Turkilmas
Mulla on ollut jo pitkään muisti- ja keskittymisongelmia. Mun lahopäisyydestä on vitsailtu lähipiirissä ja jokainen mut paremmin tunteva tietää että mun päässä ei mikään säily. Lähiaikoina olen kärsinyt myös kovista päänsärkykohtauksista. Mies on patistanut mua lekurille, mutta en ole saanut aikaiseksi.
Lennettiin toissaviikon keskiviikkona Islantiin. Siellä sitten perjantaina aivan äkillisesti mua alkoi huimaamaan tosi pahasti. Lattia lainehti ympärilläni ja jalat meni hyytelöksi. Sen jälkeen, nyt jo 1,5 viikkoa, mulla on tullut tasaisin väliajoin noita huimauskohtauksia, muisti on pätkinyt vieläkin enemmän, levottomat jalat on kiusanneet normaalia enemmän, päätä on särkenyt ja olo on ollut kuin humalaisella.
Viime tiistaina lennettiin takas Suomeen ja sinä päivänä oloni oli erityisen huono. Sen seurauksena soitin seuraavana päivänä itselleni lääkärin. Lääkäri laittoi mulle maksositoumuksen Neuropulssiin neurologin konsultaatioon ja MRI- tutkimukseen. Olin siellä tänään.
Ensin kuvattiin ja sitten olin neurologin juttusilla. Kuvissa ei näkynyt mitään ihmeellistä. Kun sitten tutkittiin mun silmiä, niin niissä oli jotain häikkää. Pää sivulle käännettynä silmät ei onnistunutkaan seuraamaan tikkua, vaan tuli niinkuin jälkijunassa. Enkä oikein osannut seurata perässä erilaisia temppuja kun olis käsillä pitänyt tehdä. Siis ihan yksinkertaisia, en vaan pystynyt hahmottamaan mitä piti tehdä.
Neurologi huolestui ja laittoi lähetteen Tyksiin ensiavun puolelle otattamaan selkäydinnäytteen. Hän ei antanut mulle lähetettä käteen, vaan lähetti sen tietokoneella suoraan Tyksiin. Tyksissä sitten kuulin että tää kyseinen neurologi epäili mulla olevan aivokudoksen tulehdus.
Multa otettiin sydänkäyrää, verikoetta, verenpainetta mitattiin, sokeriarvot mitattiin jne. jne. Kaikki hyviä. Sitten se näyte... mulla on aivan tolkuton piikkikammo ja sen takia sain diapamin jotta olisin rauhallinen. Lääkäri tuikkasi piikin, mutta ei päässyt nikamien ohi. Sattui aivan hemmetisti. Sitten koitettiin toisessa asennossa uudelleen. Ei päässyt lääkäri taaskaan nikamien ohi, tökki niitä vaan aivan tolkuttoman kipeästi. Mä itkin kun se sattui niin paljon ja koska jouduin aina kokoamaan itseni uudelleen ja kestämään taas pistämisen. Sanoin lääkärille että jos ei kolmannella kerralla onnistu, niin näytettä ei oteta. Ei onnistunut, sattui aivan tolkuttomasti.
Mä sain jonkun aivan mahdottoman itkuhysteriakohtauksen ja mulle kiikutettiin toinen diapami. Lääkäri suostutteli mut kokeilemaan vielä kerran, tällä kertaa anestesialääkäri ottaisi näytteen. Sain vielä kolmannenkin diapamin ja ryhdyttiin taas toimeen. Neljäs kerta ei sitten sattunutkaan yhtään niin paljon, mutta lääkäri tuikkasi vahingossa verisuoneen. Tarvittiin vielä viides kerta, mutta sitten oli näyte purkitettu. Näyte oli täysin kunnossa.
Mä lähdin yhdeltätoista MRI-kuvaukseen ja Tyksistä pääsin ysin jälkeen. Mun muistihäiriöt johtuu lapsuudessa kärsimästäni aivoverenvuodosta. Huimaus johtuu tasapainoelimen tulehtumisesta ja päänsärky siitä että mulla on kuulemma niska ja hartiat aivan mielettömän jumissa.
Sain määräyksen syödä säännöllisesti kipulääkettä, levätä ja käydä hierojalla. Korva (tai siis se tasapainoelin) paranee todennäköisesti itsestään.
