Vapaa suhde

[kummissaan]

Minusta seksuaalisesti vapautuneet ihmiset vaikuttavat vahvemmilta kuin me ""perinteiset"".
He ovat tavallaan kohdanneet sen pelon, että puoliso pitää muistakin ihmisistä, antamalla sen sitten tapahtua avoimesti.
Heillä on tavallaan ""yksi asia vähemmän"" mietittävänä, ja he ovat tarpeeksi kypsiä olemaan juuttumatta omistushaluun, ja tunnustavat itsessään sen puolen ettei ole välttämättä seksuaalisesti uskollista ihmistyyppiä, ja elämässä on muitakin asioita kuin seksi ja uskollisuus.

Mutta silti..ihmettelen niitä ihmisiä jotka alkavat heille kolmanneksi pyöräksi. Ihmiseksi johon ei kiinnytä tai rakastuta, jolle ei missään vaiheessa korosteta hänen erityisyyttään, vaan puoliso on aina se paras. Mistä näitä ihmisiä löytyy? Tai ihmisisä, joilla on samanlainen vapaa suhde kuin toisellakin pariskunnalla. Suomi on pieni maa.

Kolmanneksi pyöräksi ryhtyvän on ilmeisesti hyvä olla seksuaalinen peto, joka ei turhaa analysoi, koska saa muunmuassa varautua siihen että naimakaveri kertoo omalle puolisolleen jälkeenpäin millainen seksikokemus oli- hyvä vai huono, kostea vai kuiva, tyhmä vai fiksu.

Lisäksi ihminen joka ryhtyy näiden vapaamielisten ""leluksi"" ei olekaan aina välttämättä niin sinut asian kanssa kuin väittää tai luulee olevansa sänkyynmennessään, vaan saattaa ihastua ja joutua katumaan jälkeenpäin. Sehän on tietenkin hänen oma helvettinsä, eikä todennäköisesti tule sitä koskaan näille ""seksin guruille"" myöntämään.

Lisäksi; jos ei saa yhteisiin ystäviin tai muihin tuttuihin kajota, niin millä todennäköisyydellä yleensä löytyy tarvittava määrä ihmisiä, jotka ovat seksuaalisen avoimuuuden suhteen samalla tasolla pariskunnan kanssa, seksuaalisesti heitä viehättäviä, mutta samalla niin tavallaan ""ei-miellyttäviä"" että kunnollinen ihastuminen tai rakastuminen ei ole mahdollista, vaan se oma puoliso jatkuvasti voittaa vertailun.

Hohhoijaa. Taitaa olla liian vaikea asia meikäläiselle tämä seksuaalinen avoimuus.

 

[Satu]

Vastaan tähän nyt vain omasta puolestani, muiden avoimista liitosta en osaa sanoa.

En tiedä olemmeko sen vahvempia kuin perinteisen parisuhteen kannattajat, mutta tiedän, että meille molemmille seksi on asia, josta haluamme nauttia muidenkin kuin oman puolison kanssa. Mutta kuitenkin ilman petosta, syyllisyyttä ja valehtelua omalle puolisolle.

Suomi ei todellakaan ole niin pieni maa kuin uskot. Miksi ei meille löytyisi seksikumppania, ns. kolmatta pyörää kun tämä maa pullistelee kakkosmiehiä ja naisia, jotka suostuvat olemaan kolmantena pyöränä perinteisissä suhteissa elävien ihmisten kanssa.

Minun kanssani sänkyyn päätyvät ovat olleet nimenomaan etsimässä vain seksiä ei rakastumista eikä tunnesidonnaisuutta. Vilkaise huviksesi nettitreffipalstoja tai chatteja, niin tulet huomaamaan, että tarjontaa on enemmän kuin tarpeeksi.

Vaikka en rakasta sen hetksistä seksikumppaniani, niin se ei tarkoita, ettenkö voisi näyttää tai kertoa hänelle, mikä hänessä miellyttää minua. Sanon ja näytän aina rehellisesti ajatukseni, esim. jos minun kanssani sängyssä on mies, joka taitaa suuseksin loistavasti, sanon sen hänelle...eipä silti, taitaapa tuo huomata sen muutenkin

""naimakaveri kertoo omalle puolisolleen jälkeenpäin millainen seksikokemus oli""

Tähän seikkaan kai saa varautua jokainen meistä, joka harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa, olipa sitten vapaassa suhteessa eli ei. Mistä kukaan meistä tietää, mitä satunnainen seksikumppani tulee kertomaan minusta jollekulle toiselle ? Mistä kukaan meistä tietää, mitä esim. ex-puoliso tulee kertomaan minusta jollekulle muulle suhteemme jälkeen?

