varhaoen lintu...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kolli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
...kohta näet ja varsinkin tunnet, kattirakas, mitä tällä kaikkien kattiemojen toivevävykollilla mielessä liikkuu...onpas pitkä aika siitä, kun edellisen kerran pääsin emännältäni karkuun, suih! rusettikin mäkeen...kattiseni, vartalosi on niin ihanan notkea, haluaisitko ison lihakseni kokonaan...
 
oi pekka rakas, en taida enää edes yrittää pakoon..mouuu, köyristän selkääni, väristän notkeata vartaloani häntä pystyssä, näetkö häntäni alle, aistitko himokkaan tuoksun?.. näytä pekkaseni lihaksesi!
 
...etkä muuten pääse ja enkä päästäkkään karkuun...tuoksusi on taivaallinen...nuolaisen kevyesti häntäsi alta...naukaiset vaimeasti... nuolaisen hellästi vähän kovempaa...vartalosi värähtää, käännyt ja otat paisuneen ison lihakseni tassujesi väliin...
 
aaah...kattikultaseni älä lopeta...näykkäilen kovia tisujasi...kauniit tyttökissan kasvosi vääristyvät mielihyvästä...hieron varovasti märkää koloasi...voihkit ääneen samalla kun käsittelet tiukasti isoa lihastani...
 
voi taivas pekkani kun tekee hyväää, nuole tisujani kostealla kielelläsi..olen kiinni lihaksessasi, vedän sua lähemmäs, asetan sen kololi suulle, liikutan siinä edestakaisin..
 
...näykin ja kielellä pyörittelen terhakoita tisujasi...hierot lihastani kolosi suulla...kujeellisin ilmein kiusaat minua...en kestä...katseessasi suunnaton hellyys painat ison lihakseni hitaasti sisääsi...voi miten ihanan tiukka oletkaan...pian löydämme yhteisen tahdin...keinut päälläni...silitän vartaloasi...sanot että olet odottanut tätä pitkään...nautinnon voihkaisut täyttävät huoneemme...
 
ihanaa pekkakulta! olen tosiaankin odottanut tätä pitkään, katson silmiisi, suutelen sinua, pitkään..pidät kiinni pepustani, nostelet..keinumme yhdessä kohti huippua, voihkaisut muuttuvat äänekkäämmiksi..
 
...ihana rakas kattiseni, haluaisin tämän jatkuvan kauan... ikuisesti...valovuosien päähän...notkea, hoikka vartalosi saa minut hulluksi...nesteesi valuvat pitkin lihakseni vartta...tisusi värähtelevät rakkautemme tahdissa...olemme yhtä niinkuin vain tyttö- ja poikakissa vain voivat olla...satiini allamme kahisee...katulamput luovat varjoleikkejään...ulkona kevyt tuulen henkäys...enää et vain voihki...käsket minut tekemään sinulle hyvää aina...pidän kiinni kapeasta lantiostasi...hiuksesi kutittavat kaulaani ja kiiltäviä vatsalihaksiani...kohta et enää kestä, kuiskaat että haluat kaiken koloosi... vain hämärästi näen miten lihakseni uppoaa vakoosi ihan pohjaan...
 
...kuiskailemme vielä vähän hengästyneinä toisillemme pikkutuhmia hupsutuksia...sanot että poikakissa on komeimmillaan huipun tullessa...vaan niin on kyllä tyttökissakin kauneimmillaan totean minä...suutelelemme... kielemme etsivät toisiaan...silitän litteää silkinpehmeää mahaasi... olomme on aivan raukea ja täydellinen...
 
Nyt kävi kylmät! Emäntä löysi ja palautti villakoppaan ja käski pysyä siinä. Mutta odottakoon, kun aamu tulee, niin soitetaan yhdessä sellainen sonaatti, että oksat pois. Olit ihanan halukas...hyvää yötä...aamuun...din älskning Pekka sover nu.
 
Sori, kolli...vain nopeat elävät ja jakavat saaliin, vai mitä Katti? Pimeiden kujien taistossa - aivan kuten sodassa ja rakkaudessa - ei ole sääntöjä.
 
Kattikultaseni, emäntäni on pannut minut kotiarestiin...mutta taas illalla livahdan luoksesi...""kädet kohti kun ojentuu...huulet kuiskaa vain hiljaa tuu...valmis olen tiedät kyllä sen...enää emmi mä en""
 

Yhteistyössä