Että semmoista. Aika raskasta on ollut pelätä ja murehtia että mikä mua vaivaa. Nyt on helpottunut olo, vaikkakin selkä on aika hemmetin kipeä .
Lennettiin toissaviikon keskiviikkona Islantiin. Siellä sitten perjantaina aivan äkillisesti mua alkoi huimaamaan tosi pahasti. Lattia lainehti ympärilläni ja jalat meni hyytelöksi. Sen jälkeen, nyt jo 1,5 viikkoa, mulla on tullut tasaisin väliajoin noita huimauskohtauksia, muisti on pätkinyt vieläkin enemmän, levottomat jalat on kiusanneet normaalia enemmän, päätä on särkenyt ja olo on ollut kuin humalaisella.
Viime tiistaina lennettiin takas Suomeen ja sinä päivänä oloni oli erityisen huono. Sen seurauksena soitin seuraavana päivänä itselleni lääkärin. Lääkäri laittoi mulle maksositoumuksen Neuropulssiin neurologin konsultaatioon ja MRI- tutkimukseen. Olin siellä tänään.
Ensin kuvattiin ja sitten olin neurologin juttusilla. Kuvissa ei näkynyt mitään ihmeellistä. Kun sitten tutkittiin mun silmiä, niin niissä oli jotain häikkää. Pää sivulle käännettynä silmät ei onnistunutkaan seuraamaan tikkua, vaan tuli niinkuin jälkijunassa. Enkä oikein osannut seurata perässä erilaisia temppuja kun olis käsillä pitänyt tehdä. Siis ihan yksinkertaisia, en vaan pystynyt hahmottamaan mitä piti tehdä.
Neurologi huolestui ja laittoi lähetteen Tyksiin ensiavun puolelle otattamaan selkäydinnäytteen. Hän ei antanut mulle lähetettä käteen, vaan lähetti sen tietokoneella suoraan Tyksiin. Tyksissä sitten kuulin että tää kyseinen neurologi epäili mulla olevan aivokudoksen tulehdus.
Multa otettiin sydänkäyrää, verikoetta, verenpainetta mitattiin, sokeriarvot mitattiin jne. jne. Kaikki hyviä. Sitten se näyte... mulla on aivan tolkuton piikkikammo ja sen takia sain diapamin jotta olisin rauhallinen. Lääkäri tuikkasi piikin, mutta ei päässyt nikamien ohi. Sattui aivan hemmetisti. Sitten koitettiin toisessa asennossa uudelleen. Ei päässyt lääkäri taaskaan nikamien ohi, tökki niitä vaan aivan tolkuttoman kipeästi. Mä itkin kun se sattui niin paljon ja koska jouduin aina kokoamaan itseni uudelleen ja kestämään taas pistämisen. Sanoin lääkärille että jos ei kolmannella kerralla onnistu, niin näytettä ei oteta. Ei onnistunut, sattui aivan tolkuttomasti.
Mä sain jonkun aivan mahdottoman itkuhysteriakohtauksen ja mulle kiikutettiin toinen diapami. Lääkäri suostutteli mut kokeilemaan vielä kerran, tällä kertaa anestesialääkäri ottaisi näytteen. Sain vielä kolmannenkin diapamin ja ryhdyttiin taas toimeen. Neljäs kerta ei sitten sattunutkaan yhtään niin paljon, mutta lääkäri tuikkasi vahingossa verisuoneen. Tarvittiin vielä viides kerta, mutta sitten oli näyte purkitettu. Näyte oli täysin kunnossa.
Mä lähdin yhdeltätoista MRI-kuvaukseen ja Tyksistä pääsin ysin jälkeen. Mun muistihäiriöt johtuu lapsuudessa kärsimästäni aivoverenvuodosta. Huimaus johtuu tasapainoelimen tulehtumisesta ja päänsärky siitä että mulla on kuulemma niska ja hartiat aivan mielettömän jumissa.
Sain määräyksen syödä säännöllisesti kipulääkettä, levätä ja käydä hierojalla. Korva (tai siis se tasapainoelin) paranee todennäköisesti itsestään.
Että semmoista. Aika raskasta on ollut pelätä ja murehtia että mikä mua vaivaa. Nyt on helpottunut olo, vaikkakin selkä on aika hemmetin kipeä .