Vastahankaisen miehen suostuttelu isäksi

Yhden tutun mies ei halunnut lasta. Ne oli yhdessä useita vuosia eikä miehen mieli muuttunut noiden vuosien aikana. Alta nelikymppisenä nainen tajusi että mies ei oikeasti lasta halua eikä sen mieli muutu ainakaan hänen kanssaan. Nainen lopetti suhteen, aloitti uuden suhteen toisen miehen kanssa joka halusi lapsia ja nyt sillä on kaksi tytärtä. Tämä nainen on joskus todennut että sen elämän suurin virhe oli olla tämän miehen kanssa ja "tuhlata" parhaat vuotensa häneen.

 

Yhteen mentäessä alussa voi olla ihan erilainen oma mieli lasten suhteen. Voi olla, että ei halua kumpainenkaan aluksi lapsia. Pitkissä suhteissa voi ymmärrettävästi käydä niin, että toinen turvallisuuden ja vakauden myötä alkaakin kallistua lastenhankintaan. Siinä on sitten pulma kun aluksi on puhuttu muuta ja se toinen pettyy, kun toinen kääntääkin takkinsa. Vaikeita tilanteita...

Kaverini painosti miehensä lapsentekoon. Yksi lapsi syntyi sitten. Painosti toisen tekoon ja mies vastusteli. Sitten toinen lapsi syntyi, "kun joskus vaan voi käydä niin"... Mies ei ottanut oikein vastuuta ekastakaan ja tokan jälkeen olivat pari vuotta ihan hajalla koko perhe. Nyt äiti asuu tyttärineen keskenänsä ja isä omillaan. Äiti rutisee, kun vapaita viikonloppuja ei ole kun mies soittaa aina hakemaa tytöt pois jo pian isävierailuiltaan.

 

Eipä siinä taida auttaa kuin ero kun ollaan noin eri linjoilla, toki ensin keskusteltava perusteellisesti. Itselläni yksi syy eroon oli kun minä en halunnut lapsia ja mies halusi. Nyt ollaan molemmat tyytyväisiä.

 

Minä vaihdoin miestä.

Tämä on ainoa järkevä keino. Toista ei voi pakottaa, eikä ole edes moraalisesti oikein painostaa tai taivutella.

 

Niinpäti:
Kyllä aikuinen mies tietää, että petipuuhissa voi lapsia siunaantua. Jos ei luota eukkoon, ei kannata punkkaankaan painua. NIH!!!!!!

 

Niinpäti:
Kyllä aikuinen mies tietää, että petipuuhissa voi lapsia siunaantua. Jos ei luota eukkoon, ei kannata punkkaankaan painua. NIH!!!!!!

Juu kyllä näin on Kunhan vain tuossa yön pikkutunteina pohdiskelin kaikkea ja onhan sitä tähänkin elämään jo nähnytkin kaikenlaista. Mies on aika lainsuojaton nykyään jos nainen jollain vippaskonstilla päättää miestä kusettaa, no onneksi kaikki naiset eivät ole tälläisiä.

Oma ongelmansa muodostuu niistä tilanteista, joissa ero tapahtuu seurustelusuhteesta,
jonka aikana nainen on tullut raskaaksi. Tällöin miehellä ja lapsella ei
ole oikeutta vahvistaa isyyttä: Nainen voi yksipuolisesti päättää, että lapsi ja isä
eivät kuulu toistensa elämään.

 

Juu kyllä näin on Kunhan vain tuossa yön pikkutunteina pohdiskelin kaikkea ja onhan sitä tähänkin elämään jo nähnytkin kaikenlaista. Mies on aika lainsuojaton nykyään jos nainen jollain vippaskonstilla päättää miestä kusettaa, no onneksi kaikki naiset eivät ole tälläisiä.

Oma ongelmansa muodostuu niistä tilanteista, joissa ero tapahtuu seurustelusuhteesta,
jonka aikana nainen on tullut raskaaksi. Tällöin miehellä ja lapsella ei
ole oikeutta vahvistaa isyyttä: Nainen voi yksipuolisesti päättää, että lapsi ja isä
eivät kuulu toistensa elämään.

en ymmärrä, miksi kukaan täysjärkinen nainen tekisi näin. siis jos isä ei ole juoppo/narkkari/narsisti tms. pitäisi kaikkien tajuta, että lapsen elämässä oleva (luotettava) isä on lapselle vain rikkaus ja tuo turvaa.

t: se, joka on viimeisimmillään raskaana ja lapsen isän kanssa seurustelusuhteesta eronnut

 

Eipä siinä taida auttaa kuin ero kun ollaan noin eri linjoilla, toki ensin keskusteltava perusteellisesti. Itselläni yksi syy eroon oli kun minä en halunnut lapsia ja mies halusi. Nyt ollaan molemmat tyytyväisiä.