""millä todennäköisyydellä yleensä löytyy tarvittava määrä ihmisiä, jotka ovat seksuaalisen avoimuuuden suhteen samalla tasolla pariskunnan kanssa, seksuaalisesti heitä viehättäviä, mutta samalla niin tavallaan ""ei-miellyttäviä"" että kunnollinen ihastuminen tai rakastuminen ei ole mahdollista, vaan se oma puoliso jatkuvasti voittaa vertailun.""

Tässä on juuri se vika miksi esim. sinä et ymmärrä vapaata suhdetta. EI OLE TARKOITUS VERRATA eikä tässä asiassa olla ollenkaan liikenteessä sillä mielellä, että jotain parempaa pitäisi etsiä. Eikä tosiaankaan ole kysymys valtavista ihmismääristä, joiden kanssa seksiä harrastaisimme. Kuten jo toisessa ketjussa kirjoitin, voi mennä pitkiä aikoja jolloin ei ole mitään virityksiä mihinkään suuntaan.

Me molemmat olemme jo sen verran parisuhdeleikkejä leikkineet ennen avioliittoamme, että tiedämme sopivamme toisillemme kaikin tavoin, ei vain tämän vapauden suhteen. Ihan yksinkertaisesti emme usko että jostain löytyisi toista yhtä sopivaa ihmistä meille kuin mitä toisillemme olemme.

Aivan varmasti löytyy naisia, joilla on parempi vartalo tai on älykkäämpi tai kauniimpi kuin minä. Mutta eihän siitä olekaan kysymys. En minä sen enempää kuin miehenikään ole kuvitelleet, että olisimme maailman ihanimpia ihmisiä. Mutta me vain tajuamme, että meillä on hyvä yhdessä, parempi kuin kenenkään muun kanssa ikinä voisi arki olla.

En varmaan osaa tätä selittää siten kuin haluaisin, tiedän vain että tämä avioliitto ja yhteinen elämämme on ainutlaatuinen ja ihana

 

[Up]

up

 

[tyhjäätäynnä]

Höhhöh. Tämä vapaasuhdejuttu on hieman kuin kommunismi. Teoriassa hieno ja toimiva, mutta tosielämän pyörteissä mahdoton yhtälö.

 

[Mietiskelevä]

Totta, jos ei itsetunto ja tuntemus ole kohdillaan, niin ei kannata yrittää. Tulee vain riitoja ja huonoa oloa. Satu jo luetteli vastaukset, mutta kyllä sellaisia ihmisiä löytyy paljon joita kiinnostaa vain ja ainoastaan seksi.

 

[Ellinoora]

Olen itsekin joskus miettinyt tuota vapaan suhteen ideologiaa.

Sinkkuna ollessani olen todellakin kyennyt seksiin ilman tunnetta, mutta parisuhteessa en ole halunnut antaa haluilleni vapautta suhteen ulkopuolella, koska mitä sitten tapahtuisi?

Mitä jos satunnainen seksikumppanini olisi aivan mielettömän hyvä sängyssä ja sen jälkeen oma kumppani tuntuisi pakkopullalta. Voisiko sen puolisolle kertoa? Ja jos ei voi, niin eikö se ole valehtelua ja pettämistä?

Mitä jos satunnainen seksikumppanini olisi upean seksin lisäksi vielä upea keskustelukumppani ja ihastuisi minuun (ja minä häneen)? Koska luonnollisesti en tällaiseen mieheen edes tutustuisi (saatikka tietäisi ominaisuuksistaan), mikäli en eläisi vapaassa suhteessa.

Eihän se oma kumppani ihan aina ole vuosisadan upein ihminen, vaikka suurimmaksi osaksi onkin. Kyllä puolisosta se saamarin kärttyisä känkkäränkkä voi stressin, väsymyksen tms vuoksi tulla. Mitäs jos juuri sillä hetkellä elämääni astuisikin yllä kuvaillun kaltainen ymmärtäväinen ja upea mies?

