vaoihan vauvakuume!

Mä taijan sittenkin haluta vielä ainakin yhden Voi perhana...kuopus nyt vuoden ikäinen ja "vauva-aika" mennyt, näin se iski esikoisestakin...sen vuoden iän jälkeen... Onko täälä muita? Ja minkä ikäisiä muksuja teil on jo entuudestaan? Asiasta keskusteltu miehen kanssa ja kai sitä nyt sitten syksyllä jätetään ehkäsyt veke ja yritetään...pähkäilen ja mietin....siis mä haluan mut sit taas jännittää, kaikki. Että sellasta mun lauantai iltaan...

 

meillä 3 v täyttävä syyskuussa, 2 täyttävä joulukuussa... ja marraskuussa tulee vauva!!ihanaa!!!

 

Meillä on 10v. 8v, 5v ja 5kk...kyllä nää nyt riittää Vaikka kuumetta pukkaa, mut nyt saa järki voittaa

 

Meillä 5 v täyttävä joulukuussa, 2 v täyttävä tässä kuussa ja marras-joulukuun vaihteessa tulee vauva. =)

 

No meillä on esikoinen 3,5v ja kuopus tarkalleen sen 1v ja 2kk... MEillä varmaan tulee olemaan samanlainen liuta mukuloita viel kun Jahvetilla on Järki? mikä se on? meil ei oo kummallakaan ukon kanssa semmosta Se sano kans tuos mulle et ku ei se lopu siihen kolmanteenkaan... Ja sitte tää et ku nyt on jo kaks tttöö, ni tuliskohan seuraavasta sitte kanssa tyttö vai oiskohan se poika kaikkee sitä pyörittää päässään

 

Meillä 3 ekaa on poikia

 

Kova on kuume joo ja vauva olisi hyvin tervetullut, vaan ei ota onnistuakseen meillä.
Ja tuo ainokainen on 5v.

 

Loppuukohan se kuumeilu siihen kun tulee joku koliikkivauva tai semmonen "hankala" tapaus? Meillä nuo kaks olleet ns. "helppoja" nukkuneet aina hyvin jne. Nytkin sisarussuhde on ihan ok, ei esikoinen oo kovin mustis ollu, tosin nyt kahnailevat leluista kun molemmat tietty tahtoisivat samalla leikkiä... Sitte mietin sitäkin et no reilu vuoden päästä tuo esikkokin on jo 4v et mitenköhän se tuntis olonsa jos tulis taas vauva...tai niinku, kyllähän se nyt pikkasen on jääny tuon kuopuksen "varjoon" siis et kun kuopus on niiiiin mussa kiinni...mut toisaalta se olis varmasti sillekki tosi reipas sisko ja osais nyt auttaa paljon enemmän ja olis enemmän sitä hoivaamista ja sen sellasta...

 

Otan osaa..
Mä aiemmin itkin että miten voin koskaan "lopettaa" lapsen teon. Mietin pääni puhki että milloin se raja tulee. Kun neljännen synnytin niin itkin laitoksella että "tämä ei voi olla viiminen vauva" jne..

Mutta..NYT SE TUNNE ON TULLUT. Nämä riittää. Ei enää lisää lapsia jne. Mä oon helpottunut ja onnellinen että raskausaika ja siihen liittyvä ällöttää mua (siis itse koettuna).

En tiedä miks tähän ketjuun tungin...Tuli vaan mieleen!!

 

Otan osaa..
Mä aiemmin itkin että miten voin koskaan "lopettaa" lapsen teon. Mietin pääni puhki että milloin se raja tulee. Kun neljännen synnytin niin itkin laitoksella että "tämä ei voi olla viiminen vauva" jne..

Mutta..NYT SE TUNNE ON TULLUT. Nämä riittää. Ei enää lisää lapsia jne. Mä oon helpottunut ja onnellinen että raskausaika ja siihen liittyvä ällöttää mua (siis itse koettuna).

En tiedä miks tähän ketjuun tungin...Tuli vaan mieleen!!

