Olen näköjään aivan eri planeetalta mielipiteineni tässä asiassa.
Silloin kun ollaan sinkkuja tai seurustellaan, molemmilla voi olla menoja ja harrastuksia vaikka kuinka.
Sitten kun perustetaan perhe niin silloin joustetaan omista mieliteoista ja itsekkyydestä ja ollaan perheen kanssa. Ja tämä ei siis ole mitään 24/7 olemsita, vaan kun vanhemmat ovat ehkä töissä (ei tällä palstalla kovin trendikästä), niin lasten kanssa olemiseen ei viikolla jää montaakaan tuntia aikaa.
Kun perheet eivät nykyään enää edes syö yhdessä vaan väki käy jääkaapilla eri aikaan ja kaikilla on omat menonsa ja lapsia raahataan jo yksivuotiaina kaiken maailman harrastuksiin, niin milloin vanhemmat ovat sitten lastensa kanssa ja keskustelevat tai pelaavat heidän kanssaan? Tämä ei siis tarkoita mitään istuin väkisin vartin ja luin sadun, tehtävä suoritettu -asia vaan niin että kiireettömästi ollaan lasten saatavilla.
Kyllä, väitän että olemme hyviä vanhempia ja väitän myös että lapsemme muistavat, että meillä oli aikaa olla heidän kanssaan ja meillä syötiin ja ulkoiltiin yhdessä ja tämä kaikki siis ilman kiirettä ja minuuttiaikatauluja.
Toisten vanhempien lapset muistavat sitten varmaan ihan muuta. Vanhemmat ehkä kopittelivat heitä ovenraosta toisilleen ja pitivät huolta siitä, että nyt on minun vuoroni/iltani/oma aikani/oma harrastukseni. Jos toinen vanhempi on koko ajan pois ja lasta hoidetaan vuoroiltoina niin sehän on kuin yksinhuoltajana olemista!
Jos lapsi ei mahdu kiireettömästi elämäänne, miksi niitä sitten pitää hankkia. Lapset tarvitsevat vanhempiaan. Eipä sitten muuta.
Silloin kun ollaan sinkkuja tai seurustellaan, molemmilla voi olla menoja ja harrastuksia vaikka kuinka.
Sitten kun perustetaan perhe niin silloin joustetaan omista mieliteoista ja itsekkyydestä ja ollaan perheen kanssa. Ja tämä ei siis ole mitään 24/7 olemsita, vaan kun vanhemmat ovat ehkä töissä (ei tällä palstalla kovin trendikästä), niin lasten kanssa olemiseen ei viikolla jää montaakaan tuntia aikaa.
Kun perheet eivät nykyään enää edes syö yhdessä vaan väki käy jääkaapilla eri aikaan ja kaikilla on omat menonsa ja lapsia raahataan jo yksivuotiaina kaiken maailman harrastuksiin, niin milloin vanhemmat ovat sitten lastensa kanssa ja keskustelevat tai pelaavat heidän kanssaan? Tämä ei siis tarkoita mitään istuin väkisin vartin ja luin sadun, tehtävä suoritettu -asia vaan niin että kiireettömästi ollaan lasten saatavilla.
Kyllä, väitän että olemme hyviä vanhempia ja väitän myös että lapsemme muistavat, että meillä oli aikaa olla heidän kanssaan ja meillä syötiin ja ulkoiltiin yhdessä ja tämä kaikki siis ilman kiirettä ja minuuttiaikatauluja.
Toisten vanhempien lapset muistavat sitten varmaan ihan muuta. Vanhemmat ehkä kopittelivat heitä ovenraosta toisilleen ja pitivät huolta siitä, että nyt on minun vuoroni/iltani/oma aikani/oma harrastukseni. Jos toinen vanhempi on koko ajan pois ja lasta hoidetaan vuoroiltoina niin sehän on kuin yksinhuoltajana olemista!
Jos lapsi ei mahdu kiireettömästi elämäänne, miksi niitä sitten pitää hankkia. Lapset tarvitsevat vanhempiaan. Eipä sitten muuta.
