Vanhuksen auttaminen ja kauempana asuvat omaiset, mitä voi vaatia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja omainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
millaisessa palvelutalossa on pelkkiä kodinhoitajia?

Nykyään on vanhuksille rakennettuja taloja, mistä ostetaan oma osake ja missä asutaan kuin omassa kodissa. Monet kulkevat palvelutalon nimellä. Joku hätäpuhelin saattaa kuulua perusvarustukseen, kaikki muut palvelut ostetaan erikseen, niitäkin on taittu viime vuosina karsia. Ihan yhtälailla noissa käy kunnalliset kodinhoitajat, jos sellaisten palvelut on myönnetty.
 
Nykyään on vanhuksille rakennettuja taloja, mistä ostetaan oma osake ja missä asutaan kuin omassa kodissa. Monet kulkevat palvelutalon nimellä. Joku hätäpuhelin saattaa kuulua perusvarustukseen, kaikki muut palvelut ostetaan erikseen, niitäkin on taittu viime vuosina karsia. Ihan yhtälailla noissa käy kunnalliset kodinhoitajat, jos sellaisten palvelut on myönnetty.

Näin juuri. Nuo erottaa "tavallisista" asunnoista lähinnä niin, että nuo on usein esteettömiksi rakennettu, on kylppärissä ja vessassa kaikenlaista tukea ja hätäpuhelinvalmius on ainakin olemassa. Sitten on sellaisia, missä on esim. yhteinen ruokala (mikä on tosin avoinna muillekin kuin asukkaille) eli ei tartte tehdä itse ruokaa jos ei huvita. On askartelua ja allasosasto ja saunotusta ym. Mutta kuitenkin itsenäistä asumista. Vanhainkoteihin ei nykyään enää kovin helpolla pääsekään, saa olla melko huonossa kunnossa jotta sinne huolittaisiin.
 
millaisessa palvelutalossa on pelkkiä kodinhoitajia?

lääkkeet saa tilattua annosjakelupusseissa suoraan apteekista palvelutaloon. Ei tarvitse jakaa eikä hakea. Yleensä palvelutaloissa on myös siivouksen saaminen ostopalveluna mahdollista, samoin kauppapalvelun käyttö. Kannattaa ehkä kysyä henkilökunnalta sitä, mitä palveluita oikeasti on mahdollisuus saada, ne kyllä järjestetään.
silloin se omaisen apu voi olla jotain ihan muuta kuin sitä että pakosta käy luuttuamassa.

ja tässä ketjussa kun joku hoitaja kirjoitti että hoitaja käy heittämässä lääkkeet suuhun ja lämmittämässä mikroaterian.... pistää miettimään missä niit' palvelutaloja on joissa asiakkaat hoidetaan näin. Jokaisessa palvelutalossa jossa mina olen työskennellyt, on ollut asiakkaille yhteistilat joissamm juodaan päiväkahvit ja syödään ateriat mahdollisuuksien mukaan. Eikä kotihoidossakaan meillä olut tapana heittää yhtään mitään kekenkään suuhun

Luepas aloitus uudestaan... Jos ap:n omaisella käy sekä kotihoitaja, että ap joutuu huolehtimaan muut asiat, palvelutalo tässä tapauksessa tuskin on ympärivuorokautinen asumispalveluyksikkö tmv. joka yleensä käsittää, että se on ns. "vanhainkoti", missä on hoitajat ympäri vuorokauden. Näin ollen myöskään niitä yhteisiä tiloja ei varmaankaan ole, jos ollaan esim. jossain rivitalotyyppisessä ratkaisussa. Muutenhan sen talon henkilökunta huolehtisi ruuat ja lääkkeet eikä "kodinhoitaja" (+"kotipalvelu") - mikä muuten on jo vanhanaikainen nimitys, koska hoitajat on yleensä jo tätä nykyä lähihoitajia, eikä ne enää hoida sitä kotia, vaan sitä ihmistä. KOTIhoitaja (tai pelkkä hoitaja) olis oikeampi nimitys. Meidänkin kunnassa palvelua antava yksikkö on kotihoito, eikä kotipalvelu, jos termejä viilataan... Vaikka meilläkin vielä toistaiseksi niitä kauppa-asioitakin hoidellaan (eikä kovin kauaa enää miitkään), niin sekään ei ole oikeastaan KODIN hoitoa vaan sen ihmisen hoitoa ja huolehtimista hänen ravinnonsaannistaan. Siivouksia meilläkän ei ole enää huolehdittu vuosikausiin, vaan ne on ulkoistettu jo ajat sitten.

Niin ja heitinkin tuon kommentin lähinnä yleisellä tasolla, enkä yksin ap:lle...
 
Kuten muutkin ovat sanoneet, niin käyttäjää ostopalveluja siivoukseen ja muuhunkin. Vaikka kumpikin tekisitte parhaanne, niin jossain vaiheessa tilanne tulee olemaan se, että tarvitsette lisäapua. Ei kannata väsyttää ja katkeroittaa itseään, jotta voimia riittäää siinäkin vaiheessa, kun vanhuksen tilanne on huonompi. Asumismuodon sopivuutta kannattaa myös tarkastella. Ehkä tuetumpi asuminen olisi paikallaan.
 
