Tää kiinnostaa mua edellisestä elämästä...
Ehdotin ex-miesystävälleni sterilisaatiota, hän loukkaantui verisesti. Itse ilmoitti, ettei enää IKINÄ halua isäksi (yksi lapsi ed. suhteesta), mutta oli sitä mieltä, että loukkasin hänen miehuuttaan jotenkin ehdotuksellani.
Itse olin vielä epävarma haluanko lapsia vai en, eikä minulla ollut vielä lapsia ennestään, eikä ikäni puolesta toimenpide olisi ollut mahdollinen, joten ajattelin sen olevan sitten mies, joka menee sinne lääkärin tiskille.
Hänen toivehan oli, ettei vahinkoakaan pääse tapahtumaan, joten siitä tämä ehdotukseni. En halunnut hormooneja syödä, vaikka välillä ajattelin, että minä se taidan olla, joka tässä häviää. Pillerit aiheuttivat päänsärkyä yms.
Enää ei olla yhdessä ja tämä lapsiasiahan siihen väliin sitten tulikin.
Se etu siitä oli, että selvitin itselleni ehdottomasti haluavani joskus äidiksi ja suhdetta oli turha jatkaa.
<br><br>