Ei ei ei, vapaa suhde taitaa olla liian täynnä stressaavia tilanteita minulle. Kuin karkkikauppa rajattomilla rahoitusmahdollisuuksilla ilman pelkoa lihomisesta tai hampaiden tuhoutumisesta...

Kuuluuko ihmisen kaikkien tarpeiden todella olla tyydytettävissä nyt ja heti?

 

[juu]

sitä se on se polyamoria,että voidaan olla muidenkin kanssa,sopimuksesta tietenkin.
kyllä ne toimii,mutta vähänkään mustasukkaisen ei kannata yrittää olla sen tyyppisen kanssa jos ei kestä sellaista vapautta rakkaus rintamalla.

 

[Mietiskelevä]

""Mitä jos satunnainen seksikumppanini olisi aivan mielettömän hyvä sängyssä ja sen jälkeen oma kumppani tuntuisi pakkopullalta. Voisiko sen puolisolle kertoa?""

Tämmöinen kertoo enemmän siitä ettet tunne täysin itseäsi ja ole seksuaalisesti löytänyt kaikkea sitä mitä pystyt saavuttamaan. Lisäksi jos edes epäilet, että puolisosi voisi olla paljon parempi ja henkisesti yhteensopivampi, niin sinulla on vielä ongelmia tiedossa tulevaisuudessa. Sano minun sanoneen...

 

[elli]

Minä mietin aikoinani tuota samaa, kunnes sitten vaihdoin sen silloisen vakikumppanini ja yllätys yllätys: vaihdoin siihen yhteen todella hyvään satunnaispanoon. Tässä satunnaispanossa oli jotain enemmän henkisestikin kuin mitä tiesin olevan olemassakaan.

Tämän satunnaispanon kanssa olemme ainakin toistaiseksi (8v) olleet uskollisia, sillä kumpikaan ei halua suoda toiselle vapautta mennä muualle .. Sen rajan kun ylittää kerran, voi olla ettei enää ole paluuta, ja me molemmat tiedämme sen.

Elämä ei aina mene niin kuin sen on suunnitellut menevän.

 

[Mikä pelko?]

Mitäs pelkäämistä siinä on, että puoliso haluaa muitakin? Tiedän tasan tarkkaan, minkälaisista naisista mieheni pitää ja sellaisen sattuessa kohdalle, herää miehen mielenkiinto. Mutta mitä sitten? Jos ei halua olla minun kanssani, on sitten jonkun muun kanssa, ei kai siinä sen kummempaa.

Katselen minäkin miehiä ja kerron miehelle joskus, mikä kulloinkin viehättää. Mies naurahtaa ja jatkamme elämäämme ihan normaalisti. Toistaiseksi olen käsittääkseni elänyt monogamisessa suhteessa, mutta ei pelota ei sitten yhtään, että äijä tykkää hyvännäköisistä naisista.

 

[elli]

Ehkä pelko on liioiteltu sana. Onneksi me kuitenkin olemme molemmat tässä liitossa sitä mieltä että riskiä eroamisesta ei enää oteta, vaan tyydytäänihailemaan ja katselemaan muita ilman että pitäisi maata niidenkanssa ja tutustua paremmin.

 

[mielestäni]

vapaassa suhteessa näytellään vahvaa. Vapaa suhde voi saada alkunsa jomman kumman puolison halusta harrastaa seksiä muiden kanssa. Ja sitten ollaan tilanteessa, missä on valittavana ero tai vapaa suhde. Vai voiko joku vapaassa suhteessa elävä alkaa uskolliseksi jos puoliso sitä vaatisi? Enpä usko. Vapaa suhde on sopiva niille , jotka eivät kykene uskolisuuteen ja eivät pysty nauttimaan puolisostaan täysin. Jotkut juovat alkoholia, toiset ovat päivät netissä, joku juoksee, joku pelaa, joku nai vieraiden kanssa; harrastaa seksiä. Jotain ihmisestä aina lähtee, kun puoliso lähtee yön selkään naitavaksi. En katsoisi, että heillä on parisuhde, vaan kaksi samaa asiaa harrastavaa ihmistä asuu yhdessä.

