V
vierailija
Vieras
Onko muille käynyt näin? Olen pian 40-vuotias ja huomaan, miten monet ihmissuhteeni ovat muuttuneet vuosien varrella. Toki on luonnollista, että esimerkiksi osa ystävyyssuhteista jää ja osa muuttuu etäisiksi kun ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja ihmiset ehkä asuvatkin kaukana toisistaan. Mutta koen nykyään jonkinlaista vieraantuneisuutta jopa omasta siskostani, jota olen aina ihaillut ja jonka kanssa olemme olleet tosi läheisiä. Meillä on molemmilla lapsia, mutta myös raskaita asioita on sattunut viime vuosien aikana - sairastumista, ero, työpaikan menetyksiä jne. Koen että nämä vaikeudet ovat vieraannuttaneet meitä toisistamme, vaikka jollain tasolla olemme tukeneetkin toisiamme. Koen, että en ole enää samalla tavalla ”turvassa” siskoni läsnä ollessa, hän ei hyväksy kaikkia päätöksiäni ja hän on kateellinen minulle joistain asioista. Välimme ovat etäisemmät, jopa viileät, ja näen kuinka hän katsoo minua välillä jotenkin eri tavalla kuin ennen. Välini vanhempiini ovat myös heikentyneet, en ole enää lapsi ja en tarvitse heitä samalla lailla, toki he ovat rakkaita, mutta eivät enää kovin tärkeässä roolissa elämässäni. Onko tämä itsenäistymistä vai mitä, kun koen roolini muuttuneen perhedynamiikassa? Koen olevani vahvempi mutta menettäneeni jollain tasolla siskoni. Eikö suhteemme kestä minun itsenäisyyttäni vai mikä kyökkipsykologin teoria voisi toimia tässä?
lapsi syntyi yliaikaiskontrolli päivän aamuna, synnytys oli hankalin mitä on ollut. Vauva ei tahtonut laskeutua väärän tarjonnan takia ollenkaan, vaikka paikat oli auki monta tuntia ja ponnistusvaihe kesti vajaan tunnin, lähellä oli ettei päädytty hätäsektioon. Kaiken kukkuraksi tyyppi oli yli 4kg niin kuin pelkäsinkin, siinä oli kyllä pakertamista 
