vapaa kasvatus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja piia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

piia

Vieras
siis kukin toki ymmärtää tuon sanan omalla tavallaan, mutta lähtökohtaisesti ei vapaa kasvatus tarkoita etteikö lasta ohjattaisi tai kiellettäisi.

mä miellän mun kasvatuksen melko vapaaksi, mutta kyllä meillä kielletään, selitetään ja rangaistuksiakin saa. mutta mitä omaa kasvatustani vertaan kavereideni kasvatukseen, niin kyllä meillä saa aika vapaasti olla ja mennä. kaikki lähtee luottamuksesta. on aikoja kun pidän kireempää siimaa lasten kanssa heidän oman käytöksensä takia ja on aikoja kun on löysempää jolloin lapset on sen ansaitseet.

meillä lapset saavat myös kokeilla asioita, joskus hurjiakin joissta mut on haukuttu moneen kertaan kuten 6v pojan ajaminen mopolla. ei toki aja yleisillä teillä vaan mökillä ja aikuisten valvonnassa mut haukuttu on. en haluaa kieltää moista lapsilta, koen että lapsista kasvaa avarakaatseisempia kun saavat kokeilla ja oppia virheistään ja että vierellä on aikuinen joka jskaaa puhua, jutella ja selittää vaikeitakin asioita niiden oikeilla nimillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja piia:
siis kukin toki ymmärtää tuon sanan omalla tavallaan, mutta lähtökohtaisesti ei vapaa kasvatus tarkoita etteikö lasta ohjattaisi tai kiellettäisi.

mä miellän mun kasvatuksen melko vapaaksi, mutta kyllä meillä kielletään, selitetään ja rangaistuksiakin saa. mutta mitä omaa kasvatustani vertaan kavereideni kasvatukseen, niin kyllä meillä saa aika vapaasti olla ja mennä. kaikki lähtee luottamuksesta. on aikoja kun pidän kireempää siimaa lasten kanssa heidän oman käytöksensä takia ja on aikoja kun on löysempää jolloin lapset on sen ansaitseet.

meillä lapset saavat myös kokeilla asioita, joskus hurjiakin joissta mut on haukuttu moneen kertaan kuten 6v pojan ajaminen mopolla. ei toki aja yleisillä teillä vaan mökillä ja aikuisten valvonnassa mut haukuttu on. en haluaa kieltää moista lapsilta, koen että lapsista kasvaa avarakaatseisempia kun saavat kokeilla ja oppia virheistään ja että vierellä on aikuinen joka jskaaa puhua, jutella ja selittää vaikeitakin asioita niiden oikeilla nimillä.

Mut sinä olet se vanhempi ja olet vastuussa omista tekosistasi, mitä noin pienelläkin teetät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Alkuperäinen kirjoittaja piia:
siis kukin toki ymmärtää tuon sanan omalla tavallaan, mutta lähtökohtaisesti ei vapaa kasvatus tarkoita etteikö lasta ohjattaisi tai kiellettäisi.

mä miellän mun kasvatuksen melko vapaaksi, mutta kyllä meillä kielletään, selitetään ja rangaistuksiakin saa. mutta mitä omaa kasvatustani vertaan kavereideni kasvatukseen, niin kyllä meillä saa aika vapaasti olla ja mennä. kaikki lähtee luottamuksesta. on aikoja kun pidän kireempää siimaa lasten kanssa heidän oman käytöksensä takia ja on aikoja kun on löysempää jolloin lapset on sen ansaitseet.

meillä lapset saavat myös kokeilla asioita, joskus hurjiakin joissta mut on haukuttu moneen kertaan kuten 6v pojan ajaminen mopolla. ei toki aja yleisillä teillä vaan mökillä ja aikuisten valvonnassa mut haukuttu on. en haluaa kieltää moista lapsilta, koen että lapsista kasvaa avarakaatseisempia kun saavat kokeilla ja oppia virheistään ja että vierellä on aikuinen joka jskaaa puhua, jutella ja selittää vaikeitakin asioita niiden oikeilla nimillä.

Mut sinä olet se vanhempi ja olet vastuussa omista tekosistasi, mitä noin pienelläkin teetät.

siis nyt en ymmärrä mitä tarkoitat? mistä en ota muka vastuuta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
en mä kyllä laittais 6-vuotiasta mopon selkään...

miksi? se on minimopo jota voi säätää kulkeeko se 10km/h vai 40km/h...

