikka puhuisitte pääministerin alushousuista niin kaikki juttelu on hyvästä. Ulkoile. Mä toivon sulle täältä voimia ja samoin moni muukin.