VASU-keskustelut ovat p:stä

["VASU"]

En ymmärrä miksi pitää käydä VASU-keskusteluja päivähoito paikan kanssa. Nämä keskustelut ahdistavat minua aivan hirveeesti etukäteen...... arggghhh!!

Olen sitä mieltä, että näillä keskusteluilla asetetaaan turhaan paineita lapsille ja vanhemmille. On hyvä että lapsen kehitystä seurataan yms. mutta musta on kauheeta ku jo yks vuotiaasta lähtien lapsen elämästä tulee kauhean tavoitteellista. Eikö se riitä että neuvolassa lapsen kehitystä seurataan?

Samaan aikaan puhutaan kuinka elämä on joka puolella kauhean tavoitteellista ja paineita pukkaa sieltä sun täältä. Näillä VASU-keskusteluilla sitten luodaan niitä lisäpaineita jo pienille lapsille. Pitää olla niin tavoitteita .YÄK.

Haluan että lapseni kasvaa lapsuuden ilman mitään stressiä että nyt pitää osata syödä, pukea, luistella, hiihtää, uida, pitää olla aktiviteetteja siellä sun täällä muskarista balettiin ja siinä sivussa liikkaria ja muuta jumppaa.

Tottakai lapsella on rajat ettei ihan pellossa kasva ja hyvähän se on oppia asioita - OMAAN TAHTIIN, kun pitäisi muistaa lapsen yksilöllisyys. Me kun ei olla samasta muotista valettuja.

Miks meidät sitten pakotetaan tällaisiin keskusteluihin kun se vaan lisää sitä painetta? Ja kyllä mulle jää sellainen olo niistä että oon huono äiti ku en tajuu mitään tavoitteita. Siks usein "valehtelen" niissä ja sillä saan mielenrauhan koko asiaan. Ja hoitaja on tyytyväinen ku vaan nyökyttelen hänen "tavoitteilleen".

 

[erilaisia keskusteluja]

Ilmeisesti noita keskusteluja käydään aika eri tavalla. Meillä tuo keskustelu on vajaa kolmivuotiaasta käyty enemmänkin "mitä kuuluu ja miten lapsella menee päiväkodissa" -hengessä. En edes muista mitä "tavoitteita" ajateltiin, vai ajateltiinko kunnolla mitään. Aika pitkälti menty sillä ajatuksella, että normaalilta lapselta vaikuttaa ja kyllä ne taidot sieltä kehittyvät, kun valmiutta on.

 

[Champion]

En mä kyl ole kokenut niitä tollai. Lähinnä ne on olleet meillä ainakin yleisesti keskustelua lapsesta ja siitä miten menee. Aina outo tarha teillä..

 

[Rigel]

En ymmärrä, miten VASU-keskustelu lasta stressaa? Eihän lapsi ole siinä keskustelussa mukana, eikä siis kuule hänen varalleen tehtyjä suunnitelmia tai "hänelle" asetettuja tavoitteita.

 

["vieras"]

Meilläkin on keskusteltu tyyliin miten lapsi viihtyy päivähoidossa, mitä sellaista lapsen muussa elämässä on joka saattaa vaikuttaa päivähoitoarkeen, mitä asioita me vanhemmat arvostamme lapsessamme ja päivähoidossa ja mitä toivomme päiväkodista kasvatusmielessä. Viimeksi taidettiin kirjata toiveeksi ja tavoitteeksi perushyvät käytöstavat ja ryhmässä toimimisen ja kaverina olemisen harjoittelu. Ihan kamalan normatiivista!

 

[MolliMelooni]

Siis sulla on yksivuotias päiväkodissa? Musta tuntuu, että siinä on lapsella ihan kylliksi stressinlähdettä VASU-keskustelun kanssa tai ilman.

Meillä on pk:ssa aivan mahdottoman mukavat hoitajat, omahoitaja aika ujo vanhempien suhteen tosin, mutta tykkää lapsista ja osaa olla jämäkkä niiden kanssa. Nuo tavoitteet olen kokenut ihan toisin päin. Mä olen kertonut, missä lapsi tällä hetkellä menee ja mitä opettelee, niin osaavat päikyssä tukea sitä. Sitten ovat kertoneet omia huomioitaan ja me pystytäään sitten kotona ottamaan samat asiat heidän kanssaan huomioon. Meitä ei ole ainakaan päiväkodin puolelta painostettu mihinkään harrastustoimintaan.