 

[Satu]

Nimimerkki mielestäni

Lukaisepa uudelleen nämä pari ketjua jotka käsittelevät vapaata suhdetta.
Olen mielestäni ilmaissut aika selvästi, että meillä vapaa suhde on lähtenyt liikkeelle molempien halusta sellaiseen, ei siten, että toinen on taivutellut toisen.

Samoin on tullut ilmi, että vapaa suhde voidaan koska tahansa panna jäähylle kumman tahansa pyynnöstä ja elää perinteisessä suhteessa ilman hyppäämisiä aviovuoteen ulkopuolelle. Ja jos jommasta kummasta joku päivä tuntuu, että nyt en halua enää jatkaa vapaata suhdetta, niin sitä noudattavat molemmat. En ymmärrä mikä tässä on niin vaikea käsittää. Ei tämä vapaa suhde ole mikään pakkomielle tai alkoholisimiin verrattava riippuvuus. Meille keskinäinen parisuhde on aina ykkönen, sitä ei mikään muuta.

Meidän mielestämme seksi nyt on yksinkertaisesti tehty nautittavaksi ja iloiseksi asiaksi, josta voi nauttia myös muidenkin kanssa. Ja kun kumpikin olemme tätä mieltä, niin miksi emme siitä nauttisi. Harvahan meistä kieltäytyy ilmaisesta hyvästä ateriastakaan jos sellainen on tarjolla eikä siitä mitään pahaa seuraa.

Mutta tätä asiaa ei varmasti kykene ymmärtämään ihminen, joka ei ajattele minun tai mieheni tavalla. Jos seksin liittää aina rakkauteen eikä kykene sitä näkemään erillisenä, niin silloin on mahdotonta edes yrittää ymmärtää.

Minä erittelen fyysisen seksin ja rakkaus seksin. Fyysinen seksi on sitä, että haluan fyysisesti kokea nautintoa, sitä että haluttaa vietävästi ja sen halun saa tyydyttää toisen samoin ajattelevan kanssa. Rakkaus seksi on taas sitä mitä harrastetaan vain aviopuolison kanssa. Silloin fyysiseen nautintoon liittyy myös henkinen puoli, jolloin aivot, sydän ja sielu rakastelevat keskenään.

Se että sinä et katso meidän elävän parisuhteessa on lähinnä sinun ongelmasi. Me itse tiedämme varsin hyvin elävämme parisuhteessa sitoutuneemmin toisiimme enemmän kuin ikinä keneenkään muuhun.

 

[Entäpä jos...]

Entäpä jos ehkäisysi pettäisi? Sellainen on aivan mahdollista. Tekisitkö abortin, koska et olisi varma isästä vai odottelisitteko jännityksestä kihelmöiden lapsen syntymää ja selvittäisitte sitten isyyden?

Eihän siinä mitään. Tehän olette niin avarakatseisia, että raskaus varmaankin vain syventäisi suhdettanne. Miehesi olisi yhtä iloinen tulevasta perheenjäsenestä olisipa biologinen isä kuka tahansa. Vaikka naapurin Veikko.

Sitä paitsi eihän lapsikaan sellaisesta asiasta kuin biologisesta isästä juuri olisi kiinnostunut. Tehän ilman muuta kasvattaisitte hänestä yhtä avarakatseisen kuin itsekin olette. Elämänne on ongematon. Kadehdin teitä.

Nyt sinä tietenkin vastaat, ettei teille voi niin tapahtua, koska sinut on steriloitu tai olet jo seitsenkymppinen. Olkaa, mitä olette....

 

[Ellinoora]

""mietiskelevä"":lle

Tiedän kyllä mitä seksuaalisesti olen. Kaikenlaista on tullut kokeiltua. Siksipä en todellakaan oleta että oma mieheni kykenee minut aina, täysin ja totaalisesti tyydyttämään seksuaalisesti koko loppuelämäni.

Mitä jos miehelläni ei toimi, hetkellisesti tai vaikka kuukauden? En kyllä todellakaan uskalla riskeerata muuten upeaa suhdettani sillä, etten tyytyisi tuolloin vibraani vaan lähtisin baarista pokaamaan yöksi ohjelmaa.