Nää on hankalia juttuja...meillä on se tilanne että huonokuntoset vanhemmat asuu meistä reilun 200km päässä. Paikassa minne ei edes julkisilla helposti pääse. Mun sisaruksetkaan eivät sielä asu,toinen 80km ja toinen 50km päässä. Kaikilla perheet ja omatkin elämäntilanteensa. Äiti meni tuossa vuosi sitten kuolemankieliin ja oli kahdessa sairaalassa+terkkaosastolla moneen otteeseen ja pitkiä aikoja. Meni semmoseen kuntoon että tarvitsi aivan kaikessa apua kotona ja osastoilla. Tästä synty sitte melkosia eripuria kun siskot teki kaiken ja passas ja ramppas osastoilla jatkuvaan ja ja ja..me tietty tehtiin mikä voitiin täältä kaukaa. Eihän se riittäny vaa alko kuulua vaatimuksia että enemmän ja enemmän ja me ei jakseta. Ei tietty voinu selvittää apuja kunnasta ja sossusta vaan pakko lasten tehdä kaikki. Varailivat reissua ja ilmottivt että tuutte sillon ja sillon hoitamaan äitiä, suuttuivat kun meillä oli jo varattua, Semmosta sieltä ilmottelua neuvottelematta meidän kanssa koskaan. Minusta silläkin on rajansa mitä lasten täytyy kestää ja jaksaa. Miksi pitää jääräpäisesti itse vaan raataa vaikka on olemassa palveluja jne..Onneksi äiti on taas niin kunnossa että pärjää itse,edelleen toinen sisko on mulle vihainen kun emme niin paljoa pystyneet täältä käsin mitä he siellä. Ei myönnä että muutakin vaihtoehtoa on kun se että suostuu tekemään kaiken itsensä kustannuksella.
Syyttää mua siitä että aikanaan kun muu perhe siirty laumana uusiin seutuihin, me jäätiin tänne missä oli jo oma elämä ja perhe.
 
Nää on hankalia juttuja...meillä on se tilanne että huonokuntoset vanhemmat asuu meistä reilun 200km päässä. Paikassa minne ei edes julkisilla helposti pääse. Mun sisaruksetkaan eivät sielä asu,toinen 80km ja toinen 50km päässä. Kaikilla perheet ja omatkin elämäntilanteensa. Äiti meni tuossa vuosi sitten kuolemankieliin ja oli kahdessa sairaalassa+terkkaosastolla moneen otteeseen ja pitkiä aikoja. Meni semmoseen kuntoon että tarvitsi aivan kaikessa apua kotona ja osastoilla. Tästä synty sitte melkosia eripuria kun siskot teki kaiken ja passas ja ramppas osastoilla jatkuvaan ja ja ja..me tietty tehtiin mikä voitiin täältä kaukaa. Eihän se riittäny vaa alko kuulua vaatimuksia että enemmän ja enemmän ja me ei jakseta. Ei tietty voinu selvittää apuja kunnasta ja sossusta vaan pakko lasten tehdä kaikki. Varailivat reissua ja ilmottivt että tuutte sillon ja sillon hoitamaan äitiä, suuttuivat kun meillä oli jo varattua, Semmosta sieltä ilmottelua neuvottelematta meidän kanssa koskaan. Minusta silläkin on rajansa mitä lasten täytyy kestää ja jaksaa. Miksi pitää jääräpäisesti itse vaan raataa vaikka on olemassa palveluja jne..Onneksi äiti on taas niin kunnossa että pärjää itse,edelleen toinen sisko on mulle vihainen kun emme niin paljoa pystyneet täältä käsin mitä he siellä. Ei myönnä että muutakin vaihtoehtoa on kun se että suostuu tekemään kaiken itsensä kustannuksella.
Syyttää mua siitä että aikanaan kun muu perhe siirty laumana uusiin seutuihin, me jäätiin tänne missä oli jo oma elämä ja perhe.

Mikä sinua esti selvittämästä mitä palveluja äidilläsi olisi ollut mahdollista saada kotiin ja paljonko se olisi maksanut? Kunnalliset palvelut ovat nykyään melkoisessa myllerryksessä ja itselläni luulot palveluiden saamisesta eivät valitettavasti vastanneet todellisuutta...
 
Ei se ole vanhukselle yhtään sen arvokkaampaa käykö oma lapsi kaupassa tai siivoaako oma lapsi tai jakaa lääkkeet. Jos vain raha riittää niin todellakin kannattaa tilata nuo ja kaikki mahdolliset muut palvelut ja omaisten sitten kaupassa juoksemisen sijaan käyttää se aika laatuaikaan vanhuksen kanssa. Ei marttyyrinä kaupassa juokseminen tuo mitään lisäarvoa sille vanhukselle jos vaihtoehtona olisi istua rauhassa yhdessä kahvittelemassa ja odottelemassa ruokakassin saapumista ovelle.

Ja tottakai jos ei ole vara niin silloin ei ole vaihtoehtoja ja se on raskasta. Mutta kannattaa punnita vaihtoehtoja.
 