 

[++]

No ei kai siellä nyt mitään paineta aseteta??
Meillä ovat ainakin kivoja keskusteluja, käydään läpi missä mennään ja mitä tavoitteita ois...

Väärä asenne sulla ap ny noita keskusteluja kohtaan!!

Ja huom! Vasut ovat tällä hetkellä muutoksen tuulissa, näytti olevan vielä pidemmät keskustelut...

 

["heh"]

[QUOTE="VASU";24846676]Tottakai lapsella on rajat ettei ihan pellossa kasva ja hyvähän se on oppia asioita - OMAAN TAHTIIN, kun pitäisi muistaa lapsen yksilöllisyys. Me kun ei olla samasta muotista valettuja.
[/QUOTE]

Siksihän noita keskusteluja juuri käydään jotta pystyttäisiin ottamaan lapset yksilöinä eikä paineta jokaikistä samaan muottiin. Eikä kyllä meidänkään päikyssä ole mitään paineita asetettu vasuissa. Hyväntahtoista jutustelua ollut puolin ja toisin. Ja musta ainakin on ihan kiva saada ulkopuolisen ihmisen näkemys oman lapsen kehityksestä ikätasoonsa verrattuna. Ei siksi että asioiden oppiminen olisi jotain kilpajuoksua vaan siksi että jos joku osa-alue laahaa selkeästi jäljessä niin osaa vähän enemmän kiinnittää huomiota siihen. Ja välillä tulee ahaa-elämyksiä kun kuulee että lapsi hoidossa osaa tehdä sitä ja tätä ja kotona on vaan itse tullut tehtyä sama asia lapsen puolesta.

 

[Miuski harmailee]

Päiväkodin VaSu keskustelussa ei ole tarkoitus käydä läpi perheen ja lapsen harrastuksia yms. vaan miettiä vanhempien kanssa yhdessä sitä, miten päiväkodin ja kodin välinen yhteistyö saataisiin mahdollisimman joustavaksi toimimaan lapsen kasvun ja kehityksen tukena. Siis vaikka niin, että VaSussa sovitaan yhdessä, että nyt aloitetaan porukalla lopettamaan lapsen vaippa-aikaa. Päiväkoti tekee osansa, koti oman osansa. Tai päiväkodissa on huomattu, että lapsen kynäotteessa on vielä vähän hiomista, niin harjoitellaan sitä yhdessä ja tarjotaan kotonakin mahdollisuuksia kynänkäyttöön. Tai kotona lapsi on sanonut, että inhoaa nukkaria eikä halua päiväkodissa nukkua. Sitten voidaan yhdessä jutella, missä vika ja voisiko päikkäreitä jättää vähemmäksi. Tätä linjaa siis.

Ei päiväkodissa ole tarkoitus kasvattaa lapsista ylisuoriutujia vaan nimenomaan tukea lasta hänen omissa resursseissaan parhaaseen mahdolliseen. Näistä asioista on syytä vanhempien kanssa keskustella. Ei meillä ainakaan tavoitteiksi ikinä ole kovin kummoisia laitettu. Esim. viime vuonna 3-v pojan kohdalla mainittiin leikkaamisen harjaantumattomuus ja tavoitteeksi se, että saksien käyttö vahvistuisi. Ei minusta mitään avaruusteknolgiaa vielä vaan nimenomaan auttaisi lasta itseään saamaan iloa omista tekemisistään onnistumisien kautta.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Taidat olla todellinen luonnonlapsi, joka ahdistuu kaikenlaisesta ohjeistamisesta ja toivoo että kaikki kukkivat omaan tahtiin? Miksi koet ne paineiksi itsellesi? Omien heikkouksien tietäminen ja hyväksyminenkin on tärkeää, miksi ne pitää olankohautuksella sivuuttaa ja välttää asiasta keskustelua? Ei se tarkoita sitä, että asia täytyy muuttaa välittömästi.

Vasu on mitä mahtavin hetki, jolloin hoitohenkilökunnalla on mahdollisuus kuunnella vanhempien kysymyksiä ja huolia ja keskustella asioista. Mietin millainen äiti oikeasti ahdistuu elämisen perusasioiden juttelusta, kuten syömisen tai pukemisen opettelusta? Päiväkodissa asiat opetellaan oman tahtiin - kuinkahan monta lasta tekee asioita tahtomattaan, jos eivät osaa tai halua opetella ...