Ja toisaalta, jos makaisin synnytyslaitoksella pienen vauvamme kanssa, mieheni lähtisi kiksauttamaan jotain hoitsua siivouskomeroon. Taitaisin kyllä ""hieman"" hermostua.

Vaikuttaako vapaa suhde muutoin elämään? Mitäs jos se viime viikon duunaus käveleekin joku päivä vastaan ja osoittautuu mieheni lapsuudenystäväksi?

Elämä on joskus tarua ihmeellisempää ja loppujen lopuksi maailma on aika pieni (suomalaisesta kaupungista puhumattakaan). Olen törmännyt tuttuihin mitä omituisimmissa paikoissa ja tilanteissa, myös ulkomailla...

 

[mielestäni]

vapaa suhde onnistuu, jos pystyy olemaan huolestumatta toisen puolesta. Pystyy ajattelemaan, että kun toinen on yön pois kotoa, niin hän ei ole missään vaarassa. Silloin minä ainakin olisin välinpitämätön.
Minun pitäisi kääntää rakkauteni niin, että kun toinen lähtee yksin reissuun, niin toivon sitä hänelle. Siis rakastan häntä niin paljon, että suon tämän hänelle. Ikäänkuin tukisin hänen ""kuntosali"" harrastusta. Kuten huomaat, olen saanut tsempattua itseni hyväksymään puolison yöllisen harrastuksen; eikä se ollut edes kovin vaikeaa, koska rakastan häntä.
Seraavaksi ajattelen sitä, jonka kanssa hän harrastaa seksiä. Minä vähät välitän niistä tunteista mitä hänen kotonaan tapahtuu, jos heillä ei ole vapaa suhde. Minä voin olla hyvillä mielin osallisena heidän kriisissään, minulle se ei kuulu, jopa toivon, että he pettävät, että minäkin saisin. Se, että kotona odottaisi pettynyt puoliso ja lapset, ei minua liikuta, koska Minä saisin osani ja voisin poistua kuviosta kyvyin mielin. Jos taas harrastuskaverini olisi sinkku, niin minua ärsyttäisi suunnattomasti, kun hän alkaisi roikkumaan minussa. Silloin on itsekkyydestä hyötyä.

 

[Satu]

nimim. Entä jos

Tekisin abortin, jos nyt tulisin raskaaksi, olisin sitten vapaassa suhteessa tai en. Minun lapsilukuni on täynnä, enkä halua yhtään lasta enää, en mieheni enkä kenekään muun. Abortin oikeellisuudesta taas voidaan keskustella toisessa ketjussa.

Lapseni yritän kasvattaa sillä tavoin, että pyrkivät elämässään onnellisuuteen eivätkä tyydy mihinkään epätyydyttävään elämään. Opetan heitä myös olemaan loukkaamatta toisia ihmisiä. Lapseni eivät myöskään tiedä minun ja mieheni seksielämästä sen enempää kuin lapset yleensäkään vanhempiensa seksielämästä. Todennäköisemmin uskovat että eihän meidän vanhukset mitään seksiä ole meidän tekemisemme jälkeen harrastaneet, kuten nuoret vielä nykyäänkin tuppaavat uskomaan

 

[hippies]

Hippiaate siirretty 2000-luvulle, sitä se on, tämä vapaasuhde ideologia.

 

[Mietiskelevä]

""Mitä jos miehelläni ei toimi, hetkellisesti tai vaikka kuukauden? ""

Niin. Vapaa suhde mahdollistaa myös seksuaalisen paineettomuuden, kun kumpikaan ei ole vastuussa toisen tyydyttämisestä perinteisen parisuhteen tavoin, jossa kumpikin osapuoli tuntee kiusallisuutta ja vittuuntumista, kun seksihalut eivät aina mene yksiyhteen. Voin väittää että suurimmassa osassa liittoja ihmisten seksihalut eivät mene täysin yhteen, vaan aina toisen joutuu olemaan puutteessa (joskus). Vapaassa suhteessa tälläisiin tilanteisiin tulee aivan uudenlaisia ongelman ratkaisumalleja.

""Vaikuttaako vapaa suhde muutoin elämään? Mitäs jos se viime viikon duunaus käveleekin joku päivä vastaan ja osoittautuu mieheni lapsuudenystäväksi?""