Oliko tässä avauksessa taas mitään järkeä. Ensin selitetään ummet ja lammet ja perustellaan omia tekemisiä ja kasvatusta. Mutta miten selität asioiden eroa lapsillesi, kun et osaa täällä avauduttuasi edes selittää tätä mopojuttua meille kerrasta. Aivan takuulla kaikki ajattelivat, että 6v. on ajanut tavallisella mopolla. Aivan sama kun selittäisit ensin sen ajaneen autoa, joka sitten olikin polkuauto. Halusitko vain olla fiksu ?

 
Noh turhaan täällä kasvatustapojasi selittelet jos ne sun omasta mielestä on hyvät ja ajattelet lastesi parasta oikeasti.

Mutta tosiaan sinä oot vastuussa lapsistasi eivätkä he itse itsestään. Et voi niin ajatella, että lapset saavat itse oppia virheistään ja saavat tehdä mitä sattuu. Aikuisen tulee opastaa lasta.
 
vapaa kasvatustyyli

Lapsi on perheen pomo, joka sanelee tekemiset. Lapsi saa vapauden toimia haluamallaan tavalla. Lapselle ei koskaan esitetä vaatimuksia, vaan toivomuksia, ehdotuksia ja kysymyksiä.

Vanhemmat voivat päätyä tällaiseen kasvatustapaan halutessaan kuunnella lastaan, arvostaa häntä ja antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään. Vapaa kasvatusilmasto oli osin Suomessakin vallalla 1960-1970-luvuilla. Vanhemmat halusivat irti vanhempien valtaan perustuvasta kasvatustyylistä, jossa tottelevaisuus oli hyve ja aikuinen ilman neuvotteluja tai perusteluja määräsi kaapin paikan.

Tällainen toiseen ääripäähän menevä kasvatustyyli tuo kuitenkin nykytiedon valossa lapselle ongelmia. Lapsen perustarve on turvautua itseään kokeneempaan ja vahvempaan. Vapaa kasvatus näyttäytyy lapsen silmin välinpitämättömyytenä ja laiminlyöntinä. Lapsi jää yksin päättämään liian suurista asioista: milloin menen nukkumaan, mitä syön, lähteekö perhe kauppaan ja kuinka käyttäydyn. Lapsi myös joutuu kantamaan vastuun päätöstensä seurauksista, vaikka hänellä ei ole siihen tarvittavaa kypsyyttä.

Tässä kasvatustyylissä lapsi ei saa osakseen vanhempiensa elämänkokemukseen pohjautuvaa turvallista opastusta, ohjausta ja rajoja, aikuisen vastuunottoa. Lapsi joutuu yksin yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemaan mitä kotona ja kodin ulkopuolisessa maailmassa sallitaan ja edellytetään. Lapsi saatetaan kodin ulkopuolella leimata huonotapaiseksi. Hän ei ehkä osaa hoitaa velvollisuuksiaan. Hänen voi olla vaikea tulla muiden kanssa toimeen: jakaminen, odottaminen ja muiden huomioon ottaminen on mahdotonta.

Lapsi vaistoaa vanhemman käytöksestä, että hänen oma käytöksensä ei ole sopivaa tai toivottua, vaikka vanhempi ei sitä lapselleen sanoisi. Kun vanhempi yrittää peitellä ärtymystään, hän tosiasiallisesti ilmaisee peitellysti ja epäsuorasti lapselleen, että tämän käytös ärsyttää. On luonnollista, että saadessaan vapaat kädet toimia oman mielensä mukaan lapsi tekee sitä, mikä tuo eniten mielihyvää: valvoo, syö karkkia, hyppii sohvalla, ottaa toisen kädestä, piirtää seinään jne.

Periaatteessa vapaat kädet, mutta tosiasiassa peitelty paheksunta tuntuu lapsesta hämmentävältä: "Toimin parhaaksi katsomallani tavalla » siihen minulla on lupa » vanhempi osoittaa epäsuorasti paheksuvansa minua » en osannutkaan valita oikein » olen huono ja paha lapsi, en vanhempieni toiveiden mukainen." Tästä ketjusta voi seurata syyllinen ja masentunut olo. Lapsi voi tarkkailla ympäristöään ja olla jatkuvasti hieman huterolla maaperällä: toiminko oikein, olenko hyväksytty?

