Alkuperäinen kirjoittaja viiviliina:
Otan osaa..
Mä aiemmin itkin että miten voin koskaan "lopettaa" lapsen teon. Mietin pääni puhki että milloin se raja tulee. Kun neljännen synnytin niin itkin laitoksella että "tämä ei voi olla viiminen vauva" jne..
Mutta..NYT SE TUNNE ON TULLUT. Nämä riittää. Ei enää lisää lapsia jne. Mä oon helpottunut ja onnellinen että raskausaika ja siihen liittyvä ällöttää mua (siis itse koettuna).
En tiedä miks tähän ketjuun tungin...Tuli vaan mieleen!!
Ihanasti kirjoitettu
Mulla on tiettyjä asioita joita haluan vielä kokea, et sitäki oon miettiny et tuleeko se raja nyt sit kolmannen jälkeen jos kaikki mun asiat toteutuu
heh. Eih, mut esikoinen oli iso ja jännitin tietty tuoreena äitinä maidon riittämistä ja kaikki oli ihan uutta, niin siitä jäi kaivelemaan se imetysasia, kun lopetin sen niin pian. Toisen kanssa aattelin et imetän ja vitsit miten kivaa onnistua tällä kertaa, et eihän se lapsi siihen kuole
Noh, raskausaika meni hyvin ja sit lopussa selvis et vauva on pt ja ei muuta ku sektioon (esikoinen synty alateitse) ja sitten lapsella todettiinkin lonkkaluksaatio, joten ekat 3kk on aivan pimennossa. Sattumoisin isäni vielä kuoli vauvan ollessa 3vkoa vanha...ja sitä sairaalaelämää...ja imetyskin meni sen sileäntien...
Vauvakuumetta ei helpota yhtään se et 200km:n päässä asuu mun tuleva kummityttö, ikää 5vkoa...
Mä niiiin tahdon kokea sen kaiken uudelleen ja ehkä tällä kertaa "onnistua" saada viettää sitä normaalia vauva-arkea ja saada pidellä niiin pientä niiiiin lähellä...aina olis e himputin lasta tiellä...