Mitä sitten? Onko sinulle niin heikko itsetunto, että pelkäät hänen alkavan huutaa väkijoukossa ""Tuota naista minä nussin viime viikolla!"". Valtaosa ihmisistä on kuitenkin aika tahdikkaita ja osaa pitää suunsa kiinni, eteenkin kun pelisäännöt ovat selvillä sivupainoissa jo kättelyssä. Tämä on VAIN seksiä ja tästä EI SEURAA suhdetta. Sellainen hölösuinen panoista ja nussimisista kertominen kuuluu enemmän nuorempien miesten ja naisten elämään kuin vähän vanhempinen ja kypsempien, jotka myöskin ovat tarpeeksi fiksuja vapaa suhteen vaatimiin haasteisiin.

 

[yksi elli]

Niin, ehkä se on tätä nelikymppisen realismia. Pystyy sallimaan kumppanilleen muutakin seksiä kuin omansa. Onhan sitä joutunut jo hyväksymään sen, että mm. kaikki miehet ovat pornon (suur)kuluttajia. Ja valtaosa pettää. Oikeastaan se on vain silmien aukeamista ja totuuden hyväksymistä (ok, prosessi toki on ollut vaikea), että kaikki on nyt enemmän päivänvalossa. Se tapahtuu kuitenkin. Muiden kanssa sekstailu - porno, netti, livetapaamiset. Kimppaakin on tullut kokeiltua - kun se tehdään yhteistuumin, niin onko se pettämistä? Onhan siinäkin toki muita meidän lisäksi. Ja kimpan tein omasta halustani ja uteliaisuudestani.

Ja kun antaa / sallii toiselle sen, voi myös itse tehdä. Se pitää järjissään tai suhteellisuudentajun mukana. Eli ei tule sitä mustasukkaisuutta.

Kuitenkin tämä keski-ikäisen todellisuus on sitä, että uskollisia kumppaneita ei tässä maailmassa ole. Niin minäkin tosin kuvittelin parikymppisenä nuorena naisena. Kuvittelin myös riittäväni yksin miehelle (no porno oli se eka osoitus, että en riitä enkä tule koskaan riittämään). Puhun nyt useasta kumppanistani. Ja sama ilmiö näkyy muiden suhteissa. En puhu nyt enää ""parisuhteesta"" koska siinähän on vain 2 ihmistä - ja joka suhteessa on vähintään porno mukana moninaistamassa halujen tyydyttämistä ja syntymistä.

Ehkä tämä on luovuttamistakin. Toisaalta se on realismia ja totuuden tunnustamista.

Rehellisesti sanottuna en voi uskoa ja luottaa enää yhdenkään miehen uskollisuuteen (yksiavioisuuteen) - joten jos aion miehen kanssa olla, on helpompi ottaa alkutilanteeksi se, että on muitakin. Ja nyt kun minua on aikansa koulutettu miesteni taholta kohti avarampaa seksuaalisuutta, en ehkä pysty 100 %:sti luottamaan enää omaankaan uskollisuuteeni. Eli esim. tuo kimppa. En ole pettänyt ketään miehiäni koskaan. Tämä viimeisin tai nyt niitä minulla on ekaa kertaa elämässä 2 kerralla, niin he molemmat tietävät toisistaan. Eivät toki tunne. Ja heillä molemmilla on muita.

Mutta jotenkin, nelikymppiseksi etsin sitä parisuhdetta. En sitä löytänyt tai se ei onnistunut koskaan. Yrityksiä ja pettymyksiä oli. Jotenkin tulin siihen tulokseen, että seksiä ne miehet vaan haluaa. Eli tehdään sitten miesten ehdoilla. Eli se on nyt sitten tätä.

Toki tässä iässä ei luultavammin niitä vahinkoraskauksiakaan tule.

 

[Mietiskelevä]

On muuten mielenkiintoista miten naisen ylittäessä sen hedelmällisimmän ikänsä myös hänen kiinnostuksensa pitää mies yksiavioisena vähenee ja asiaan suhtautuu lähinnä toivoen tyyliin - toivon ettei se panisi ympäriinsä, mutta jos ei pysty olemaan uskollinen niin ei voi mitään. Nuoremmat ja vielä hedelmällisyytensä kukassa olevat naiset hakkavat päätänsä kiveen kytätessään ja yrittäessään hillitä miesten luontaista viettiä siittää jokainen mahdollinen nainen.

