Vastataanko teillä puhelimeen kesken ruokailun?

Saako aikuiset tai puhelimen omaavat lapset/nuoret vastata puhelimeen, puheluun tai viestiin kesken ruokailun?

 

Sen verran vastaan, että kerron olevani syömässä ja soitan myöhemmin.

 

En oo muuten ikinä edes miettinyt, mutta kyllä kait me puhelimeen vastataan jos se soi.

 

Sen verran vastaan, että kerron olevani syömässä ja soitan myöhemmin.

Näin täälläkin.

 

Meillä katsotaan kuka soittaa ja voidaan lyhyesti vastata, mutta tekstiviestejä ei aleta näpertämään keskenkaiken =) *vastaa omaan kysymykseensä*

 

En oo muuten ikinä edes miettinyt, mutta kyllä kait me puhelimeen vastataan jos se soi.

Näin se taitaa mennä meilläkin.

 

tekstariin ei vastata mutta puhelimen kyllä. Mulla voi olla esim tulossa työtarjous niin pitää vastata.

 

Ei vastata.Antaapa soida vaan..Mies tosin vastaa,sillä kun luuri on työkalu..

 

Sen verran vastaan, että kerron olevani syömässä ja soitan myöhemmin.

Näin meilläkin.

 

Kyllä vastataan. Meille ei ole ikinä ruokailut olleet mitään rituaaleja, kuten toisille tuntuu olevan. Silloin ei saa edes hengittää, kuin pinnallisesti, kun meillä nyt SYÖDÄÄN!!!

(kyllä se ruoka menee alas pienemmälläkin vouhkaamisella) :xmas:

 

Kyllä vastataan. Meille ei ole ikinä ruokailut olleet mitään rituaaleja, kuten toisille tuntuu olevan. Silloin ei saa edes hengittää, kuin pinnallisesti, kun meillä nyt SYÖDÄÄN!!!

(kyllä se ruoka menee alas pienemmälläkin vouhkaamisella) :xmas:

Samaa mieltä sinun kanssasi. Voihan sekin hetki tietenkin tuhoutua puhelinsoiton takia.

 

Vastaan jos jaksan =)

 

Kyllä vastataan. Meille ei ole ikinä ruokailut olleet mitään rituaaleja, kuten toisille tuntuu olevan. Silloin ei saa edes hengittää, kuin pinnallisesti, kun meillä nyt SYÖDÄÄN!!!

(kyllä se ruoka menee alas pienemmälläkin vouhkaamisella) :xmas:

Monesti se voi olla ainoa hetki perheessä, kun istutaan samaan aikaan yhdessä =) Jos silloin yksi puhuu puhelimeen ja toinen kirjoittaa tekstiviestejä, niin hoituuhan siinä NE asiat kyllä... Ja toisaalta, miksi se sitten on aina hetki olla yhdessä? Niin se vain tahtoo usein olla kun lapset ovat isompia =)

 

Monesti se voi olla ainoa hetki perheessä, kun istutaan samaan aikaan yhdessä =) Jos silloin yksi puhuu puhelimeen ja toinen kirjoittaa tekstiviestejä, niin hoituuhan siinä NE asiat kyllä... Ja toisaalta, miksi se sitten on aina hetki olla yhdessä? Niin se vain tahtoo usein olla kun lapset ovat isompia =)

Jaah. Me vietetään kolmisteen paljon aikaa kotona ja voidaan kyllä keskustella henkeviä muuallakin kuin ruokapöydässä.
Kai se on jotain tsaarin aikaisia peruja (eikä huono perinne ollenkaan, en sitä sano. Meillä vaan ei toimita niin ) että ruokailu on pyhä ja silloin ei duunata mitään muuta.

 

Kyllä vastataan. Meille ei ole ikinä ruokailut olleet mitään rituaaleja, kuten toisille tuntuu olevan. Silloin ei saa edes hengittää, kuin pinnallisesti, kun meillä nyt SYÖDÄÄN!!!

(kyllä se ruoka menee alas pienemmälläkin vouhkaamisella) :xmas:

Juuri näin minäkin ajattelen.

 

Riippu siitä kuka soittaa, ja silloinkin vastataan että ruokailu on kesken palataan myöhemmin.
Mä ainakin inhoan syödä kylmää ruokaa, siksi tämä

 

Vastataan, ei ruokailu ole meidän talossa mikään pyhähetki. Tosin muistan että olen joskus vastannut puhelimeen rakastelunkin aikana... :/

 

Jaah. Me vietetään kolmisteen paljon aikaa kotona ja voidaan kyllä kesksutella henkeviä muuallakin kuin ruokapöydässä.
Kai se on jotain tsaarin aikaisia peruja (eikä huono perinne ollenkaan, en sitä sano. Meillä vaan ei toimita niin ) että ruokailu on pyhä ja silloin ei duunata mitään muuta.

Jotenkin jännästi suhtaudut tähän =) No, ehkä minä olen jotenkin outo,kun minusta se puolestaan on vouhotusta rynnätä joka puhelimen pirauksen tai piippauksen perään. Ja sitten kun ne lapset ovat isoja, koululaisia, saa olla tosiaan tyytyväinen, kun heidät saa sieltä pesästään edes sinne ruokapöytään Teillä on varmaankin sitten/tai jo (en muista minkäikäinen lapsesi on) asiat paremmin

 

vastataan puhelimeen.

 

Viestiin kerkeää myöhemminkin mutta kyllä toki saa vastata puhelimeen. Yleensä meillä pirisee vaan lasten puhelimet, soiskin mun luuri. Niihin lasten puheluihin menee yleensä alle 30sek.

Ei riko meidän ruokakeskusteluita yhtään.
Aivan eri asia jos ollaan esim. joulu- tai pääsiäispöydässä. Nyt puhun ihan arjesta.

 

Vastataan. Ei aina edes keritä syödä samaan aikaan miehen kanssa, joten eipä tuo nyt niin elämää suurempi hetki ole.

 

Jotenkin jännästi suhtaudut tähän =) No, ehkä minä olen jotenkin outo,kun minusta se puolestaan on vouhotusta rynnätä joka puhelimen pirauksen tai piippauksen perään. Ja sitten kun ne lapset ovat isoja, koululaisia, saa olla tosiaan tyytyväinen, kun heidät saa sieltä pesästään edes sinne ruokapöytään Teillä on varmaankin sitten/tai jo (en muista minkäikäinen lapsesi on) asiat paremmin

jaa

 

Vastaan.

 

mies vastaa ja jää lörpöttelee ja se suututtaa mua suunnattomasti! ruokailu on niitä harvoja hetkiä kun ollaan koko porukka koolla.

 

jaa

Niin siinä mielessä jännästi, että sanot sitä vouhottamiseksi, vai mikä sanamuotosi olikaan =) Mutta huomaan kyllä, että enemmistö on kanssasi samaa mieltä ja voin oikein hyvin tuumia asiaa uudelta kantilta, että olenko itse ärsyyntynyt turhasta, kun etenkin toiselle lapselleni tuppaa juuri ruoka-aikaan tulemaan niitä puheluita enkä minä tykkää kun hän juoksentelee etsimässä puhelintaan ja kirjoittelee viestejä, kun meillä on se ruoka-aika. Ihan hyvä, kun toit erilaisen näkökannan esille. En minä pahalla =)