Ystävättärelläni kävi juuri noin. Hänen kanssaan olenkin puinut tätä asiaa, että miksi mulla ne kellot vaan tikittää ja ystävättärellä ei. Mulla on myös ainakin neljä muuta ikäistäni 30+ naista tuttuina, jotka eivät halua lapsia, mutta heillä tilanteeseen ollaan kotosalla tyytyväisiä - miehetkään eivät kuumeile. Taidan olla ainoa tuttavapiirissäni tämän ongelman kanssa. Täältä saa kyllä ihan mielenkiintoista vinkkeliä.

 

en ymmärrä, miksi kukaan täysjärkinen nainen tekisi näin. siis jos isä ei ole juoppo/narkkari/narsisti tms. pitäisi kaikkien tajuta, että lapsen elämässä oleva (luotettava) isä on lapselle vain rikkaus ja tuo turvaa.

t: se, joka on viimeisimmillään raskaana ja lapsen isän kanssa seurustelusuhteesta eronnut

Mistä sitä tietää joidenkin naisten motiiveja, juurihan tässä vastikään joku entinen lätkänpelaaja taisteli oikeudestaan tunnustaa isyytensä, jonka nainen systemaattisesti kielsi. Mitä lie katkeruutta ja vihaa ehkäpä jotain kostomieltä myös mukana. Onhan se aika ikävää sen lapsen kannalta kun aikuiset ihmiset käyttäytyvät tuolla tavalla. Tuon lain muutos pitäisi olla ihan ensimmäisenä listalla tasa-arvoa edistettäessä, aika ihmeellistä että noinkaan yksinkertaista asiaa ei saada paremmaksi miesten kannalta.

 

Minä sanoin miehelleni, että hänen on valittava joko minut ja lapsi tai sitten jätän hänet. Sovimme miehelleni harkinta-ajan, jonka loppuun mennessä hänen oli tehtävä valintansa. Mieheni sai itse päättää ajankohdan, kunhan se ei ollut mielestäni kohtuuton.

Määräajan loputtua mies oli tehnyt ratkaisun. Hän halusi pitää minut ja saimme sitten aikanaan lapsen, joka on nyt hänelle rakkaampi kuin mikään muu asia maan päällä. Ja myös meidä parisuhteemme on ihan kunnossa.

Olihan se tosi rankkaa ja raastavaa odottaa miehen päätöstä. Lisäksi katselin itselleni uutta asuntoa ja mietin elämääni sinkkuna. Onneksi tällä kertaa kävi hyvin.

 

Sanot miehelle, että sinä haluat lapsia ja että hän joko haluaa myös tai joutuu elämään puutteessa.

Jos käytät pillereita, niin selviä helpommalla. Sinun ei tarvitse edes suostutella; jätät vain kaikessa hiljaisuudessa pillerit pois.

 

Meillä mies ei tahtonut lapsia ollenkaan, koskaan, ja teki tämän hyvin selväksi jo ennen kuin aloimme edes seurustelemaan. Silloin minäkään en uskonut haluavani lapsia, tai ainakin uskoin haluavani juuri tämän miehen, ennemmin kuin lapsia jonkun muun kanssa. Muutamien vuosien avioliiton jälkeen minulle iski kova vauvakuume, josta keksusteltiin miehen kanssa, ja mies oli yhä sitä mieltä, ettei lasta halua. Asiasta keskusteltiin paljon, ja mies lopulta teki päätöksen, että koska lapsi on minulle tärkeä, hän haluaa lapsen tehdä. Kyllä tunsin syyllisyyttä toisen painostamisesta, vaikken varsinaisesti painostanutkaan, ero ei ollut vaihtoehtona. Mutta enää en tunne syyllisyyttä, mies on kiittänyt minua siitä että lapsi saatiin ja haaveilee itse toisesta, ehkä jopa kolmannesta. Parempa isää en tiedä. Näinkin voi käydä, mutta mies tosiaan itse päätti että tähän suostuu, en pakottanut tai uhkaillut.

 

Tuossa ap:n tilanteessa kertoisin miehelle, että hänellä on esim. vuosi aikaa miettiä asiaa ja kertoa päätöksensä. Tekisin selväksi, että jos mies silloin edelleen on lapsen yrittämistä vastaan, on ero valitettavasti ainoa ratkaisu.