:hug:

Mitä voit vaatia? Et mitään, valitettavasti. Mikäli siskosi ei näe millään muotoa häntä itseään koskevaksi ja tähdelliseksi asiaksi olla osallisena vanhuksen (ilmeisesti oman vanhempansa) elämässä ihan viimeisten vuosien aikana, niin - minkäs teet. Se on hänen menetyksensä se. Aina toki voit puhua omasta jaksamisestasi ja yritellä herättää siskoasi ajattelemaan asioita toisten näkökulmasta kuin vain oman napasen kohdalta. Mun mielestä vajaan sadan kilometrin matka ei ole mitään siihen, että saa vielä viettää hetken oman iäkkään vanhemman kanssa - vaikka siinä samalla siivoten ja jutellen. Ne hetket ovat kultaakin arvokkaimpia sitten, kun vanhusta ei enää ole. Matkaan vetoaminen on siis vain hyvin helppo tekosyy jättää oma osuutensa tekemättä. Ja tuon matkan tekee heittämällä, koskapa moni tekee tuota arvokasta läsnäoloa useiden satojen kilometrien päästä jos ei joka viikonloppu niin vähintään kerta kuukaudessa. Ja mun mielestä lapsilla on huolehtimisvelvollisuus iäkkäistä vanhemmistaan, mikäli suinkin se on mahdollista. Pöyristyttävää on se, että niin moni jättää oman vanhempansa aivan yksikseen yhteiskunnan hoidettavaksi siinä määrässään mitä se on mahdollista. Melkoinen on heidän omatuntonsa, jos eivät edes vahuksen hoitokustannuksiin näe mitään syytä osallistua. Olkoonpa sitten välit vanhukseen minkälaiset tahansa, niin tuossa vaiheessa pitäisi kuitenkin jonkinlainen herääminen tapahtua siihen aikuisuuteen ja vastuunkantoon - ilman sitä vanhusta ei sinuakaan olisi. Mutta - jokainen tehköön ajallaan kuten parhaaksi näkee ja pystyy sitten sen päätöksensä kanssa elämään omatuntoineen kaikkineen.

Sen sijaan mun mielestä sun kannattaa laittaa ylös, ja jutellakin ylläolevan lisäksi, kaikki omat kulueräsi, mitä sulla menee tähän huolehtimiseen. Ja ajankäyttö myös. Olet silloin ns. vahvoilla perinnönjaossa (jos nyt sitä pitää tällä silmällä tarkistella, aina riippuu siitä miten asioita katsoo). Inhottava asia ottaa puheeksi tässä vaiheessa mutta - maailma on kylmä. Muutoinkin ehkä olisi tarpeellista kartoittaa vanhuksen palvelutarjonta ja katsoa saako hän sitä, mitä on tarpeen ja tarkoitettu ja mistä maksaa.

Ja ennen kaikkea - pidä huoli omasta jaksamisestasi. Se, että olet lähellä, ei tarkoita sitä että olet aina saatavilla ja käytettävissä, varsinkin kun et ole omaishoitajan rankassa roolissa. Eli tarkista mitkä asiat kuuluvat teidän tekemäänne palvelusopimukseen. Kotipalvelun hoitajat kun tekevät mm. apteekkiasioita ja täyttävät asiakkaan dosetit, sitä sinun ei tarvitse tehdä, ellet itse sitä todella tahdo. Ota myös tarvittaessa oikeasti etäisyyttä, sillä jos vanhuksen hoitaminen ei käykään fyysisesti sinulla voimille, niin henkisestihän se on rankkaa ja väsyttävää kuitenkin. Omasta jaksamisestasi sun on pidettävä huolta ja asetettava se kaiken edelle, sillä tuskinpa vanhuskaan haluaa sinun hänen takiaan uupuvan. Kuitenkaan.

Nämä asiat ovat hankalia ja ne vaativat aina omat itsetutkiskelunsa. Kun on päätöksensä tehnyt, niin - sitten on. Jotenkin sitä vain toivoo, että ihmiset heräisivät huomaamaan oman tarpeellisuutensa toisen silmissä eivätkä jättäisi omaa vanhempaansa yksin. Vanhenemisessa ja oman toimintakyvyn heikkenemisessä on pureskeltavaa tarpeeksi. Kannattaa välillä miettiä, että mitäs sitten, kun itse olet siinä tilanteessa. Miten haluat itseäsi silloin kohdeltavan läheistesi toimesta? Oletko valmis vuosikausien yksinäisyyteen? Asiat eivät ole mustavalkoisia.

Voimia toivon sinulle kovasti :hug: - sekä niitä hyviä hienoja hetkiä vanhuksesi kanssa :) :heart:!
 
Tuttuja juttuja. Kumma, että keskustelussa monet kokevat velvollisuudekseen auttaa vanhusta (onko edes sukua) joko hoitamalla tai niin kuin monet ehdottivat niin rahallisesti. Kuitenkin vastaavasti jos kysyttäisiin tai sanottaisiin isovanhemmille lastenlasten hoitoa niin monet vastaisivat, ettei isovanhemmat ole mitenkään velvollisia heitä hoitamaan.

Mutta siis onkohan sinulla liian kovat vaatimukset? Tarvitseeko vanhuksen luona olla kokoajan lattioita luuttuamassa? Kyllä kunta on velvollinen omista asukkaistaan huolehtimaan jos he eivät siihen kykene.