 

["vieras"]

Kolme kertaa olen vasukeskustelussa ollut eikä siellä kyllä mitään tuollaista ole ollut. Sen tarkoitus on kartoittaa lapsen taidot ja ne asiat joissa tarvitsee apua, jotta hoitajat osaisivat niissä auttaa ja tukea. Yllättävän moni lapsi on täysin kykenevä johonkin hommaan päiväkodissa, muttei kotona ole osaavinaan ollenkaan tai päinvastoin. Lisäksi siinä kartoitetaan kodin kasvatuskäytäntöjä ja -periaatteita sekä lapsen luonnetta, jotta ymmärrettäisiin lasta paremmin. Ei sen tarkoitus ole asettaa mitään sen isompia tavoitteita. Puolitoistavuotiaana meillä kirjoitettiin "tavoitteet" kohtaan että seurat.aan milloin lapsi olisi valmis jättämään päiväunivaipankin pois, kun kotona on jo jättänyt. Kaksi ja puolivuotiaana tavoitteet kohtaan kirjoitettiin, että lapsen kynsiensyömistä koitetaan tarkkailla ja lapselle etsitään vaativampia palapelejä. Kolme ja puolivuotiaana tavoitteet kohtaan kirjoitettiin kannustetaan pukeutumisessa, jotta yrittäisi enemmän itse, niin kotona kuin päiväkodissakin. Ei siis mitään kovin kummoisia tavoitteita

 

["VASU"]

Juu oon luonnon lapsi täydestä sydämmestä. Se on kyllä vaikeeta kun koko yhteiskunta on sääntöjä täynnä.

Siis lapsi on nyt viis vuotias ja on ollut alusta asti samalla perhepäivähoitajalla Ei päiväkodissa muuta kuin perhepäivähoitajan lakisääteisillä vapaa päivillä.

Meillä se lomake on ainakin viisi sivua kaksiupuoleisena tulosteena. Okei ei ehkä yks vuotiaana tullut joka kohtaan jotakin mut silti. Se VASU käydään kaks kertaa vuodessa - syksyllä ja keväällä. Syksyllä asetetaan ne tavoitteet ja keväällä katsotaan että toteutuiko.

Ja väitän että tää pph (on neljä omaa lasta) ja toiminut varmaan parikytä vuotta pph:na vertaa koko ajan muihin lapsiin. Ei siinä vasussa mitään yksilöllisyyttä oteta huomioon. Tavoitteet tulee siitä miten aikaisemmat hoitolapset ovat oppineet missäkin iässä. Eli apinoidaan sieltä niitä asioita. Okei Ville-Kalle ja Ellinoora ja pari muuta Kallea oppivat olemaan ilman -vaippaa -jo -vuoden- ikäisenä tms. Mitä yksilöllisyyttä se on?

No miks mun laps on sillä hoidossa? No siksi ku matkaa on vain 50 metriä ja se on hemmentin kiva pointti - 30 asteen pakkasella. Ja on se muutenki luotettava hoitaja joka ainakin touhuaa lasten kanssa. Vaikka en aina sen "aivoituksista" pidä. Mut laps tykkää siitä ja sehän on pääasia. Äitinä voin niellä mun mielipiteet ja olla "hymy"naamaa.

 

[Rigel]

^ No en kyllä jatkaisi lapseni hoitoa hoitajalla, "jonka aivoituksista en pidä" (edes joskus).

Kaikilla kolmella lapsellani on takana sekä pph- että päiväkotielämää ja meillä on käynyt hyvä tuuri, on ollut arvomaailmaltaan kovin samanhenkisiä pph:ia kuin itse olemme. Mutta päiväkodissa en suostuisi nielemään mielipiteitäni ja teeskentelemään mitään hymynaamaa.

 

[Rieputarallaa]

Musta taas on kiva, että koti ja hoitopaikka päivittävät säännöllisesti kuulumisia. En koe VASUa sen kummallisempana asiana. Joo, tavoitteista puhutaan, mutta en koe sitä ahdistavaksi vaan arkea helpottavaksi asiaksi

Esimerkiksi, mun poika on ylisosiaalinen papupata, jonka on pakko oppia odottamaan puheenvuoroa ennen kouluunmenoa. On hyvä, että kotona ja päiväkodissa voidaan noudattaa samoja sääntöjä tämän asian suhteen. On ihan faktaa, että johdonmukainen kasvatus on tehokkainta ja lapsellekin miellyttävintä.