 

[Satu]

Juuri sinä yksi ellit olet niitä ihmisiä, joiden EI kuuluisi elää vapaassa suhteessa.
Sinä ehkä SUOSTUT siihen sen vuoksi että olet luovuttanut, kun et usko toisen rehellisyyteen ja uskollisuuteen. Harva pettäjä kuitenkaan itse haluaa vapaata suhdetta, he haluavat pitää kumppanin uskollisena, mutta sallia vain itselleen vapauden.

Vapaan suhteen ihanuus on juuri siinä, että sitä MOLEMMAT itse haluavat, ei sitä, että alistuu kun ei usko saavansa sitä mitä oikeasti haluaa. Sinulle vapaa suhde tulee olemaan vain kärsimys ja pahan mielen aiheuttaja, usko pois.

Ja jos minä olen löytänyt itseni kaltaisen kumppanin, niin usko pois, sinä voit löytää myös itsellesi sopivan kumppanin jonka kanssa perinteinen parisuhde on mahdollinen ja kirjoituksesi sävystä päätellen sinulle ehdottomasti paras vaihtoehto.

 

[anna]

Mietiskelevä sanoi:

""Vapaa suhde mahdollistaa myös seksuaalisen paineettomuuden,

kun kumpikaan ei ole vastuussa toisen tyydyttämisestä perinteisen parisuhteen tavoin,

jossa kumpikin osapuoli tuntee kiusallisuutta ja vittuuntumista, kun seksihalut eivät aina mene yksiyhteen.
Voin väittää että suurimmassa osassa liittoja ihmisten seksihalut eivät mene täysin yhteen, vaan aina toisen joutuu olemaan puutteessa (joskus). Vapaassa suhteessa tälläisiin tilanteisiin tulee aivan uudenlaisia ongelman ratkaisumalleja.""


Tarkoitatko, että vapaassa suhteessa ei tarvitsekaan olla puutteessa kun toista vituttaa ja naiminen ei onnistu silläkertaa?

Kuinka hienoa. Eli jos elän vapaassa suhteessa, ja suutun miehelleni jostain, hänen ei tarvitse selvittää asiaa kanssani, vaan voi lähteä naimaan naista, joka on paremmalla tuulella?

Voi olla että en ole kaikkia viestejä lukenut, mutta epäilen että vapaa suhde ei ole teilläkään kovinkauaa kestänyt.

Ei siinä nimittäin mene aikaakaan, kun teilläkin on ihan tavalliset ongelmat, jotka johtuu miehen ja naisen erilaisuudesta yleensäkin vapaa suhde/ei, ja senjälkeen luultavimmin mies tekee jotain tyhmää. Sittenpä et voi suuttua hänelle, koska muuten menet solmuun omien ylevien päätöstesi kanssa.

No, tapansa kullakin, mutta voisin lyödä vaikka vetoa että

""Tämä on VAIN seksiä ja tästä EI SEURAA suhdetta. Sellainen hölösuinen panoista ja nussimisista kertominen kuuluu enemmän nuorempien miesten ja naisten elämään kuin vähän vanhempinen ja kypsempien, jotka myöskin ovat tarpeeksi fiksuja vapaa suhteen vaatimiin haasteisiin.""

mahtaako kohta mennä maku koko seksistä kun siihen pitää säveltää noin paljon pykäliä, ennenkuin saa sen vapaan suhteen toimimaa..

Tuo kypsyysmyytti sitäpaitsi on aivan tarpeeton, ja voin kertoa kaikille ""taviksille"" että ei ole mitään syytä tuntea itseään ainakaan jotenkin seksuaalisesti vähäpätöiseksi tai lapselliseksi jos ei ole ""tarpeeksi vahva""siihen touhuun. Sillä ei ole vahvuuden kanssa mitään tekemistä, jotkut ovat vain sellaisia.

