Edes hivenen lohduttavaa kuulla että on muitakin.
Mä käyn töissä, haen lapsen tarhasta ja vietän aikaani hänen kanssaan.
Mies on useimmiten päivästä suurimman osan vapaalla ja illat töissä.
Mä olen kuolemanväsynyt tähän kaikkeen. Rakastan lastani ja pidän puuhastelusta hänen kanssaan. Mutta kun edes joskus saisin olla yksin kotona.
Tehdä sitä mitä mieli tekee, tai olla tekemättä.
Olla hiljaisuudessa niin ettei kukaan pölötä ympärillä. Taikka pääsisi edes ton koiran kanssa yksinään ulos.
Koska mulla on mies joka on pahuksen itsekeskeinen puhekone, kotona ollessaan puhuu koko ajan ja kaikesta; lätkästä, fudiksesta, kuolleen isänsä työkaverin kummin kaimasta, siitä kuinka hän itse silloin ja silloin on tehnyt kaikkea.
Mä en edes voi sairastaa ; mä en silloinkaa saa olla kotona rauhassa kun tuo mies on päivällä kotona.
Mies on kyllä toisinaan lapsen kanssa, mutta tietysti aina silloin kun mä olen töissä.
Just nytkin musta tuntuu etten vaan yksinkertaisesti jaksa..