Vanhuksen auttaminen ja kauempana asuvat omaiset, mitä voi vaatia?

[omainen]

Tilanne seuraavanlainen: itse asun samalla paikkakunnalla iäkkään omaiseni kanssa. Hän asuu yksin vanhusten palvelutalossa, kodinhoitajat käyvät päivittäin useita kertoja. Antavat ruuan ja lääkkeet, kerran viikossa käyttävät isommilla pesuilla sekä päivittäin tarvittaessa avittavat pikkupesuissa, pukemisessa jne... eli antavat apua päivittäisissä toiminnoissa. Itse hoidan kauppa-asiat, maksan laskut, haen ja jaan lääkkeet valmiiksi dosettiin, käytän lääkärissä, siivoan ja muutenkin huolehdin ns. juoksevista asioista. Ts. jos kodinhoitajat infoavat jostain "puuttuvasta ja tarpeellisesta" käyn sen hommaassa jne... Sisarukseni (meitä ei ole kuin me kaksi) asuu vajaan sadan kilometrin päässä ja käy vanhuksen luona epäsäännöllisesti harvakseltaan ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Käydessään saattaa imuroida ja ehkä pestä lattiat mutta muuten ei juurikaan osallistu oma-aloitteisesti mihinkään hoitoon eikä huoltoon. Jos pyydän niin tulee käyttämään lääkärissä mutta silloinkin ei sitten osaa kertoa lääkärille vanhuksen voinnista juurikaan mitään kun ei hänen hoitoonsa osallistu. Molemmat olemme suunnilleen samanikäisiä, käymme töissä, minulla kaksi esiteini-ikäistä lasta mutta olen perheen ainoa aikuinen, sisarella taas puoliso mutta ei lapsia.
Itseä vaan on alkanut väsyttämään kun yksin kaikesta vastuussa. Jotenkin toivoisi että toinen edes jollain tapaa osallistuisi tuohon hoitoon ja ottaisi vastuuta, vaikka edes tuosta siivoamisesta. Tai että edes kävisi vähän useammin. Myönnän toki että eihän tuo nyt niin kauhean paljon ole mitä joudun tekemään (asiat voisi olla pahemminkin) mutta jotenkin vaan se että aina saa olla pyytämässä että teetkö sitä tai tätä on alkanut rasittamaan.
Eli olenko mielestänne kohtuuton kun haluaisin että myös sisarukseni osallistuisi vähän enempi iäkkään omaisemme hoitoon? Ja lopuksi tiedän kyllä että asiasta pitäisi puhua asianomaisen itsensä kanssa mutta kun se asian puheeksi ottaminen ei vaan ole niin helppoa.

 

["sanna"]

Oli päästä itku kun niin samassa tilanteessa olen :hug:

 

["hmmmmm"]

Väsymisesi on ymmärrettävää. Ota ihmeessä asia puheeksi sisaresi kanssa, ehkä hän haluaisi osallistua enemmän, mutta välimatkan vuoksi on hankalaa. Oma mummuni on samassa tilassa, mutta hänellä on 3 lasta samalla paikkakunnalla ja he auttavat jokainen jonkin verran.

 

[Hankala tilanne]

Jos vanhus ei ole oma isä tai äiti, mielestäni ei voi vaatia ketään toista auttamaan. On hienoa, että sinä haluat auttaa, mutta siskosi ei kenties ole niin läheinen vanhuksen kanssa, että hänen auttamiseensa haluaisi tuon enempää osallistua. Jos taas kyse on omasta vanhemmasta, tilanne on toinen. Mutta 100 km on kohtuullisen pitkä matka ajettavaksi edestakaisin vain jonkun kauppareissun tms vuoksi.

 

[xdd]

Useinhan se menee juuri noin että joku lapsista on enemmän vastuussa.
Kun joku ottaa vasuun muiden on helppo ajatella että minun ei tarvitse.
Jos tilanne tuntuu sinusta kohtuuttomalta asian on vaan otetava puheeksi.
Toisaalta mielestäni huolehtimisesta vaatiminen ei kuulosta oikein kenenkään kannalta kohtuulliselta.