Ja mitä itse tekisin. Autoin omaa mummoani asioisssa mitä hän ei pystynyt tekemään. Veljeni ei edes soittanut vuosiin hänelle. En ole asiasta mitenkään katkera. Autoin puhtaasta auttamisen ilosta. Jos mummo soitti, että tarvitsi verhojen vaihtamista ja minulla oli muuta menoa kysyin sopiiko huomenna?
 
Mun mielestä vajaan sadan kilometrin matka ei ole mitään siihen, että saa vielä viettää hetken oman iäkkään vanhemman kanssa - vaikka siinä samalla siivoten ja jutellen. Ne hetket ovat kultaakin arvokkaimpia sitten, kun vanhusta ei enää ole. Matkaan vetoaminen on siis vain hyvin helppo tekosyy jättää oma osuutensa tekemättä. Ja tuon matkan tekee heittämällä, koskapa moni tekee tuota arvokasta läsnäoloa useiden satojen kilometrien päästä jos ei joka viikonloppu niin vähintään kerta kuukaudessa. Ja mun mielestä lapsilla on huolehtimisvelvollisuus iäkkäistä vanhemmistaan, mikäli suinkin se on mahdollista. Pöyristyttävää on se, että niin moni jättää oman vanhempansa aivan yksikseen yhteiskunnan hoidettavaksi siinä määrässään mitä se on mahdollista. Melkoinen on heidän omatuntonsa, jos eivät edes vahuksen hoitokustannuksiin näe mitään syytä osallistua. Olkoonpa sitten välit vanhukseen minkälaiset tahansa, niin tuossa vaiheessa pitäisi kuitenkin jonkinlainen herääminen tapahtua siihen aikuisuuteen ja vastuunkantoon - ilman sitä vanhusta ei sinuakaan olisi.

Sinulla on varmaan ollut hyvä lapsuus ja kunnolliset vanhemmat. Mutta jos luet vaikka pelottavimmat lapsuuskokemuksesi -ketjua, ehkä pystyt ymmärtämään että kaikki eivät voi suinkaan nähdä arvokkaina hetkiä oman vanhempansa kanssa. Aina ne vanhemmatkaan eivät ole lapsistaan huolehtineet, kuinka paljon kiitollisuutta pelkästä syntymästään oikein pitäisi kokea? Jos vanhempi on ollut väkivaltainen narsisti ja/tai alkoholisti, ei hän sillä hetkellä kun fyysinen kunto heikkenee kuin taikaiskusta muutu arvostettavaksi ja rakkaaksi. Anteeksianto voi kylläkin olla sen aikuisen lapsen omakin etu, mutta ulkopuolelta taustoja tietämättä ei pidä syyllistää, jos joku ei siihen kykene.


J
Vanhenemisessa ja oman toimintakyvyn heikkenemisessä on pureskeltavaa tarpeeksi. Kannattaa välillä miettiä, että mitäs sitten, kun itse olet siinä tilanteessa. Miten haluat itseäsi silloin kohdeltavan läheistesi toimesta? Oletko valmis vuosikausien yksinäisyyteen? Asiat eivät ole mustavalkoisia.

Asiat eivät tosiaan ole mustavalkoisia. Toivon olevani niin hyvä vanhempi, että lapseni haluaa/haluavat viettää kanssani aikaa myös sitten kun olen vanha. Ei velvollisuudentunnosta, vaan omasta tahdostaan. Siivous- yms. palvelut voi ostaa, lasten rakkautta ei. Se pitää ansaita ajallaan. Ne kodinhoitopalvelut haluaisin ostaa joka tapauksessa, koska silloin kun lapset ovat kylässä, toivoisin että viettävät aikaa kanssani, ei lattioita kuuraten.
 
Et todellakaan ole kohtuuton. On väärin että olet yksin vastuussa. Kannattaa koittaa puhua rauhallisesti asiasta, usein se ei auta. Meillä ei auttanut. Kuljin itse satojen kilometrien päästä hoitamassa samoja asioita kuin sinäkin, lähes viikottain. Pitkä matka esim. käydä siivoamassa. Samalla paikkakunnalla kuin vanhus asui lähiomainen joka kävi juuri sen 3-4 kertaa vuodessa, muttei ikinä tehnyt mitään konkreettista. Ei esim. imuroinut kertaakaan. Tekosyynä käytti esim. että väsyttää töiden jälkeen. Niinkuin minua ei olisi väsyttänyt ja pitkä matka päälle?! Tätä jatkui vanhuksen kuolemaan asti. Turha kait sanoa etten tunne halua pitää yhteyttä tähän omaiseen. Tunnen vaan vihaa, vaikkei ihminen ole edes vihaamiseen käytettävbän energian arvoinen.
Lääkkeiden jaon dosettiin luulisi kotihoido hoitavan kyllä? Tai kotisairaanhoidon?
 