Ihanasti kirjoitettu

Mulla on tiettyjä asioita joita haluan vielä kokea, et sitäki oon miettiny et tuleeko se raja nyt sit kolmannen jälkeen jos kaikki mun asiat toteutuu heh. Eih, mut esikoinen oli iso ja jännitin tietty tuoreena äitinä maidon riittämistä ja kaikki oli ihan uutta, niin siitä jäi kaivelemaan se imetysasia, kun lopetin sen niin pian. Toisen kanssa aattelin et imetän ja vitsit miten kivaa onnistua tällä kertaa, et eihän se lapsi siihen kuole Noh, raskausaika meni hyvin ja sit lopussa selvis et vauva on pt ja ei muuta ku sektioon (esikoinen synty alateitse) ja sitten lapsella todettiinkin lonkkaluksaatio, joten ekat 3kk on aivan pimennossa. Sattumoisin isäni vielä kuoli vauvan ollessa 3vkoa vanha...ja sitä sairaalaelämää...ja imetyskin meni sen sileäntien...
Vauvakuumetta ei helpota yhtään se et 200km:n päässä asuu mun tuleva kummityttö, ikää 5vkoa... Mä niiiin tahdon kokea sen kaiken uudelleen ja ehkä tällä kertaa "onnistua" saada viettää sitä normaalia vauva-arkea ja saada pidellä niiin pientä niiiiin lähellä...aina olis e himputin lasta tiellä...

 

Otan osaa..
Mä aiemmin itkin että miten voin koskaan "lopettaa" lapsen teon. Mietin pääni puhki että milloin se raja tulee. Kun neljännen synnytin niin itkin laitoksella että "tämä ei voi olla viiminen vauva" jne..

Mutta..NYT SE TUNNE ON TULLUT. Nämä riittää. Ei enää lisää lapsia jne. Mä oon helpottunut ja onnellinen että raskausaika ja siihen liittyvä ällöttää mua (siis itse koettuna).

En tiedä miks tähän ketjuun tungin...Tuli vaan mieleen!!

Ihanasti kirjoitettu

Mulla on tiettyjä asioita joita haluan vielä kokea, et sitäki oon miettiny et tuleeko se raja nyt sit kolmannen jälkeen jos kaikki mun asiat toteutuu heh. Eih, mut esikoinen oli iso ja jännitin tietty tuoreena äitinä maidon riittämistä ja kaikki oli ihan uutta, niin siitä jäi kaivelemaan se imetysasia, kun lopetin sen niin pian. Toisen kanssa aattelin et imetän ja vitsit miten kivaa onnistua tällä kertaa, et eihän se lapsi siihen kuole Noh, raskausaika meni hyvin ja sit lopussa selvis et vauva on pt ja ei muuta ku sektioon (esikoinen synty alateitse) ja sitten lapsella todettiinkin lonkkaluksaatio, joten ekat 3kk on aivan pimennossa. Sattumoisin isäni vielä kuoli vauvan ollessa 3vkoa vanha...ja sitä sairaalaelämää...ja imetyskin meni sen sileäntien...
Vauvakuumetta ei helpota yhtään se et 200km:n päässä asuu mun tuleva kummityttö, ikää 5vkoa... Mä niiiin tahdon kokea sen kaiken uudelleen ja ehkä tällä kertaa "onnistua" saada viettää sitä normaalia vauva-arkea ja saada pidellä niiin pientä niiiiin lähellä...aina olis e himputin lasta tiellä...

Se raja tulee joskus vastaan. Ja mullakin se on tullut ihan itsekseen. Saa nähdä että palaako se kun toi reilu 1 vuotias termiitti tuosta saa vähän järkeä päähänsä (heh jos saa). Nyt mulla on sellanen seesteinen olo. Olen hyvillä mielin myynyt vaunut ym härpäkkeet. suunnitellut jo tulevaa ilman vauvahaaveita, ihmetellyt että miten meidän elämä onkaan parin vuoden päästä helppoa kun lonkalla ei lönkytä tissi vauva vaan kädessä riippuu kuopus 3v.

Aika näyttää kuin mun käy, että iskeekö SE joskus vielä..

Mutta vauvat on ihania musta edelleen, ja mieluusti nuuhkin ystävien ym vauvoja, kunhan mä saan vaan nukkua yöni rauhassa.

Näiden kirjotusten jälkeen mä en ikinä enkä koskaan paljasta palstalla jos olenkin raskaana