 

[vvvvieras]

Nyt kannattaa miettiä vielä jäljellä olevaa palveluntarvetta sekä vanhuksen varallisuutta. Pystyisikö vanhus vaikka itse ostamaan siivouspalvelun? Huonokuntoisille vanhuksille siivouspalvelun voi saada arvonlisäverottomana. Porissa hinnat ovat n. 30e tunnilta. Kotitalousvähennyksen voi tehdä myös eläkkeestä, maks. 2000e vuodessa, tällöin tosin työn täytyy olla arvonlisäverollista. Pienen asunnon siivoamiseen ei varmaan tuntia enempää ammattilaiselta mene, eli pystyisikö vanhus maksamaan 1560e vuodessa siivouksesta?

Oletteko kartoittaneet kauppapalvelut? Monissa paikoissa kauppakassin tilaaminen kotiin maksaa 5e.


Yksi tapa kauempana asuvan sisaren ''osallistamiseen'' olisi taloudellinen apu, jos vnahuksen eläke on hyvin pieni eikä hänellä ole varoja. 100 kilometriä ei ole niin paha matka (reilu tunti!) etteikö voisi vaikka kerran kuukaudessa käydä.

 

[vierass]

Ei sinunkaan ole mikään pakko osallistua, jos omatunto vain sallii jättää osallistumatta. Jos tuo kaikki rupeaa tuntumaan liian rasittavalta, niin kannattaa olla yhteydessä sosiaalityöntekijään ja pyytää palvelusuunnitelman tarkennusta, jos vaikka saisi lisää apua, mikä vähentäisi sinun kuormaasi. Tosin taitaa siivousapu yms maksaa, vaikka sellaista myönnettäisiin, toki sen saisi tuettuun hintaan. Omaishoidontuestakin kannattaa ottaa selvää, jos auttaminen on päivittäistä.

Kannattaa varmaan kertoa sille toiselle sisarukselle siitä, kuinka alkaa kaikki väsyttä, tuskin hänellä on edes tietoa, mitä kaikkea joudut tekemään. Toisaalta lähes sadan kilometrin matka on pitkä ajella edestakaisin

 

[nnnnnn]

Et voi vaatia mitään! Auttaminen on täysin vapaaehtoista- myös sinulle.

 

[vieras*]

3-4 kertaa vuodessa kun matkaa on alle 100 km on todella vähän, jos samaan aikaan toinen hoitaa viikoittain vanhuksen asioita. Ja on vielä omatkin lapset huolehdittavana.

 

[vieras*]

Et voi vaatia mitään! Auttaminen on täysin vapaaehtoista- myös sinulle.

Ap voi keskustella tilanteesta sisrensa kanssa, jolloin he voivat miettiä yhdessä miten vanhuksen saamaa apua voisi tarvittaessa lisätä, joko ostamalla sitä tai lisäämällä toisen siskon käyntejä.

 

[sinun tulevaisuus]

Et voi vaatia mitään! Auttaminen on täysin vapaaehtoista- myös sinulle.

kylmä ihminen

 

[viisikymppinen isoäiti]

sata kilometriä ei ole kovin paljon minusta. voisko tuo toinen sisar vaikka ottaa siivouksen kokonaan hoidettavakseen.

 

["hmm"]

Keskustelu tuossa tilanteessa on vaan pakollista. Kerrot että sinusta tuntuu raskaalta ja toivoisit vähän enemmän osallistumista. Entä jos sisarus ottaisi vaikka tavakseen edes kerran kuussa viettää päivän vanhuksen luona? Päivässäkin ehtii paljon: siivota hyvin, järjestellä asioita, käyttää ulkona. Ja jos mahdollista, auttaa vaikka taloudellisesti sen verran että siivooja kävisi vaikka kerran kuussa. Näin sinun vastuulle jäisi enää 2 x kk siivoaminen.

 

[HopeaToffee]

Vaatia voi aina, mutta eri asia kiinnostaako muita omaisia. Pakkoa kun ei ole....
Itse samassa tilanteessa ja hyvin vaikea käydä autottomana parin sadan kilsan päässä. Olen järjestänyt isäni arjen niin sujuvaksi kuin mahdollista ja hänen luona käy siivooja.