Sinulla on varmaan ollut hyvä lapsuus ja kunnolliset vanhemmat. Mutta jos luet vaikka pelottavimmat lapsuuskokemuksesi -ketjua, ehkä pystyt ymmärtämään että kaikki eivät voi suinkaan nähdä arvokkaina hetkiä oman vanhempansa kanssa. Aina ne vanhemmatkaan eivät ole lapsistaan huolehtineet, kuinka paljon kiitollisuutta pelkästä syntymästään oikein pitäisi kokea? Jos vanhempi on ollut väkivaltainen narsisti ja/tai alkoholisti, ei hän sillä hetkellä kun fyysinen kunto heikkenee kuin taikaiskusta muutu arvostettavaksi ja rakkaaksi. Anteeksianto voi kylläkin olla sen aikuisen lapsen omakin etu, mutta ulkopuolelta taustoja tietämättä ei pidä syyllistää, jos joku ei siihen kykene.


J

Asiat eivät tosiaan ole mustavalkoisia. Toivon olevani niin hyvä vanhempi, että lapseni haluaa/haluavat viettää kanssani aikaa myös sitten kun olen vanha. Ei velvollisuudentunnosta, vaan omasta tahdostaan. Siivous- yms. palvelut voi ostaa, lasten rakkautta ei. Se pitää ansaita ajallaan. Ne kodinhoitopalvelut haluaisin ostaa joka tapauksessa, koska silloin kun lapset ovat kylässä, toivoisin että viettävät aikaa kanssani, ei lattioita kuuraten.

En syyllistää aikonutkaan - pahoittelut jos niin kuitenkin tein. Lähinnä lähdin herättelemään hyvissä ajoin asiaan valmistautumista - näistä asioista kun on hyvä puhua ennen kuin on siinä tilanteessa, koska silloin se tahtoo sisaruksien kanssa mennä hankalaksi vähintään. Ja sehän on väistämättömästi edessä.

Ja kuten kirjoitin - jokainen tehköön omat ratkaisunsa :). Vanhempiensa virheitään ei kuitenkaan ole mikään pakko toistaa, asioita voi muutta jos haluaa. Ja tilanteesta riippuen - itsesuojelukin on tervettä. Yksinkertaisia nämä asiat eivät ole koskaan, sen takia kannattaa siis suoda ajatusta hyvissä ajoin.

Ja mitä tulee esim. vanhuksen luona tarjoamaansa siivousapuun - niin mä en näe sitä sellaisena, että se touhuaminen olisi pois vanhukselta. Vaan näen sen niin, että vanhuksenkin mieli lämpenee siinä samalla kun on ikään kuin mukana siinä siivoamisessa ja samalla käyvässä luontevassa keskustelussa. En siis osaa erottaa siivous- ja seurusteluhetkeä toisistaan.

Yksinkertaista ja helppoa vastausta ei tällaisessa tilanteessa ole, sen takia on vain se oma ajatus ja käsitys ja sydän, minkä kanssa asiaa ratkoo.
 
Tuttuja juttuja. Kumma, että keskustelussa monet kokevat velvollisuudekseen auttaa vanhusta (onko edes sukua) joko hoitamalla tai niin kuin monet ehdottivat niin rahallisesti. Kuitenkin vastaavasti jos kysyttäisiin tai sanottaisiin isovanhemmille lastenlasten hoitoa niin monet vastaisivat, ettei isovanhemmat ole mitenkään velvollisia heitä hoitamaan.

Mutta siis onkohan sinulla liian kovat vaatimukset? Tarvitseeko vanhuksen luona olla kokoajan lattioita luuttuamassa? Kyllä kunta on velvollinen omista asukkaistaan huolehtimaan jos he eivät siihen kykene.

Ja mitä itse tekisin. Autoin omaa mummoani asioisssa mitä hän ei pystynyt tekemään. Veljeni ei edes soittanut vuosiin hänelle. En ole asiasta mitenkään katkera. Autoin puhtaasta auttamisen ilosta. Jos mummo soitti, että tarvitsi verhojen vaihtamista ja minulla oli muuta menoa kysyin sopiiko huomenna?

Miksi äitisi tai isäsi ei auttanut? Verhojen vaihto mummolle on hieman eri asia kuin jatkuva viikottainen apu omille vanhemmille.
 
Vanhempani asuvat meistä n 500 kilometrin etäisyydellä. Olen ihan rauhassa antanut hyvinkin lähellä heitä asuvien sisarusteno hoitaa käytännön asioita. Erilaisiin maksuihin kyllä ihan mielelläni osallistun ja tarvittaessa neuvottelen sisarusteni kanssa asioista. Meitä onneksi oli puoli tusinaa, ja meidän sisarustekin lapset osallistuvat mahdollisuuksien mukaan auttamiseen. Vaimoni taas on ainoa lapsi ja hänen vanha äitinsä asuu meidän kanssa samalla paikkakunnalla, joten häntä me auttelemme molemmat ihan tarpeen mukaan. Olisi mielestäni jo kohtuutonta, jos minua vaadittaisiin osallistumaan esimerkiksi viikottain omien vanhempieni hoitamiseen tässä tilanteessa. Onneksi ei olekaan vaadittu.
 
En syyllistää aikonutkaan - pahoittelut jos niin kuitenkin tein. Lähinnä lähdin herättelemään hyvissä ajoin asiaan valmistautumista - näistä asioista kun on hyvä puhua ennen kuin on siinä tilanteessa, koska silloin se tahtoo sisaruksien kanssa mennä hankalaksi vähintään. Ja sehän on väistämättömästi edessä.

