Herään säpsähtäen. Mikä se oli, luulen kuulleeni kolahduksen...rauhoitan itseäni, ei täällä ketään ole. Kylläpä simahdin, tajuan että olen olohuoneen sohvalla. Miten voinkin sillälailla nukahtaa...jumaliste jos on vaikka auringonpistos, semmosen kanssa ei tottavie ole leikkimistä. No, sen siitä saa kun koko päivän ensin hakkaa tennistä ja sitten makaa rannalla, itsepä tilasin...Kellokin on jo vaikka mitä, jaa no vasta viisi, tunnin verran olen varmaan ollut reporankana. Onneksi aurinko ei paista enää niin kuumasti, tänne ylimpään kerrokseen kuuluu vain vaimeaa liikenteen hurinaa. Auki jääneessä televisiossa Lance Armstrong polkee kärsivä ilme kasvoillaan lihakset pinkeinä keltaisessa paidassaan Ranskan ympäriajon vuoristoetapilla...on toikin hommaa, mietiskelen. Lasipöydällä on kulhoon sulanutta jäätelöä, piti syödä sitä ennen nukahtamista...mutta missä ovat kerma ja mansikat...olen ihan varma siitä että nekin toin pöydälle...vai oliko sittenkään niin... miten voikaan nähdä hassuja unia...muistan että unessani seikkailivat Monni -niminen ilkeä kissa, jonka apureina häärivät Pilli ja Pulla -nimiset pikkukissanriiviöt. Mutta se fiksuin kissojen joukossa - se Pekka - veti aina niitä muita nenästä... Kai sitä palaa unissaan lapsuuteen ja niihin kirjoihin mitä silloin luki... Olen jo melkein hereillä ja alan käsittää, että olen 30-vuotias Pekka, makaan caprihousuissa olohuoneessani kotonani suuressa Etelä-Suomen kaupungissa, hoidan erästä - tutkimusten mukaan - Suomen arvostetuinta ammattia, poikamies... kylpyhuoneesta kuuluu loiskahdus...valpastun...hitto jos raksaliikkeen jäbät ovat jättäneet tuliterän porealtaani venttiilin auki, siitä ei muuten niille hyvä heilu...toinen loiskahdus...nyt kyllä on kohta vedenpaisumus täälläkin. Nousen ja kävelen kylppärin ovelle. Jos siellä on joku joka on vaikka murtautunut tänne...höpöhöpö kans...avaan oven...
ALTAASSA ON JOKU, pumppuni meinaa pettää. Altaassaolija katselee minua ja sanoo: ""herrakin suvaitsi sitten viimein herätä"". Olen puulla päähän lyöty. Kylpijä on nuorehko kaunis nainen - ikää en pysty arvailemaan. Piirteissä on jotakin kissamaista...Ähkäisten saan kysytyksi: ""kuka sä oot ja miten helvetissä oot tänne päässyt?
""Sovitaanko pekkaseni, että minä teen tänään kysymykset"" kylpijä sanoo ja samalla maistaa mansikoita maljasta ja juo nautinnollisesti kermaani. Ihan kuin jostain kuuluisi kissan kehräys...tämä homma alkaa aikuisten oikeesti pelottaa.
""Jos nyt nouset, puet ja häivyt hevonkuuseen niin homma on sillä kuitattu"", totean. Tajuan vain että kylpijä notkeasti on silmänräpäyksessä edessäni. Hän tarTtuu minua leuasta ja meinaa pudottaa minut altaaseen. Vain vaivoin pysyn reunalla: ""lopeta pelleily, mun caprit kastuu"". Nainen naurahtaa ivallisesti: ""pekkakultapieni, kohta näet, että täällä kastuu jotain ihan muuta"". Nainen painaa kasvonsa kiinni kasvoihini - nuo silmät - ihan niinkuin maalla lapsena kissalla, joka osui taskulampun keilaan. Hyristen nainen painaa huulensa suulleni ja kuiskaa: ""nyt joudut tilille isojen kissojen yöstä. Sano minua KATIKSI...........