Meillä tilanne meni jokseenkin noin ja ennen kuin "harkinta-aika" oli mennyt umpeen, mies itse ehdotti ehkäisyn poisjättämistä. On mitä parhain isä ja nyt olemme jo yrittämässä kolmatta lasta. Hän vain tarvitsi aikaa sulatella asiaa ja tavallaan hän itse teki ratkaisun siitä että lasta ryhdytään yrittämään. Eli vaikka hän oli tavallaan selkä seinää vasten päätöksensä kanssa, hän itse saikin sanella sen milloin aletaan vauvaa yrittämään. Tämä taisi hänelle olla tärkeä asia.

 

Itse en neuvoisi noin pitkää harkinta aikaa laittamaan. Itse ainakin suunnittelin eron tosi tarkasti ja vaikka eron hetkellä mies olikin valmis perheeseen (puheittensa mukaan) en enää halunnut siihen jäädä. Tosin jos itse pystyy odottelemaan vuoden toisen päätöstä ilman, että jo se rikkoo suhteen, hyvä juttu. Itse en olisi jaksanut, koska olisin tiennyt, ettei mies olisi ajatellutkaan koko asiaa, kunhan olisi saanut "lisäaikaa" vuoden, jotta en olisi eronnutkaan. Itse en kyllä laittanut kertaakaan ehdoksi sitä, että naimisiin ja lapsi tai ero, koska tiesin, että olisin sillä saanut exän kanssa lapsen ja olisi vielä naimisiinkin vienyt, mutta se ei olisi tullut sydämestä vaan siitä, ettei halunnut erota. En sitten tiedä kumpi olisi pahempi exälle, mutta itse en alkanut tekeen lapsia sellaisessa tilanteessa, josta toista ällöttää koko lapset puheistaan huolimatta.

Niinpä vaihdoin miehen kokonaan...

 

Meillä minä olisin halunnut lapsia jo parikymppisenä mies ei. Jankutin asiasta joka päivä. Viimein mies sanoi että jos lopetat jankuttamisen niin hän voi alkaa harkita asiaa. No minähän suljin suuni puoleksi vuodeksi ja se toimi! Tosin 1,5vee kestäneillä lapsettomuushoidoilla tuo esikoinen saatiin kun olin 25vee. Nyt toista yritetty jo vuoden päivät.
Ps. Kertaakaan mies ei oo katunu että lapsi on olemassa, päinvastoin taitaa vähän harmittaa ettei jo aiemmin suostunut lapsen hankintaan.

 

Aika samassa tilanteessa olen. En jaksa puhua miehelle tästä asiasta, kun alkaa itkettää jo ajatellessakin. Aika on muokannut mielipidettäni. Joskus alussa sanoin miehelleni, etten välttämättä halua lapsia. Hän ymmärsi taustani ja oli sitä mieltä, että se on hänelle ihan ok.

Vuosia sitten mieli muuttui ja sanoin miehelleni. Hän oli vaivaantunut ja lupasi miettiä ja kertoa sitten kantansa. Aikaa kului. En ole nytkään kysyessäni saanut mitään selkeää vastausta. Kyllä asia hänen muistissaan oli mutta ei sitä ollut mihinkään varmaan sen enempää pyöritelty.

Lapsettomat ystävät ovat varmoja kannastaan ja lapsia halunneilla niitä on. Minä odotan ja odotan. Rasittavinta on kuunnella lapsellisten ystävien kommentteja. En ole selitellyt heille mitään.

 

Miksi se tahto pitäisi saada läpi? Lapsi ansaitsee olla haluttu.

 

Minä tiedän miltä tuntuu, kun haluaisi jälkikasvua, mutta se ei ole mahdollista, vaikka voisi olla. Minä nyt vaan vinkkaan... Keskustele hyvän näkijän kanssa lapsiasiastasi. Oikeesti sellaisia on. He näkevät paljon syvemmin. Varaa aika jne. älä soita mihinkään kalliiseen numeroon. Katso Astron Auttajalistalta

 

Jos toinen haluaa ja toinen ei sano mitään selvää kantaa asiaan. Silloin voisi suostutella ja se toinenkin saattaisi ruveta haluamaan. Sitten on eri asia, jos toinen on ihan selväsanainen, että ei!

 

Ei siinä mitään suostuttelua tarvita. Haluaako se pillua vai eikö se halua...?

 

Olipas upi fiksua. :C Miksi asiallinen keskustelu on joillekin niin tavoittamatonta.

 

Nää on niiiiiiiiin vaikeita juttuja, että ei mitään rajaa