Väsyneiden äitien vertaistukiryhmistä...

[epäreilua joitakin kohtaan]

Aina sanotaan, että puhuminen ajoissa vaikeista asioista toisille ihmisille auttaa ehkäisemään suurempia kriisejä. Mutta mitäs jos on taustalla rankkoja ja häpeällisiä asioita, joista haluaisi kyllä itse puhua, mutta heti kun puhuu niin ihmiset alkavatkin heti vältellä sen jälkeen?

Jos nyt oletetaan, että on perustettu henkisesti kuormittuneiden äitien vertaistukiryhmä. Siellä äidit tilittävät useimmiten vauvojen kanssa valvomisesta, monen lapsen kanssa selviämisestä, työssä jaksamisesta, epätasa-arvoisesta kotitöiden jakautumisesta ym. Mitä jos tuollaiseen ryhmään tuleekin mukaan arkeensa väsynyt äiti, mutta paremmin tutustuttaessa käykin selville, että hän on saanut lapsensa pettämisen seurauksena? Miten häneen mielestänne porukassa suhtauduttaisiin? Ei ole varmaan vaikea kuvitella. Onko tuollaisessa tilanteessa tuomittu olemaan omien valintojensa vanki ja olemaan puhumatta vaikeista asioista suoraan, valehtelematta? Pystyykö sellainen äiti solmimaan koskaan täysin hyväksyviä ystävyyssuhteita? Kai pettäjilläkin on oikeus purkaa tuntojaan ja saada vertaisapua arkeensa tavallisine arjen ongelmineen, olematta aina leimaltaan vain pettäjä?

 

[Nojuuh]

En kyllä ymmärrä tarvetta uskoutua tuollaisesta asiasta jossain ryhmässä. Kaikesta ei vain pidä mennä avautumaan.
Sitten on tietysti ihmisiä joiden luurangot eivät ole salattavissa.
Itsekin juuri tänään mietin hetken aikaa sitä taas, ettei minun ole mahdollista saada ystäviä. Tulen siis aina olemaan hyljeksitty, halveksittu, ja ypöyksin.
Tietysti voi olla sellaisia joiden tilanne ulkoisesti näyttäisi liippaavan läheltä, mutta luulen etten itsekään voisi olla ystävä välttämättä sellaiselle jonka ajatusmaailma on aivan erilainen.

 

[supisupi]

En kyllä ymmärrä tarvetta uskoutua tuollaisesta asiasta jossain ryhmässä. Kaikesta ei vain pidä mennä avautumaan.
Sitten on tietysti ihmisiä joiden luurangot eivät ole salattavissa.
Itsekin juuri tänään mietin hetken aikaa sitä taas, ettei minun ole mahdollista saada ystäviä. Tulen siis aina olemaan hyljeksitty, halveksittu, ja ypöyksin.
Tietysti voi olla sellaisia joiden tilanne ulkoisesti näyttäisi liippaavan läheltä, mutta luulen etten itsekään voisi olla ystävä välttämättä sellaiselle jonka ajatusmaailma on aivan erilainen.

Mutta jos taustaseikat tulevat väistämättä aina esille, ennemmin tai myöhemmin? Jos "piirit ovat pienet"... Helposti tuollaiset tapaukset joutuvat silmätikuiksi ja sana leviää. Jokainen tietää, että "tuo on Se". Jos noissa tukipiireissä on mukana vaikka sen petetyksi tulleen lähimpiä kavereita tai jopa petetty itse. Pettäjälle on aika iso paine olla yhtään mitenkään päin. Tuollainen kuorma voi olla henkisesti hyvin kuluttava ja siitä eivät normiarjen ongelmien kanssa painivat ja normisti verkostoituvat äidit tiedä mitään. Kaikki heidän ongelmansa ovat helposti ulospuhuttavissa.

 

[supisupi]

On miltei mahdotonta tutustua keneenkään mikäli ei pysty puhumaan joistain asioista lainkaan. Pettäjän ja petetyn lapset voivat olla samassa koulussa tai päiväkodissa. Jos on erityisen huono munkki käynyt niin lasten ulkonäkö voi olla niin samankaltainen (mikäli ovat isänsä geenit saaneet), etteivät ulkopuoliset voi olla havaitsematta heitä sisaruksiksi, vaikka ovatkin puolisisaruksia.

 

[....]

Öh.... Kuulostaa aika keksityltä ongelmalta. Ehkä pikkupaikkakunnan ongelma sitten. Täällä isossa kaupungissa on kyllä aika häviävän pieni mahdollisuus siihen että kaikissa piireissä tunnistettaisiin kaikki pettäjät ja sen seurauksena sikinneet, ja vielä tehtäis tunnistuksia lapsen ulkonäön perusteella minusta tuo ei ole sellainen asia mikä edes olisi pakko jakaa, että voi puhua muille väsymyksestään ja muista ongelmista. Jos taas on ongelmia itsellään nimenomaan sen pettåmisasian kanssa, niin liekö myös pettäjille omat tukiryhmänsä missä muut on samasta puusta veistetty.