 

[vinkki]

sata kilometriä ei ole kovin paljon minusta. voisko tuo toinen sisar vaikka ottaa siivouksen kokonaan hoidettavakseen.

Jos ei itseä huvita tulla siivoamaan, niin sitten voisi ostaa sen ostopalveluna.

 

["vieraana"]

Kantsii varmaan mainita, ettei kannata sitten vaivautua silloinkaan paikalle, kun perintöä jaellaan... Tää on jännä juttu, että toiset omaiset ei välitä vanhuksen eläessä hänestä tuon taivaallista (mm. ulkoistaa kaiken mahdollisen kaupasta ja muusta hoidosta lähtien), mutta annas olla kun se mummeli / pappa kuolee, niin ollaan ensimmäisenä suuna päänä räyhäämässä ja vaatimassa kaikkea. Joo, eihän kellään pakkoa ole hoitaa tai välittää, mutta kansii miettiä, miltä tuntuu, jos itse joutus olemaan loppuvuotensa yksin, eikä muuta kontaktia ole, kun se hoitaja, joka käy pyörähtämässä sen verran, että heittää sen valmispöperön mikroon ja pillerit suuhun. Ei se vanhus välitä välttämättä puhua joka päivä siisä säästä, vaan haluaisi myös muistella niitä yhteisiä suvun ja perheen yhdessäolon hetkiä, joihin se hoitaja ei oikein osaa vastata, kun ei ole paikalla ollut..

Niin siis, voithan puhua asiasta, mutta pakkohan sen sisaruksen ei ole osallistua, vaikka se näin hoitajan näkökulmasta äärettömän pahaa tekeekin.

 

[gggggggggggg]

Hankala aihepiiri. Äitini sairastui vakavasti kun olin teini. Me 2 nuorista lasta ja isämme kannoimme asian pääasiassa kolmisin. Isommat sisaret olivat muualla ja kiinni omissa työpaikoissa ja perhearjessa. Toki pyrkivät käymään silloin tällöin, soittelivat. Heidän mahdollisuutensa osallistua olivat rajalliset. Välimatkat useita satoja kilometrejä.
Nyt isämme ikääntyy, mutta elämä on vienyt vuorostaan minut perheineni kauemmas. En pysty osallistumaan niin hyvin. Sisareni, joilla lapset nyt lentäneet pesästä ja asuvat lähempänä, ovat paremmin paikalla. Olemme kyllä tilanneet porukalla isälle kuukausisiivouksen ja jaamme maksut yhdessä. Muutoin kukanenkin osallistuu miten voi.

 

[viera.s]

Miksi ette tosiaan osta sitä siivouspalvelua? En minä ainakaan kokisi järkeväksi ajaa 200 km ja käyttää yhteensä ainakin 4 tuntia asiaan, jonka saisi ostettua 30 eurolla.

Eri asia, pitääkö ja haluaako muuten osallistua vanhuksen elämään kuinkakin paljon. Siihen vaikuttaa minusta ymmärrettävästi, kuinka läheisiä ollaan oltu ennen vanhuksen avuntarvetta, onko ollut jotain ristiriitoja jne. Minä en esimerkiksi näe isääni tuon useammin, en ole hänen kanssaan läheinen ja siihen on ihan hyvät syyt. Moni olisi varmasti katkaissut välit kokonaan. Mutta siis nykyistä tiheämmin tuskin alan kyläillä hänen luonaan sittenkään, kun hän on vanhus ja kaipaa . Avuntarpeet saa hoidettua muutenkin. Sisaruksia minulla ei onneksi ole, niin asiasta ei voi tulle mitään ristiriitoja kenenkään toisen kanssa.

 

[TiiBii]

Tilatkaa maksullista siivousapua vanhuksen varoilla. Ei ketään -sinuakaan!- voi vaatia hoitamaan toisen asioita. Katkeroidutte muuten kaikki ja sit on kamala perintöriita myöhemmin edessä kun toinen auttoi enemmän ja sitä rataa...

Vanhuksellekin on varmasti mukavampi saada sukulaisia kyläilemään ja juttelemaan kuin vain siivoamaan.

