V
vierailija
Vieras
Mikä siinä on kun toinen osapuoli "saa" olla aina vaille toisen osallistumista mihin milloinkin, mutta kuitenkin on itse täysin aloitekyvytön ottamaan vastuuta mistään.
Olen tämän kymmenen vuoden yhteiselon aikana monet kerrat kokeillut "provosoida" toista esim lastemme hyvin voinnista huolehtimiseen, erittäin laihoin tuloksin...
Esim tänään. Puoliso tuli töistä toki myöhemmin kuin minä, mutta olihan täällä ruoka odottamassa. Hoidin sitten vielä pesukoneeseen laittamani pyykit kuivumaan ja katselin ja ihmettelin kun siellä se vain istuu sohvalla räpläämässä kännykkää. Iltapalavermeetkin hoidin välissä jääkaappiin.
Kun tulin niitä pyykkejä ripustamasta, oli puoliso kivasti löytänyt lasten kanssa yhteistä huvia iltaan, karkkia vedettiin kolmesta pussista olkkarin sohvalla. Siitä ärsyyntyneenä otin itsekin puhelimen käteen ja kahlasin instat ja ampparit läpi ja yritin saada aikaa kulumaan. Jossain kohti lapset jo kyllästyivät ja menivät huoneeseensa leikkimään, ja viho viimein tämä ihana puolisoni kampesi itsensä sohvalta ylös, kävi pesemässä omat hampaansa ja kömpi sänkyyn. Ja niin karua kuin se onkin niin ei edes hänen oma 7 vuotias tyttärensä saa häntä pesemään häneltä hampaitaan että pääsisi nukkumaan.
Toki myönnän sen etten itsekään toimi tässä oikein avautuessani tänne menemättä pyytettömästi hoitamaan lapseni hampaita nukkumaanmenokuosiin. Mutta kun välillä vain ärsyttää NIIIIN paljon ettei meinaa ilman perisuomalaisia voimasanoja pärjätä...
Ainiin. Ihan vain tiedoksi, että minä olen tämän perheen kaksilahkeinen. Ja tällä mallilla ne asiat yleensä meillä on.
Sori jos jäi kirjoitusvirheitä huomaamatta.
Olen tämän kymmenen vuoden yhteiselon aikana monet kerrat kokeillut "provosoida" toista esim lastemme hyvin voinnista huolehtimiseen, erittäin laihoin tuloksin...
Esim tänään. Puoliso tuli töistä toki myöhemmin kuin minä, mutta olihan täällä ruoka odottamassa. Hoidin sitten vielä pesukoneeseen laittamani pyykit kuivumaan ja katselin ja ihmettelin kun siellä se vain istuu sohvalla räpläämässä kännykkää. Iltapalavermeetkin hoidin välissä jääkaappiin.
Kun tulin niitä pyykkejä ripustamasta, oli puoliso kivasti löytänyt lasten kanssa yhteistä huvia iltaan, karkkia vedettiin kolmesta pussista olkkarin sohvalla. Siitä ärsyyntyneenä otin itsekin puhelimen käteen ja kahlasin instat ja ampparit läpi ja yritin saada aikaa kulumaan. Jossain kohti lapset jo kyllästyivät ja menivät huoneeseensa leikkimään, ja viho viimein tämä ihana puolisoni kampesi itsensä sohvalta ylös, kävi pesemässä omat hampaansa ja kömpi sänkyyn. Ja niin karua kuin se onkin niin ei edes hänen oma 7 vuotias tyttärensä saa häntä pesemään häneltä hampaitaan että pääsisi nukkumaan.
Toki myönnän sen etten itsekään toimi tässä oikein avautuessani tänne menemättä pyytettömästi hoitamaan lapseni hampaita nukkumaanmenokuosiin. Mutta kun välillä vain ärsyttää NIIIIN paljon ettei meinaa ilman perisuomalaisia voimasanoja pärjätä...
Ainiin. Ihan vain tiedoksi, että minä olen tämän perheen kaksilahkeinen. Ja tällä mallilla ne asiat yleensä meillä on.
Sori jos jäi kirjoitusvirheitä huomaamatta.