Pienempänä tavoitteet liittyvivät esim. kuivaksioppimiseen ja pukemiseen jne.. Silloin harjoiteltiin samoja asioita sekä kotona että hoidossa. Taas oli kaikilla helpompaa.

 

[Anatolia]

Mä olen tykännyt VASU-keskusteluista ja meidän lasten yksilölliset taidot ja yksilöllisyys muutenkin on aina otettu hienosti huomioon tavoitteissa.

Mutta lapset onkin olleet päiväkodissa, ei pph:lla. Ei ole tarvinut niellä omia mielipiteitä tai hymyillä väkinäistä hymyä, vaan on voinut sanoa lto:lle (ja keltolle, joka on joskus ollut mukana) asioista ihan kuten ajattelee.

 

[Rieputarallaa]

Piti vielä lisätä, että eivät kaikki lapset opi kaikkia asioita omalla tahdillaankaan, joskus tarvitaan tietoista työskentelyä asioiden eteen. On hyvä, että lapsen kehitystä tarkkaillaan (neuvola ja vasu) ammattilaisten toimesta.

 

[eskarilaisen äiti]

Taidat olla todellinen luonnonlapsi, joka ahdistuu kaikenlaisesta ohjeistamisesta ja toivoo että kaikki kukkivat omaan tahtiin? Miksi koet ne paineiksi itsellesi? Omien heikkouksien tietäminen ja hyväksyminenkin on tärkeää, miksi ne pitää olankohautuksella sivuuttaa ja välttää asiasta keskustelua? Ei se tarkoita sitä, että asia täytyy muuttaa välittömästi.

Vasu on mitä mahtavin hetki, jolloin hoitohenkilökunnalla on mahdollisuus kuunnella vanhempien kysymyksiä ja huolia ja keskustella asioista. Mietin millainen äiti oikeasti ahdistuu elämisen perusasioiden juttelusta, kuten syömisen tai pukemisen opettelusta? Päiväkodissa asiat opetellaan oman tahtiin - kuinkahan monta lasta tekee asioita tahtomattaan, jos eivät osaa tai halua opetella ...

Täysin samaa mieltä! Meillä lapsi ollut 4 v päivähoidon piirissä ja olen kokenut VaSut oikein hyviksi!

 

["lastentarhanope"]

Jos vasu-keskustelu haittaa sinua, niin voithan vaan sanoa että et halua pitää sellaista, vaan päivittäinen kuulumisten vaihtaminen riittää sinulle hyvin. Ei se ole pakollinen, vaikka monet kokevatkin sen hyödylliseksi.

 

["vieras"]

Meillä on lapset olleet yhteensä neljässä eri hoitopaikassa+eskari ja koulu päälle. Ei toki aina sama lapsi, joten sekin tuo variaatiota vasuun. Mutta parissa paikassa vasut olivat mulle stressaavia. Varsinkin yhden keskustelujen jälkeen oli aina paha olo. Nykyinen hoitopaikka taas ottaa vasut ihan eri tavalla ja ne on tosi kivoja keskustelutuokioita. On eroja siinäkin, miten ja mistä vasuissa puhutaan. Lapsi tykkäsi tuosta mulle ahdistavasta vasu-keskustelijasta, mutta keskustelu ei oikien ollut ko. tädin vahvuusalue. Täti ei itsekään niistä tykännyt ja jotenkin mulla oli aina aika epäonnistunut olo. Smaoin tuntui, että lapsikaan ei ole oikein onnistunut.

 

["vieras"]

meillä kans enemmän kyllä katsotaan, että lapsella kaikki hyvin hoidossa. Puhutaan ongelma tilanteista vanhempien kanssa. Ei mitenkään nutturalla katsota mitä osaa ja mitä ei.

 

["VASU"]

[QUOTE="lastentarhanope";24849665]Jos vasu-keskustelu haittaa sinua, niin voithan vaan sanoa että et halua pitää sellaista, vaan päivittäinen kuulumisten vaihtaminen riittää sinulle hyvin. Ei se ole pakollinen, vaikka monet kokevatkin sen hyödylliseksi.[/QUOTE]

Niin ku mulle riittäis juuri tuo päivittäinen ajatusten vaihto. Siis joka aamu ja ilta vaihdetaan kuulumiset - miten ilta on mennyt kotona ja miten päivä on mennyt hoidossa. Ja jos jotain ongelmia on ollut niin siitä on sitten sovittu sillä hetkellä että miten jatkossa toimitaan.

