Vastaako elämäsi sisäistä todellisuuttasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pez
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pez

Vieras
1. Teetkö sellaista työtä, jota sisimmässäsi haluat tehdä?
2. Oletko avioliitossa, jossa sisimmässäsi haluat olla?
3. Harrastatko asioita joista unelmoit?
4. Asutko kodissa, jonka koet omaksesi?
5. Elätkö omaa elämääsi vai muiden määrittelemää elämää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja pez:
1. Teetkö sellaista työtä, jota sisimmässäsi haluat tehdä?
2. Oletko avioliitossa, jossa sisimmässäsi haluat olla?
3. Harrastatko asioita joista unelmoit?
4. Asutko kodissa, jonka koet omaksesi?
5. Elätkö omaa elämääsi vai muiden määrittelemää elämää?

Nuoko ne määrittää?
Kaikkiin muihin kyllä, mutta kakkoseen ei. Syystä että olen sinkkuna, eikä loppua näy :xmas: Toki, mun sisäinen todellisuuteni kaipaa Sitä Oikeaa mun elämääni, kahden aikuisen välistä parisuhdetta.. mutta kun eivät tule mua kotoa hakemaan niin ei kai sitä tule sitten koskaan. Vaan muutoin, olen kyllä tyytyväinen ja onnellinen nainen =) :heart:
 
mutta vastaus hyvään kysymykseen on: en.
Olen tehnyt elämässäni paljon kompromisseja.
Jos eläisin sisäisen intohimoni mukaisesti, eläisin hyvin eri tavalla (kommuunissa, vapaana taiteilijana jne). Vastuu lapsista ja perheestä on sitonut minut keskiluokkaisempaan elämäntapaan.
 
1. Teetkö sellaista työtä, jota sisimmässäsi haluat tehdä?

En.

2. Oletko avioliitossa, jossa sisimmässäsi haluat olla?

Siinä mielessä kyllä, että jos aviossa olen niin tässä, aviossa oleminen nyt vaan ei ole mikään itsestäänselvyys. En haluaisi kuitenkaan olla kenenkään muunkaan kanssa, toisenlaisessa tilassa.

3. Harrastatko asioita joista unelmoit?

Osittain :)


4. Asutko kodissa, jonka koet omaksesi?


En, vielä.

5. Elätkö omaa elämääsi vai muiden määrittelemää elämää?

Sekä että, varmaankin.
 
työ ei aina miellytä... mutta aijonkin jäädä äippävapaalle ja sen jälkeen miettiä sit et onks toi työ mun juttu vai ettiskö jotain muuta... avoliitto kun muuttus avioliitoks niin ois ok... Harrastukset on ihania kunhan ehtis vaan enempi harrastaa, koti on ihan ok joskin etsinnässä oma talo... tää elämä on mun... ennen elin väärin enkä ollut onnellinen... nyt on homma hallussa...
 
1. En. Tykkään kyllä työstäni, mutta unelmahommallani ei perhettä elätetä. Jostain on siis raha raavittava.
2. Olen. En siis ole avioliitossa enkä muussakaan vakituisessa parisuhteessa.
3. Aina, kun on aikaa.
4. Nyt joo. Oli vuosien työ päättää, teenkö tästä kodin itselleni vai en. Tein päätöksen pari kuukautta sitten.
5. Pääsääntöisesti kyllä. Kuitenkin huomioiden tietyt velvoitteet, jotka koen sydämessäni itselläni olevan muita kohtaan.
 
Kyllä vastaa, olen kokonaisuutena hämmästyttävänkin onnellinen elämäni "omannäköisyyteen". Näin siitä HUOLIMATTA että olen tehnyt elämässäni myös paljon kompromisseja (joista osa on kylläkin sittemmin osoittautunut vain lykkäyksiksi, mutta kuitenkin). Mutta minähän ne kompromissini tein, että mun päätöksiä ja mun elämääni nekin on :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja pez:
1. Teetkö sellaista työtä, jota sisimmässäsi haluat tehdä?
2. Oletko avioliitossa, jossa sisimmässäsi haluat olla?
3. Harrastatko asioita joista unelmoit?
4. Asutko kodissa, jonka koet omaksesi?
5. Elätkö omaa elämääsi vai muiden määrittelemää elämää?

Voisin vastata kaikkiin ei, ehkä nelosta lukuunottamatta.

En tiedä mitä työtä tahtoisin tehdä, jos mietin edellisiä työpaikkojani, niin ainoa "omalta" tuntunut työ on alalta, jolle vakituinen työllistyminen suomessa mahdotonta. Miestä en ole löytänyt ollenkaan eikä kukaan existä ollut sitä, mitä olisin mieheltä halunnut. En ole keksinyt, mitä tahtoisin harrastaa, oikein mikään ei tunnu omalta jutulta, kaikessa mitä olen kokeillut vallitseva tunne on ollut epäonnistuminen. Koti tuntuu omalta, mutta joudun muuttamaan tästä pian pois. :(

Aika paljon enemmän kuuntelen muita kuin itseäni valinnoissani. Tuntuu vaan, että jos pitämällä oman pääni karkotan vähätkin ihmiset elämästäni, minulle ei jää mitään, mikä tekisi siitä merkityksellistä.

En tiedä miten saisin elämän omaan haltuuni. Tuntuu, ettei minulla ole edellytyksiä mihinkään sellaiseen, mitä muiden elämästä haaveilen itselleni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Aika paljon enemmän kuuntelen muita kuin itseäni valinnoissani. Tuntuu vaan, että jos pitämällä oman pääni karkotan vähätkin ihmiset elämästäni, minulle ei jää mitään, mikä tekisi siitä merkityksellistä.

Ovatko nämä ihmiset todella merkityksellisiä, jos he eivät pysty kunnioittamaan sisäistä persoonaasi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja pez:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Aika paljon enemmän kuuntelen muita kuin itseäni valinnoissani. Tuntuu vaan, että jos pitämällä oman pääni karkotan vähätkin ihmiset elämästäni, minulle ei jää mitään, mikä tekisi siitä merkityksellistä.

Ovatko nämä ihmiset todella merkityksellisiä, jos he eivät pysty kunnioittamaan sisäistä persoonaasi?

No he ovat ainoa, mitä mulla on.

Toisaalta olen niin huonosti kosketuksissa itsenikään kanssa, etten oikein tiedä, mitä sitten itsekään haluaisin. Tuntuu vaan, että asiat eivät ole kohdillaan eikä elämä ole sellaista kuin haluaisin sen olevan.
 

Yhteistyössä