Ja kuten kirjoitin - jokainen tehköön omat ratkaisunsa :). Vanhempiensa virheitään ei kuitenkaan ole mikään pakko toistaa, asioita voi muutta jos haluaa. Ja tilanteesta riippuen - itsesuojelukin on tervettä. Yksinkertaisia nämä asiat eivät ole koskaan, sen takia kannattaa siis suoda ajatusta hyvissä ajoin.

Ja mitä tulee esim. vanhuksen luona tarjoamaansa siivousapuun - niin mä en näe sitä sellaisena, että se touhuaminen olisi pois vanhukselta. Vaan näen sen niin, että vanhuksenkin mieli lämpenee siinä samalla kun on ikään kuin mukana siinä siivoamisessa ja samalla käyvässä luontevassa keskustelussa. En siis osaa erottaa siivous- ja seurusteluhetkeä toisistaan.

Yksinkertaista ja helppoa vastausta ei tällaisessa tilanteessa ole, sen takia on vain se oma ajatus ja käsitys ja sydän, minkä kanssa asiaa ratkoo.

Joo, se on kyllä nähty ja kuultu, että sisarusten välillä menee usein hankalaksi. Enkä kyllä usko että etukäteen keskustelukaan asiassa auttaisi. Minusta asia on ihan sen vanhuksen ja läheistensä välinen. En usko että moni vanhus tykkää ollenkaan ajatuksesta, että lapsensa riitelevät siitä kuka joutuu vanhuksen luona käymään ja tätä auttamaan.

Siivous voi mennä hyvin siinä seurustelun lomassa. Mutta huono puoli siinä että se tai muut kotityöt jää lasten vastuulle on se, että sitten ne vierailut on sidottuja siihen, koska vanhuksen luona täytyy jotain tehdä. Ja minä ainakin tykkäisin, että lapsi tulee ennemmin kylään silloin kun tahtoo ja omiin aikatauluihinsa sopii, eikä silloin kun puhtaat astiat on loppu ja jonkin pitäisi tiskata, eikä siihen enää itse kykene. Jos välimatkaa on sen verran, ettei iltasella töiden jälkeen auttamassa käväisy ole mahdollista, voi asiasta muodostua myös kohtuuton rasite auttajalle. Joka taas vaikuttaa negatiivisesti sosiaaliseen kanssakäymiseenkin, kun lapsi joutuu käymään kiireisenä ja väsyneenä auttamassa.

Ongelma ylenpalttisessa ja oma-aloitteisessa auttamisessa on myös se, että usein vanhukselta riistetään tarpeettomasti päätösvaltaa oman kotinsa asioista, vaikka vanhus olisi vielä ihan täysissä järjissään ja siten kykenevä päättämään, kuinka usein lattiat pitää pestä tai lakanat vaihtaa. Siisteyskäsityksissä on suuria eroja ja näistä tulee ihan turhia ristiriitoja sisarusten välillä. Käytännön esimerkki: toinen lapsi asuu lähellä ja käy vanhuksen luona useammin, mutta useimmiten vain kahvilla ja seuraa pitämässä. Toinen asuu kauempana ja käy harvemmin, mutta tekee silloin suursiivouksen. Molemmat tekee osansa ja vanhus varmasti arvostaa molempien toimintaa. Mutta sen sijaan, että myös sisarukset arvostaisi toistensa panosta, se useammin käyvä syyttelee toista siitä, että tämä käy niin harvoin. Ja se harvemmin käyvä syyttelee toista, että miksi se ei nyt ole mitään täällä tehnyt, vaikka pääsee useammin käymään, asuntohan on hirveässä kunnossa ja täytyy kaikki tehdä nyt itse. Vanhus ei ole kuitenkaan sotkusta tai kuukauden vaihtamatta olleista lakanoista häiriintynyt, joskin myöskin arvostaa sitä että välillä siivotaan paremmin.

Minä puhun aikanaan sitten lapseni/lasteni kanssa näistä asioista hyvissä ajoin etukäteen. Eli mitä minä toivon, joka ei siis ole se, että lapset väsyttäisivät itsensä arkisista avuntarpeistani huolehtiessaan. Vaan että käyvät kun haluavat. Ja onneksi minulla ei tosiaan ole sisaruksia, joten saan päättää itse keskustellen omien vanhempieni kanssa, miten autan ja mitä palveluita järjestetään muualta. Ja tietysti vanhemman aiempi toiminta ja suhteen läheisyys vaikuttaa siihen, kuinka paljon itse haluan viettää ikääntyneen vanhempani kanssa aikaa. Toisen kanssa paljonkin, toisen eteen tekisin vain välttämättömät.
 
Nyt listaamaan kaikki ylös alkaen vanhempasi terveydentilasta kaikkiin tarvittuihin palveluihin mukaanlukien siivoukset, kaupassakäynnit, ruuat, lääkkeiden jako jne. Sitten sovitte kunnan kotihoidon kanssa palaverin, jossa teette palvelusuunnitelman. Palvelusuunnitelmassa sovitaan, mitkä palvelut saatte kunnalta, mitkä ostatte ulkopuolisilta ja mitkä asiat omaiset hoitavat. Tuossa on järjesteltävää, joten ryhdy toimeen ennenkuin olet aivan lopussa. Yritä sopia palaveri niiin, että sisaruksesi pääsee myös paikalle.