 

[vieras*]

millaisessa palvelutalossa on pelkkiä kodinhoitajia?

lääkkeet saa tilattua annosjakelupusseissa suoraan apteekista palvelutaloon. Ei tarvitse jakaa eikä hakea. Yleensä palvelutaloissa on myös siivouksen saaminen ostopalveluna mahdollista, samoin kauppapalvelun käyttö. Kannattaa ehkä kysyä henkilökunnalta sitä, mitä palveluita oikeasti on mahdollisuus saada, ne kyllä järjestetään.
silloin se omaisen apu voi olla jotain ihan muuta kuin sitä että pakosta käy luuttuamassa.

ja tässä ketjussa kun joku hoitaja kirjoitti että hoitaja käy heittämässä lääkkeet suuhun ja lämmittämässä mikroaterian.... pistää miettimään missä niit' palvelutaloja on joissa asiakkaat hoidetaan näin. Jokaisessa palvelutalossa jossa mina olen työskennellyt, on ollut asiakkaille yhteistilat joissamm juodaan päiväkahvit ja syödään ateriat mahdollisuuksien mukaan. Eikä kotihoidossakaan meillä olut tapana heittää yhtään mitään kekenkään suuhun

 

[Sopivasti lihava mäyrä]

Niin kuin moni on tässä jo sanonutkin, niin ikävä kyllä ketään ei voi vaatia osallistumaan mihinkään, ei edes omien vanhempien hoitamiseen. Siinäkin pystyy pesemään kätensä ja hommaamaan ulkopuolisen asianhoitajan, joka on sitten valtuutettu hoitamaan kaikki viralliset asiat.

Meitä on kolme sisarusta ja kun omat, nyt jo suht iäkkäät vanhempamme tarvitsevat apua, niin se avuntuoja olen ensisijaisesti minä, kun asun lähimpänä. Siskoni asuu 40km päässä, joten hän on varmaan (toivottavasti) siinä myös mukana. Veljeni taas sitten asuukin parinsadan kilometrin päässä eikä todennäköisesti tule auttamaan käytännön asioissa. Etenkin äitini puolesta olen kyllä valmis "uhraamaan" aikaani ja huolehtimaan hänen asioistaan. Isovanhempia mulla ei enää ole, joten omat vanhemmat ovat seuraavat "huollettavat".

 

["kotona"]

millaisessa palvelutalossa on pelkkiä kodinhoitajia?

lääkkeet saa tilattua annosjakelupusseissa suoraan apteekista palvelutaloon. Ei tarvitse jakaa eikä hakea. Yleensä palvelutaloissa on myös siivouksen saaminen ostopalveluna mahdollista, samoin kauppapalvelun käyttö. Kannattaa ehkä kysyä henkilökunnalta sitä, mitä palveluita oikeasti on mahdollisuus saada, ne kyllä järjestetään.
silloin se omaisen apu voi olla jotain ihan muuta kuin sitä että pakosta käy luuttuamassa.

ja tässä ketjussa kun joku hoitaja kirjoitti että hoitaja käy heittämässä lääkkeet suuhun ja lämmittämässä mikroaterian.... pistää miettimään missä niit' palvelutaloja on joissa asiakkaat hoidetaan näin. Jokaisessa palvelutalossa jossa mina olen työskennellyt, on ollut asiakkaille yhteistilat joissamm juodaan päiväkahvit ja syödään ateriat mahdollisuuksien mukaan. Eikä kotihoidossakaan meillä olut tapana heittää yhtään mitään kekenkään suuhun

Tuskin kyse on palvelutalosta, vaan henkilö asuu omassa kodissaan. Näitä tapauksia on Suomi pullollaan. Palvelutaloihin ei enää nykyään pääse ja vanhukset on jätetty heitteille omiin koteihinsa. Ikävintä niille, joiden omaiset eivät syystä tai toisesta käy auttamassa.

 

[xdd]

[QUOTE="kotona";30566784]Tuskin kyse on palvelutalosta, vaan henkilö asuu omassa kodissaan.[/QUOTE]

Aloituksessa puhutaan palvelutalosta. Voi hyvin olla kyse vanhuksen kodista joka on palvelutalossa tai sen välittömässä yhteydessä. Sellaisia löytyy kyllä ja niihin hoito järjestelllään esim. palvelutalosta käsin samaan tapaan kuin kotihoito muutenkin.

