Vastahan mä synnytin... siis JUURI ÄSKEN

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mun muru
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

mun muru

Aktiivinen jäsen
05.05.2008
10 344
2
36
Nyt jo pikkupoika 7kk ( tänään ) näyttää isolta ( n. 74cm ) ja hilaa itseään eteenpäin istualteen lattialla, koittaa nousta tukia vasten ja pyllähtää ilkeesti maahan, juoksee, jammmaa musiikissa ja kävelee kun pitää kädestä kiinni. Missä mun pikkuvauva on....
"Äitäh" kuuluu huuto hädän hetkellä:`/

Ikävöikö muut liian nopeasti mennyttä sylivauvaansa? Vai olenko herkkis.:D
Tekee lähes pahaa.
 
En ikävöi vauva-aikaa. Mun mielestä on kivaa että lapsen kanssa voi jutella ja vaihtaa kuulumisia, niin kuin normaalin ihmisen.
Tyttärellä on samanlainen huumorintajukin, joten meillä on aika rattosaa kun yhdessä kujeillaan.
Nyt kyllä vähän pelkään että koska siitä häviää se lapsen pyöreys ja sulosuus. Vielä sitä onneksi on jäljellä. (6v)
 
Sniisk =') Sama tunne täällä kuin ap:llä... Poika täyttää elokuussa vuoden ja tuntuu, että vastahan hän syntyi ja nyt osaa jo kävellä ja vaikka mitä! Kasvaa niin hurjaa vauhtia!!! Iso poika jo, ei mikään vauva enää =') NAUTITAAN TÄYSILLÄ JOKAISESTA PÄIVÄSTÄ, JOTKA SAADAAN RAKKAIDEN KANSSA VIETTÄÄ!

Pikkukakkosen laskettu aika helmikuun lopussa (raskaus aika aluillaan, mutta toivotaan, että kaikki menee hyvin) =) Varmaan tän kanssa sitten käyn ihan samat tunteet läpi.
 
Minusta tuntuu: ihanaa!

Mennyt vauvavuosi oli yhtä h..vettiä kun vauva oli energisempi kuin äitinsä ja joka paikkaan olisi pitänyt päästä vaikkei omat jalat kantaneetkaan. Nyt kantavat, nyt kiipeilee sohvilla ja hyppii seinillä, osaa onneksi tulla itse alaskin. Ei enää tarvitse olla sydän kurkussa ja voi ihastella lasta kauempaakin kuin käsivarren mitan päästä.

Kyllä taaperovaihe vain on minusta ihanampi. Jos saisin valita, synnyttäisin valmiiksi 1,5 vuotiaan.
 
Mun täytti 1v eilen :D

Ja ihan ku olis eilen synnyttäny... Vuoden päästä vois jo ehkä harkita seuraavaa! Mutta on se kiva myös, että nää kasvaa. On kiva sitten ku puhuu ja kävelee ja tekee erilaisia asioita mitä vauvana.
 
nopeasti se vauva aika on ohi....aamulla katselin likkaa kun se höpöttää omiaan jopa leikkii yksinään et onpas se jo iso tyttö 1v1kk
vauva aika oli mulle ihanaa ja myös raskasta aikaa enemmän pidän taaperoista,vaikka vauvat on myös ihania söpöläisiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöttiäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Olemisen riemu:
Vauva-aika on mielestäni niin ihanaa. Se on liian lyhyt.

Näin.
Ja varsinkin jos sitä ei saa kokea enää uudelleen... :'(

Se tässä ahdistaakin. Haluaisin vielä kolmannen parin vuoden päästä, mutta koskaanhan ei tiedä että tuleeko raskaaksi vai ei.

On jotenkin tyhjä tunne. Noin vuosi sitten esikoisen ollessa vuoden tulin yllättäen raskaaksi ja nyt kun kuopus lähestyy samaa ikää niin... huokaus. Mutta tällä hetkellä ei ole mahdollista hankkia lisää lapsia ja hermotkaan eivät varmaan kestäisi :D . Nimittäin kuopus olisi silloin uhmaikäinen ja esikoinen olisi....no, oma ihana (mutta vaativa) itsensä =)
 
Mä olen nauttinut ihan hirmuisesti tästä vauva-ajasta, mutta samalla ollut hirmuisen surullinen siitä miten nopeasti se menee. Meillä pikkuinen täyttää parin viikon päästä vuoden ja on melko lailla varmaa että biologisten lasten luku on nyt täynnä. Olen tiennyt sen jo raskausaikana ja ehkä just siksi mulle iski vauvakuume jo siinä synnytyssalin sängyllä kun pikkuinen nostetiin mun syliin. Tuntuu jotenkin niin pahalta ettei enää koskaan ole tuommoista pientä :'( .

Toisaalta ihana seurata tuota tutkijaa ja katsella miten pikkuinen kehittyy. Ja sydän sykkyrällä katson miten isoveli hoivaa pikkuveljeään ja miten ainoastaan isoveli saa pikkuveljen kikattamaan lähes mistä tahansa :D.

Lähes päivittäin kiroan mielessäni (ja välillä ääneenkin) uhmakasta isompaa ja täystuholaista pienempää, mutta silti olen kyllä enimmäkseen vain kiitollinen molemmista ja pakahtuneena rakkaudesta :heart:
 

Yhteistyössä