On reilua lasta kohtaan kertoa hänelle minkälainen käytös ei ole hyväksyttävää tai mitä häneltä odotetaan. Tärkeää on tuomita vain teko, ei lasta ihmisenä. Lapsi saa protestoida ja syyllistää kurjan aikuisen ja kurjat rajat ja vaatimukset, eikä hänen tarvitse syyllistää itseään - aikuisen on helpompi kantaa syyllisyyden taakkaa kuin lapsen.
 
ohjaava, vuorovaikutteinen, lapsilähtöinen kasvatustyyli

Nykytietämyksen valossa tämä kasvatustyyli on näistä neljästä lapsen kannalta paras. Kasvatus on lapsilähtöistä, mutta ei lapsijohtoista. Aikuinen on perillä lapsen kehityksestä ja ottaa sen huomioon asettaessaan lapselle odotuksia ja rajoituksia.

Kasvatus perustuu aikuisen auktoriteettiin: aikuinen on vastuussa ja huolehtii lapsen turvallisuudesta ja perustarpeista. Lapsi saa vastuuta kehitysvaiheensa ja kykyjensä mukaan.

Aikuinen asettaa lapselle ikäkauteen sopivia rajoja ja vaatimuksia ja valvoo, että niiden mukaan toimitaan. Hän kuitenkin myös selittää käyttäytymistään ja perustelee asettamiaan sääntöjä. Vanhempi myöntää, kun hän erehtyy ja osaa pyytää anteeksi. Vanhemman toiminnan pohjana ovat lapsen tarpeet. Lapsen mielipiteitä kuunnellaan ja arvostetaan ja otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon. Ongelmatilanteissa lapsi voi vanhemman avulla hakea pulmiinsa rakentavia ratkaisuja. Lapsi oppii hoitamaan ikäkauteen sopivia velvollisuuksia.

Lapsi voi luottaa vanhempiinsa ja heidän antamaansa suojaan ja rakkauteen. Suhde perustuu vastavuoroiseen kunnioittamiseen. Lapsi saa vanhemmiltaan kannustusta ja myönteistä palautetta, kun on niiden aika, ja lohdutusta ja myötätuntoa, kun niihin on tarvetta. Vanhempi osoittaa lapselleen hellyyttä sanoilla ja teoilla sekä aitoa kiinnostusta lapsen tekemisiin. Vanhempi toimii johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti.

Lapsella on oikeus osoittaa kaikenlaisia tunteita, myös kiukkua ja pettymystä, mutta ne eivät horjuta vanhemman kykyä pitää turvallisista rajoista kiinni. Tahkokallion (2002) sanoin: "Nukkumaan on mentävä, mutta siitä ei tarvitse pitää."

Ohjaavan kasvatuksen kulmakivinä ovat hyväksyntä, välittäminen ja luottamus. Lapsi hyväksytään kaikkine tunteineen, vaikka hänen tekojaan ei aina hyväksytäkään. Kielteiset tunteet eivät oikeuta muiden loukkaamiseen tai tavaroiden rikkomiseen. Vanhempi ohjaa lasta rakentavaan tunteiden ilmaisuun. Lapsi saa malleja siitä, kuinka ristiriitoja voi ratkoa muutoin kuin antamalla takaisin samalla mitalla.

Perheenjäsenten välillä on runsaasti vuorovaikutusta, heidän väliset suhteensa ovat läheiset ja vanhempi suhtautuu lapseen kannustavasti. Ohjaavan kasvatuksen myötä lapsi saa todennäköisesti matkaeväikseen elämään itseluottamusta ja rohkeutta. Hän osaa ottaa vastuuta hänelle kuuluvista tehtävistä ja tulee toimeen muiden ihmisten kanssa.

Vanhempi kykenee tähän kasvatustyyliin parhaiten, jos hänen oma kehityksensä on niin pitkällä, että hän tekee itsenäisiä, vastuullisia ratkaisuja, pohtii omaa toimintaansa ja muistaa pitää huolta itsestään.
 

Yhteistyössä