Usein myös niissä on mahdollisuus esim. ruokailuu yhteisissä tiloissa, ruokalassa jossa ruoka toki maksaa erikseen. Yhteisiä tiloja voi olla myös muuten, mutta vanhukset viettää niissä aikaa vaihtelevasti.

Itse olisin varmasti yhteydessä myös vaikka niihin kodinhoitajiin ja selvittäisin onko palvelut nyt riittäviä vai pitäisikö niissä jotakin muuttaa. Kertoisin myös sen mitkä ovat omat mahdollisuuteni auttamiseen, esim. sen että jatkuva asioiminen tuntuu jo hieman rasittavalta. Osaavat varmasti myös kertoa keneen olla yhteydessä jos niitä pitää muuttaa.

Palvelutalossa voi olla myös saatavilla palvelu jossa vaikka kodinhoitaja käy vanhuksen puolesta viikottaisilla kauppa asioilla.

 

["katten"]

Jos olet sisaruksesi kanssa järkevää sorttia ja pystytte puhumaan asiasta ilman tunnepitoisia purkauksia, niin sopikaa että kirjaat kaikki tekemäsi työt sekä ajokilometrit ylös. Sovitte ihan kirjallisesti, että äitisi perinnönjaon yhteydessä työpanoksesi huomioidaan ja kuolinpesä suorittaa sinulle asianmukaisen korvauksen kuluistasi ennen kuin perintö on keskenänne jaettu. Ja siis sopikaa, mitä työtä teet ja mistä kuolinpesä sinulle maksaa. Ettet sooloile ja keksi tekemistä rahan toivossa sitten mistä vain

Tämän neuvon sain juristilta koskien anoppiani, jota vain yksi mieheni sisaruksista kävi hoitamassa. Tosin tässä tapauksessa kyseinen sisarus haali omatoimisesti jäämistöä itselleen kaikessa katkeruudessaan uhrauksiensa vuoksi ja välit katkesivat sitten lopullisesti muuhun sukuun. Vältä tällaista, olkaa nyt viisaita, ymmärtäkää elämän realiteetit ja sinun on helpompi olla.

Tarvittaessa voitte puhua kaikki yhdessä äitisi kanssa, mutta se vaatii jo todella realistista äitimuoria ja rohkeutta kohdata tosiasiat. Onnistuu harvassa suvussa.

 

["katten"]

[QUOTE="katten";30566830]Jos olet sisaruksesi kanssa järkevää sorttia ja pystytte puhumaan asiasta ilman tunnepitoisia purkauksia, niin sopikaa että kirjaat kaikki tekemäsi työt sekä ajokilometrit ylös. Sovitte ihan kirjallisesti, että äitisi perinnönjaon yhteydessä työpanoksesi huomioidaan ja kuolinpesä suorittaa sinulle asianmukaisen korvauksen kuluistasi ennen kuin perintö on keskenänne jaettu. Ja siis sopikaa, mitä työtä teet ja mistä kuolinpesä sinulle maksaa. Ettet sooloile ja keksi tekemistä rahan toivossa sitten mistä vain

Tämän neuvon sain juristilta koskien anoppiani, jota vain yksi mieheni sisaruksista kävi hoitamassa. Tosin tässä tapauksessa kyseinen sisarus haali omatoimisesti jäämistöä itselleen kaikessa katkeruudessaan uhrauksiensa vuoksi ja välit katkesivat sitten lopullisesti muuhun sukuun. Vältä tällaista, olkaa nyt viisaita, ymmärtäkää elämän realiteetit ja sinun on helpompi olla.

Tarvittaessa voitte puhua kaikki yhdessä äitisi kanssa, mutta se vaatii jo todella realistista äitimuoria ja rohkeutta kohdata tosiasiat. Onnistuu harvassa suvussa.[/QUOTE]

P.S. Lisään vielä, että koska sisarellesi on vaikeampi käydä äitisi luona, on senkin vuoksi mietittävä asiat suoraan keskenään. Et voi häntä syyttää siitä, ettei hän pääse äitisi luokse yhtä helposti kuin sinä. Olet jo vaarallisella polulla, jossa seuraava askel on vihanpito sisareesi ja katkeruus.