Vanhempien vastuunjako ja vastuunkanto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mikä siinä on kun toinen osapuoli "saa" olla aina vaille toisen osallistumista mihin milloinkin, mutta kuitenkin on itse täysin aloitekyvytön ottamaan vastuuta mistään.
Olen tämän kymmenen vuoden yhteiselon aikana monet kerrat kokeillut "provosoida" toista esim lastemme hyvin voinnista huolehtimiseen, erittäin laihoin tuloksin...
Esim tänään. Puoliso tuli töistä toki myöhemmin kuin minä, mutta olihan täällä ruoka odottamassa. Hoidin sitten vielä pesukoneeseen laittamani pyykit kuivumaan ja katselin ja ihmettelin kun siellä se vain istuu sohvalla räpläämässä kännykkää. Iltapalavermeetkin hoidin välissä jääkaappiin.
Kun tulin niitä pyykkejä ripustamasta, oli puoliso kivasti löytänyt lasten kanssa yhteistä huvia iltaan, karkkia vedettiin kolmesta pussista olkkarin sohvalla. Siitä ärsyyntyneenä otin itsekin puhelimen käteen ja kahlasin instat ja ampparit läpi ja yritin saada aikaa kulumaan. Jossain kohti lapset jo kyllästyivät ja menivät huoneeseensa leikkimään, ja viho viimein tämä ihana puolisoni kampesi itsensä sohvalta ylös, kävi pesemässä omat hampaansa ja kömpi sänkyyn. Ja niin karua kuin se onkin niin ei edes hänen oma 7 vuotias tyttärensä saa häntä pesemään häneltä hampaitaan että pääsisi nukkumaan.
Toki myönnän sen etten itsekään toimi tässä oikein avautuessani tänne menemättä pyytettömästi hoitamaan lapseni hampaita nukkumaanmenokuosiin. Mutta kun välillä vain ärsyttää NIIIIN paljon ettei meinaa ilman perisuomalaisia voimasanoja pärjätä...
Ainiin. Ihan vain tiedoksi, että minä olen tämän perheen kaksilahkeinen. Ja tällä mallilla ne asiat yleensä meillä on.
Sori jos jäi kirjoitusvirheitä huomaamatta.
 
Meillä sama toisinpäin. Mä hoidan ihan kaiken lapsiin ja kotiin liittyen. Mies vaan pelaa tietokonepelejään. En jaksa enää edes jauhaa asiasta. Lapset onneksi jo kouluikäisiä, niin ovat jo omatoimisia.
 
Joo, kyllä meikällä loppu pelaamiset kun rouvan hoitovapaa loppu. Sinänsä ihan jees, arvostan tosi korkealle sitä että oli kotona lasten kanssa, tultiin mun tuloilla nippa nappa toimeen. Mutta kun näivetty liki kaikki kaverisuhteetkin, ei ole aikaa eikä energiaa mihinkään kun on rouvan näkökulmasta aina niin vastenmielistä edes ehdottaa että menisin jätkien kans johonkin aikaa viettämään...
Itselleni läheinen sukulais"poika"kin alko rakentaan taloa perheineen niin rouvan ensimmäinen kommentti oli että hän ei sitten sitä ala katteleen että sinä siellä raksalla illat kulet auttamassa ja oma perhe jää huolehtimatta, ihan niin kuin hän itse jotain varsinaisesta huolehtimisesta tietäis.
Onhan rouvalla joskus ollut hevonenkin, kertoi miten ihana jäärpää se oli, purikin omistajaansa, itselläni tuli lähinnä mieleen että purisin minäkin jos en puhua osaisi.
Tytärkin näytti nukahtaneen minun tyynylle, taisi siellä rouva isiä yrittää supista kun kävelin pois, en viitsinyt palata kysymään mitä asiaa oli. Olinpas ilkeä tänään...
 
Oho. Yleensä se on aina se kaksilahkeinen, joka on palstan aloituksissa se "sikaosapuoli". Vaimo tekee kaiken ja mies senkun röhnöttää ja vetää kaljaa. :LOL: Mutta tässä olikin päinvastoin. Tosin sillä erolla, että nainen ei luonnollisesti juo kaljaa kun se on miesten juoma.
 
Tää on kato sitä tasa-arvoa!
Ehkä just siks tuli tarve avautua ku itestä on jotenki niin kauan jo tuntunu että tää parisuhde on kovin päälaellaan kaikkiin stereotypioihin verrattuna.
Ehkä se ois pitäny jo ymmärtää siitä piilotetusta kaaoksesta mikä siivouskomeroon oli ahdettuna kun kerkesin sen hänen asunnossaan avata ennen kuin hän itse kerkesi lähes kirksisemalla kieltää minua sitä avasmasta.
En minä todellakaan ole mikään siivousnatsi itsekään, kaukana siitä, tod näk moni hameväen edustaja (anteeksi seksistinen nimittelyni) olisi kauhuissaan siitä siivosta mikä minulle vielä menee ihan siedettävänä sotkuna. Mutta en minä sitä voi käsittää että viime lauantaina piti päästä kylille hänen vanhaa ystäväänsä tapaamaan, niin osa niistä kokeilluista asusteista on edelleen lattialla, jakku jopa vessan lattialla!
Mun pitää vissiin tehdä profiili tänne. Täähän on yllättävän kivaa...
 
Kiva että joku mieskin joutuu kokemaan sen mitä naiset joutuu yleensä. Nyt voit sitte valistaa niitä sun miespuolisia ystäviä siitä miltä se todella tuntuu. Jospa joku tajuis.

Ps. Oletko ollenkaan kokeillut sitä että puhut puolisollesi (siis miehelle on turha puhuu kun sehän on kuin seinälle puhyis ei mitään vaikutusta(
 

Yhteistyössä