Vaikka saisit sisaruksesi auttamaan hoidossa kerran viikossa (mikä varmasti on utopistinen ajatus), niin se ei riittäisi kuitenkaan pitemmän päälle, kun kyseessä on päivittäistä apua tarvitseva henkilö. Nyt vaan sopimaan ja suunnittelemaan oikeanlaista palveluratkaisua. Älä ota liikaa itsellesi, koska tehtävää riittää siinäkin, että saat kaiken pelamaan ja lisäksi tulee lääkärikäynnit, talous- ja pankkiasiat ja kaikki uudet ja ylättävät tilanteet.
 
Kyllä kunta on velvollinen omista asukkaistaan huolehtimaan jos he eivät siihen kykene.

Toki totta tämäkin, mutta särähti silti silmään... Itse taasen ajattelen asian niin, että koska minunkaan kasvatusta ja hoitoa ei ole ulkoistettu kunnalle, olen myös minä vähintäänkin moraalisesti vastuussa vanhempieni hoitoon osallistumisesta silloisen kykyni mukaan sitten, kun se aika koittaa. Ja jos jollain näin on käynyt tai on muuta dramaattista perhetaustaa, niin se on asia täysin erikseen ja silloin kait on ihan oikeus näin ajatella myös omista vanhemmistaan, että yhteiskunta hoitakoot. Mutta kuitenkin meistä nyt suurin osa tulee ihan tavallisesta, tasapainoisesta perheestä ilman sen kummempia ristiriitoja, mutta silti on hyvin yleistä tuollainen itsekkyys, että "kunta hoitakoot ja minä astun kuvaan vasta sitten, kun sitä perämetsää jaellaan". Itse hoidan vanhempani ihan mielelläni, koska hekin ovat minua niin paljon auttaneet elämässäni (vaikka tiedän jo valmiiksi, että äiti tulee olemaan erittäin vaikea hoidettava henkisesti). Samaten toivon, että oman lapsen kanssa menis asiat aina niin hyvin, että haluaa minua sitten hoidella / auttaa sitten vanhana.

Samaten särähti silmään tuo, että; "Ei se ole vanhukselle yhtään sen arvokkaampaa käykö oma lapsi kaupassa tai siivoaako oma lapsi tai jakaa lääkkeet. Kyllä se muuten on eri asia, häärääkö siellä kotona (tai vaan juo sen kupposen kahvia) sen pienenkin hetken se tuttu omainen vai ihan vieras hoitaja / siivooja. Kyllä se vanhus arvostaa sitä enemmän, että jos hän saa sen muutaman sanan vaihtaa tutun ihmisen kanssa, kuin ventovieraan, joka kuten sanoin, ei voi niitä perheen / suvun yhteisiä asioita tietää / muistella samalla tavalla, kuin se omainen. Vaikka olis vähän dementoitunutkin niin silloinkin vanhus yleensä kuitenkin muistaa ja haluaa muistella niitä vanhoja asioita omasta elämästään / perheestään, kuin keskustella nykyajan päivän polttavista kysymysistä.

Toki kaikki voi ulkoistaa, mutta sitten siinä käy todella herkästi niin, että se vanhus unohdetaan muutenkin... :(
 
-Hoitajat jakavat lääkkeet. Teet sen ihan turhaan. He myös hakevat ne apteekista.
- Esiteinit saavat alkaa käymään mummon luona siivoamassa. Sinä voit joskus tehdä perusteellisemman siivouksen. -Mikäpä olisi parempi tapa opettaa omia lapsia välittämään toisista ja pitämään huolta ja auttamaan.
- Laskut suoraveloitukselle, kaikki. Ja nimetty sosiaalityöntekijä, joka huolehtii tarvittaessa. (kotihoidosta saat yhteystiedot).
- Monilla kunnilla on tietyn kaupan kanssa sovittu edullisempi kauppasopimus. Asiakas ruksaa lapusta/kirjoittaa mitä tarvii, ja kauppa toimittaa ovelle. Näin saisit ainakin aina kaikki perustarpeet suoraa äitisi kotia, ja hae sinä kaupasta sit jos jotain poikkeuksellista tarvii kesken viikon.
-Onko joku tarve käyttää lääkärissä? Hoitajat kyllä kirjoittavat koneelle asiat josta lääkäri näkee. Auttavat aamulla vaatteet päälle, kela-taksi hakee ovelta, ja vie tk:n vastaanottoon, jossa kyllä on henkilökunnan vastuulla jos niin sovitaan.
- ja turha olettaakaan että sisko tarkasti osaisi kertoa voinnista. Miten voisikaan osata? Laita lappu/viestivihko mukaan, pyydä hoitajia kirjaamaan ylös tms minkä näyttää lääkärille.

