Oon itkeny silmät päästäni :'( kauhee suru vaikka mitään "tuomiota" ei oo vielä annettu. Oon vaan tottunu epäonnistumaan, mun elämässä ei oo hetkeen ollu ku pelkkiä menetyksiä ja surua. Jotenkin kauheen vaikeeta ajatella positiivisesti ku vaan ajattelee että sitten pettyy kumminkin. Onneks, rintojen arkuus ainakin palas päivän mittään.. vaikka ei noi oireet mitään tarkota.