Tunnen vapaasuhteilijoita kyllä, eivätkä ole sen kypsempiä kuin muutkaan. Joskus ne puheetkin kuulostaa jopa lapsellisilta. Eivät kovinkaan monet vapaasuhteilijat nimittäin malta kauaa olla hiljaa tästä elämäntavastaan, vaan se pitää mainita . Se vain pitää mainita. Tuttaville, ystäville. hmm hmm.
Seksi vain sattuu olemaan heidän harrastuksensa, josta he puhuvat, jota he pitävät yhteisen elämänsä kulminoitumana ja vapaata suhdetta ultimaattisen luottamuksen symbolina.

Silti eroavat ihan kuten muutkin, jos eivät eroa, niin jossain vaiheessa se vapaa suhteilu joka tapauksessa loppuu itkuun ja huutoon. Voivat jäädä yhteen, kyllähän luottamus on sitä että voi kertoa toiselle kaiken.

NO, sitten on niitä ihme svingereitä jotka menee kaikenmaailman messuille ja vaihtaa paria.
Niistä en tiedä mitä ovat mutta seksi heilläkin harrastuksena.

Nimenomaan HARRASTUS- ei se ole edes mikään elämäntapa, joka auttaisi parisuhdetta. Eikä varmasti tuo mitään ""uusia ratkaisumalleja"" parisuhteen ongelmiin.

 

[Ellinoora]

Niinpä, huomasin saman asian kuin Anna...

Jos kerran oma mies ei anna, syystä tai toisesta, minun ei tarvinne selvittää asiaa vaan voin vain lähteä huitelemaan...

Yleensähän parisuhteen ongelmat heijastuvat ensin siellä makuukammarin puolella. Eikä ne ongelmat ihan pikku keskusteluilla ratkeakaan, varsinkin jos voi optionaan koko ajan pitää sitä että mikäli kumppani ei anna niin nou hätä.

 

[Mietiskelevä]

""Tarkoitatko, että vapaassa suhteessa ei tarvitsekaan olla puutteessa kun toista vituttaa ja naiminen ei onnistu silläkertaa?

Kuinka hienoa. Eli jos elän vapaassa suhteessa, ja suutun miehelleni jostain, hänen ei tarvitse selvittää asiaa kanssani, vaan voi lähteä naimaan naista, joka on paremmalla tuulella?""

Sinun ei ilmeisesti kannattaisi elää missään suhteessa jos seksillä kiristäminen on tapa tehdä mielipiteesi julki ja kiristää miestäsi. Tuosta saa sen kuvan, että otat asian henkilökohtaisena loukkausena. Siitä voin vetää sen johtopäätöksen, että neidillä on tapana kiristää miestä seksuaalisesti kun/jos suhteessa ilmee ongelmia. Ei tuo tilanne ole mitenkään riippuvainen siitä onko ollut riita vai ei. Ei se että mies pääsee nussimaan vieraiden naisten kanssa ole mikään palkinto, jonka sinä olet miehellesi antanut! Yhtälailla sinulla on oikeus mennä ja tehdä kuten haluat. Tämä että otat seksinharrastamisen samaan yhteyteen riitelemisen kanssa kertoo siitä, että seksi on sinulle valtapelin ykkösase. Tämä on juuri yksi piirre, minkä monet avoimessa suhteessa olevat pystyvät välttämään.

""mahtaako kohta mennä maku koko seksistä kun siihen pitää säveltää noin paljon pykäliä, ennenkuin saa sen vapaan suhteen toimimaa..""

Ei kai seksiin ole muita pykäliä kuin turvaseksi, mutta kumppanin valinnassa pitää olla tarkka. Samoin ihan normaali elämässä kun hakee parisuhdetta. Yleensä on viisasta ilmoittaa heti kättelyssä olevansa hakemassa vain ""seikkailua"" ettei tule väärinkäsityksiä. Seksikumppanille voi myös kertoa ettei ole missään tapauksessa jättämässä puolisoaan, joten hänen ei kannata siitä haaveilla.

Vapaa suhteilu voi olla harrastus, mutta mielestäni se tuo kohtuu hyvän (jos ei täydellisen) ratkaisun parisuhteiden ongelmaan nro1. Seksiin. Yleensä sen toimimattomuus pitkissä suhteissa, tavalla tai toisella aiheuttaa ongelmia. Tämän tietää jokainen!