- Ja ei, et voi vaatia tekemään mitään. Mun mielestä tossakin jo on paljon, kerta ei edes asu lähellä. Ja meidän suvussa se meni niin, että me lähellä asuvat huolehdimme "töistä", ja kauempaa tulevat sukulaiset tulivat vanhuksen luokse vierailulle. Sai vanhus ihan vaan nauttia heidän kyläilystään, eikä tarvinnut sitä aikaa käyttää siivoamiseen. Ei tarvinnut vanhuksen päästää vieraita likaseen kotiinsa, vaan kaikki oli vimpan päälle kun sukulaiset tuli kaukaa käymään. Niinhän itsekin aina teen, imuroin kun vieraita on tulossa.

-Mutta jos sinua väsyttää, nii ole yhteydessä kotihoidon omaan hoitajaan, palvelunohjaajaan, pitäkää pieni keskustelu miten asioita voisi järjestää. Hoituuhan heidänkin asiat joilla ei edes ole sukulaisia - oletko miettinyt siltä kannalta...?
 
[QUOTE="jonna";30567345]-Hoitajat jakavat lääkkeet. Teet sen ihan turhaan. He myös hakevat ne apteekista.
- Esiteinit saavat alkaa käymään mummon luona siivoamassa. Sinä voit joskus tehdä perusteellisemman siivouksen. -Mikäpä olisi parempi tapa opettaa omia lapsia välittämään toisista ja pitämään huolta ja auttamaan.
- Laskut suoraveloitukselle, kaikki. Ja nimetty sosiaalityöntekijä, joka huolehtii tarvittaessa. (kotihoidosta saat yhteystiedot).
- Monilla kunnilla on tietyn kaupan kanssa sovittu edullisempi kauppasopimus. Asiakas ruksaa lapusta/kirjoittaa mitä tarvii, ja kauppa toimittaa ovelle. Näin saisit ainakin aina kaikki perustarpeet suoraa äitisi kotia, ja hae sinä kaupasta sit jos jotain poikkeuksellista tarvii kesken viikon.
-Onko joku tarve käyttää lääkärissä? Hoitajat kyllä kirjoittavat koneelle asiat josta lääkäri näkee. Auttavat aamulla vaatteet päälle, kela-taksi hakee ovelta, ja vie tk:n vastaanottoon, jossa kyllä on henkilökunnan vastuulla jos niin sovitaan.
- ja turha olettaakaan että sisko tarkasti osaisi kertoa voinnista. Miten voisikaan osata? Laita lappu/viestivihko mukaan, pyydä hoitajia kirjaamaan ylös tms minkä näyttää lääkärille.

- Ja ei, et voi vaatia tekemään mitään. Mun mielestä tossakin jo on paljon, kerta ei edes asu lähellä. Ja meidän suvussa se meni niin, että me lähellä asuvat huolehdimme "töistä", ja kauempaa tulevat sukulaiset tulivat vanhuksen luokse vierailulle. Sai vanhus ihan vaan nauttia heidän kyläilystään, eikä tarvinnut sitä aikaa käyttää siivoamiseen. Ei tarvinnut vanhuksen päästää vieraita likaseen kotiinsa, vaan kaikki oli vimpan päälle kun sukulaiset tuli kaukaa käymään. Niinhän itsekin aina teen, imuroin kun vieraita on tulossa.

-Mutta jos sinua väsyttää, nii ole yhteydessä kotihoidon omaan hoitajaan, palvelunohjaajaan, pitäkää pieni keskustelu miten asioita voisi järjestää. Hoituuhan heidänkin asiat joilla ei edes ole sukulaisia - oletko miettinyt siltä kannalta...?[/QUOTE]

Me lähellä asuvat, teitä oli siis useampi. Ap hoitaa yksinään. Lisäksi vielä lapset hoidettavana.
 
Me lähellä asuvat, teitä oli siis useampi. Ap hoitaa yksinään. Lisäksi vielä lapset hoidettavana.
Eikä kyse ole siitä ketä on, ja kuka tekee mitäkin. Ao ny on suuttunu siskoonsa, kun itseä väsyttää. Toista ei voi pakottaa eikä vaatia, eikä ole itsestään selvää tekeekö ap:kaan asiat "oikein" taas siskon mielestä. Siskon mielestä voi olla, että Ap:n ei edes pitäisi koskea laskuihin, tai lääkkeisiin, niin Tuskimpa siskokaan niihin koskisi vaikka vaadittais - näin kärjistetysti.
 
Ei se ole vanhukselle yhtään sen arvokkaampaa käykö oma lapsi kaupassa tai siivoaako oma lapsi tai jakaa lääkkeet. Jos vain raha riittää niin todellakin kannattaa tilata nuo ja kaikki mahdolliset muut palvelut ja omaisten sitten kaupassa juoksemisen sijaan käyttää se aika laatuaikaan vanhuksen kanssa. Ei marttyyrinä kaupassa juokseminen tuo mitään lisäarvoa sille vanhukselle jos vaihtoehtona olisi istua rauhassa yhdessä kahvittelemassa ja odottelemassa ruokakassin saapumista ovelle.

Ja tottakai jos ei ole vara niin silloin ei ole vaihtoehtoja ja se on raskasta. Mutta kannattaa punnita vaihtoehtoja.
 

Yhteistyössä