Taas on hävinnyt rahaa. Tällä kertaa 10 ?. Lapset eivät tunnusta. Millä keinolla saan tunnustamaan? Mitä rangaistukseksi? Millä keinolla saan lopettamaan varastelun? Tämä ei ole eka kerta vaan vuoden aikana on rahaa hävinnyt kolikkokiposta ja mun lompakostakin (En vain ole ollut varma, koska aikasemmin on vain kolikkoja hävinnyt. Nyt hävis 10 seteli). Lapset vaan itkevät ja väittävät molemmat etteivät ole ottaneet rahaa. Ikää heillä on 11v ja 13v.
Tämä kevät on muutenkin ollut rankka. Vanhin on jäänyt kolme kertaa kiinni tupakoinnista vaikka allekirjoitti sopimuksen, että jos vielä polttaa, menettää kannettavansa. Sen menetti. Hänen kanssaan on muutenkin jatkuvaa riitaa kaikesta ja suuremmaksi osaksi ne johtuvat siitä, että kun hänelle jotain sanoo, hän alkaa ensimmäiseksi huutamaan. Ja kun joka päivä se tapahtuu 10 kertaa, ei itselläkään ole enää pahemmin hermoja jäljellä. Jatkuvaa kiukuttelua ja raivoamista, sitä tämä elämä vain on.
Mitään ei uskota yhdellä sanomisella. Aina väitetään vastaan ja kyseenalaistetaan kaikki. Koulu on ihan syvältä, samoin kuin opettaja. Meidän perhe on kamala. Mitään ei haluta tehdä yhdessä. Yms...
Alan olla siinä pisteessä, etten kohta enää jaksa välittää, mitä lapset tekevät. Pilatkoon terveytensä tupakoimalla, olkoot tekemättä läksyjä ja lukematta kokeeseen, luuhatkoon kylillä kaiket illat ja olkoot syömättä. Vuosia olen yrittänyt tehdä parhaani lasten eteen, mutta tulosta ei näytä tulevan. Ovatko kaikki lapset näin kovapäisiä vai missä on vika?
Tämä kevät on muutenkin ollut rankka. Vanhin on jäänyt kolme kertaa kiinni tupakoinnista vaikka allekirjoitti sopimuksen, että jos vielä polttaa, menettää kannettavansa. Sen menetti. Hänen kanssaan on muutenkin jatkuvaa riitaa kaikesta ja suuremmaksi osaksi ne johtuvat siitä, että kun hänelle jotain sanoo, hän alkaa ensimmäiseksi huutamaan. Ja kun joka päivä se tapahtuu 10 kertaa, ei itselläkään ole enää pahemmin hermoja jäljellä. Jatkuvaa kiukuttelua ja raivoamista, sitä tämä elämä vain on.
Mitään ei uskota yhdellä sanomisella. Aina väitetään vastaan ja kyseenalaistetaan kaikki. Koulu on ihan syvältä, samoin kuin opettaja. Meidän perhe on kamala. Mitään ei haluta tehdä yhdessä. Yms...
Alan olla siinä pisteessä, etten kohta enää jaksa välittää, mitä lapset tekevät. Pilatkoon terveytensä tupakoimalla, olkoot tekemättä läksyjä ja lukematta kokeeseen, luuhatkoon kylillä kaiket illat ja olkoot syömättä. Vuosia olen yrittänyt tehdä parhaani lasten eteen, mutta tulosta ei näytä tulevan. Ovatko kaikki lapset näin kovapäisiä vai missä on vika?