Mua ahistaa niissä se kun tulee se kauhea tavoitteellisuus. Tarviiko sitä nyt kauheesti kirjata ylös että mitä missäkin vaiheessa? Mun laps on kehittynyt ihan normaalisti ja joissakin asioissa jopa ikäistään paremmin. Eli kyse ei oo siitä että pelkään lapseni kehitystason analysointia vaan siitä että miks pitää asettaa jo hirveet paineet kasvatukselle.

Ei mua ole kasvatettu millään VASU:illa ja olin itse 1 vuosi 3 kk ku en tarvinnut enää vaippoja. Eikä mun äiti mitään VASU:a musta tehnyt. Ihan normi elämän oon elänyt tosin en oo kyl ikänä päivähoidossa ollutkaan.

 

[Cecilia Algotsdotter]

No siinähän on just tarkoitus, että yhdessä keskustellaan tavoitteista. Jos sun tavoite on, että lapsi saa rauhassa kasvaa lapsuuden ilman mitään stressiä niin sitten herranen aika avaat suusi ja SANOT SEN. Vasun tarkoitus on nimenomaan keskustella lapsen yksilöllisistä tarpeista ja tavoitteista hänen varalleen, jos hoitaja ei näin tee, niin hän käy sitä keskustelua väärin.

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Meillä ei ole ollut kuin vasta yksi keskustelu, mutta siitä jäi ihan positiivinen mielikuva. Ainakin itselle tuli sellainen olo, että keskustelu käytiin niin että hoitaja osaa toimia samoin kuin mekin lapsen kanssa. Esim. meillä tavoitteena on potalla käynnin opettelu mikä ei todellakaan tunnu mitenkään ahdistavalta vaan pikemminkin kivalta ajatukselta, että hoitaja ottaa tämän huomioon ja tukee sitä potalle opettamista ja ehkä osittain itse päästään jopa helpommalla siinä

Olisiko teillä taustalla tuossa nyt jotain muutakin? Jos kemiat ei oikein kohtaa niin helposti ärsyyntyy pienistäkin asioista.

 

[vieras*]

Itse jouduin töissä käymään pari kertaa vuodessa tulos- ja tavoitekeskuteluja, tulosmatriisien laadintaa jne.

Lapsen päivähoidossa käytiin myös "kehityskeskuteluja" ja koulussa oli 7 v. lapsi tehnyt itsestään itsearvioinnin... alan kieltämättä olla kurkkuani myöten täynnä näitä mittareita.

 

["vieras"]

Ilmeisesti noita keskusteluja käydään aika eri tavalla. Meillä tuo keskustelu on vajaa kolmivuotiaasta käyty enemmänkin "mitä kuuluu ja miten lapsella menee päiväkodissa" -hengessä. En edes muista mitä "tavoitteita" ajateltiin, vai ajateltiinko kunnolla mitään. Aika pitkälti menty sillä ajatuksella, että normaalilta lapselta vaikuttaa ja kyllä ne taidot sieltä kehittyvät, kun valmiutta on.

näin minäkin vasut pidän pienten ryhmässä, tavoitteita toki on, mutta ne on esim itse syömisen tai pukemisen tukeminen eli annetaan lapsen itse yrittää. Voi olla et on uhmaa niin sitten luodaan rajoja ja keskustellan siitä olemmeko siinä samoilla linjoilla perheen kanssa. Mutta paljon keskustelu on sitä miten kotona menee ja miten pk:ssa lapsi on, kuulumisia puolin ja toisin.

Sitten erikseen on erityislasten vasut, joissa saattaa olla mukana erityislastentarhanopettaja tms. ja niissä toki on aika tavoitteellista se keskustelu jo pienenkin kohdalla.

Niin ja kenenkään ei ole pakko mennä Vasu keskusteluun, jos ei sitä halua. Mutta kannattaa sitten reilusti kertoa syy miksi et sitä halua. Palautetta pitää antaa, eihän muuten mitään muutosta tapahdu, lopultakin keskustelun tarkoitus on sinun lapsesi hyvinvointi. Siksikin sinun kannattaisi olla rehellinen.