 

[Vier]

Ok. Lopetetaanko sitten nämä ryhmät ettei vaan jollekin tule paha mieli....?

 

["Huoh"]

Ehkä se pettäjä voisi perustaa oman ryhmän samanhenkisille? Siellä ei leimattaisi vaan voisitte keskustella ja harmitella kuinka teitä ei nyt hyvällä aina katsota, heh. Kunnon marttyyrikahvittelut vaan kehiin.

Tuollainen tilanne on, anteeksi vaan, aivan itseaiheutettu ja samalla siinä on voinut aiheuttaa mielipahaa monelle muullekin. Ei siis ihme ettei kaikki oikein jaksa ymmärtää siinä tilanteessa. Sitä niittää mitä kylvää. Onhan netissä niitä uskottomuuspalstoja sun muita ja sieltä voi saada tukea? Siis pettäjän näkökulmasta.
On aika noloa nillittää moisesta.. ihan henkisesti kuluttavaa juujuu. Mikä ihme siinä on, että on tarve itseään vielä ylentää muihin nähden ja vähätellä tyyliin toisten "normiarkea"? Toki pitäähän nykyään ymmärtää murhaajiakin mutta.. ei ole pakko lain mukaan.

 

[rivien välistä]

Ei varmaan ap meinannut, että missään ryhmätilanteessa tuollaisesta asiasta tulisikaan avauduttua, vaan jos vaikka ystävystyy paremmin ihmisten kanssa ja kummankin "pitää" kertoa taustoistaan. Eikö se ole aika outoa jos joissain kohti toinen ei kerrokaan ihan kaikkea? Vaikea uskaltaa ystävystyä kenenkään kanssa. Se kai on tässä se perimmäinen ongelma.

 

[rivien välistä]

Jos se pettäjä on kerran virheen tehnyt ja opikseen ottanut niin pitääkö siitä joutua lapsen kärsimään äidin kautta muiden typeryyden takia? Mikäli ihmiset haluavat yksinkertaisesti nähdä jonkun vain pettäjänä kun ovat kerran sattuneet menneisyydestä kuulemaan. Varmaan jokainen haluaa haudata tuollaiset salaisuudet syvälle, mutta kun tuollainenkin asia liittyy aika moneen ihmiseen. Taatusti tulee eteen tilanteita, joissa joutuu selittämään asioiden todelliset puolet, vaikkei niitä haluaisi kertoa.

 

["äide"]

Jos olisin tuollaisessa väsyneiden äitien ryhmässä ja siellä tutustuisin äiteihin. Kaikki tuntuisivat mukavilta ja yhteishenki alkaisi rakentua. Kaikki alkaisivat luottaa toisiinsa ja uskaltautuisivat purkamaan sydäntään ja niitä häpeällisiäkin tunteitaan joita joskus nousee pintaan. Sitten yksi niistä mukavan oloisista äideistä kertoisi jonkin asian yhteydessä (puhuttaisiin vaikka asioista jotka painaa sydäntä), että hänen lapsensa on syntynyt pettämisen tuloksena... Niin...
Sillä ei olisi minulle mitään merkitystä! Ainakaan siihen suuntaan, että alkaisin hyljeksiä häntä!

Hän olisi ryhmässä sen takia, että hän on väsynyt ja tarvitsee tukea. Ja hän tarvitsee tukea ja voimia jaksaakseen huolehtia lapsestaan. Ihan sama minkä tuloksena lapsi on maailmaan tullut niin hän tarvitsee jaksavan äidin.
Elämä on monimutkaista. En odottaisikaan ymmärtäväni samantien tai kuulevani kaikkia yksityiskohtia mikä johti pettämiseen ja mitä kaikkea sen taustalta löytyy. Se on sivuseikka, selviäisi ehkä myöhemmin jos selviäisi.
Olen aika tiukasti pettämistä vastaan, mutta en ole tyhmä, tiedän että moni on pettänyt. Jos tuolla kadulla liikkuvilla ihmisillä kaikilla jotka ovat pettäneet, loistaisi lamppu pään päällä ei paljon katulamppuja tarvittaisi. Lamppu syttyisi palamaan yllättävän monen ystävän ja ihmisen päällä, jota olen arvostanut ja pitänyt hyvänä ihmisenä.
Ja sitten olisi tämä yksi äiti olisi tullut pettäessään raskaaksi. Ja kertoisi sen vertaistukiryhmässä jossa käy väsymyksen vuoksi ja tämä asia häntä vaivaa ja vie voimia. Ihan ymmärrettävää ja ihan ok!