Vanhemmuuteen väsynyt....

[yksin]

....jotenkin olen tosi paljon yksin vastuussa noista 3 ja 5-vuotiaista, että alan olla väsynyt tähän, kun en kuitenkaan yksinhuoltajakaan ole.

On ollut kaikenlaista muutakin miksi olen ollut väsynyt...

Mitä tässä voi tehdä, kun mieheltä on ymmärrystä ihan turha odottaa...

 

[vieras]

Neuvoa en osaa, mutta olen samassa veneessä. Minulla suurin ongelma on oman ajan puute eikä miehestä ole siinä asiassa mitään apua.

 

[hellu]

Tosi monella näyttäisi olevan samantyyppinen ongelma. En tiedä, mutta ettekö pidä mitään perhepalavereita ja keskustele miehen kanssa?

 

[ap]

Tosi monella näyttäisi olevan samantyyppinen ongelma. En tiedä, mutta ettekö pidä mitään perhepalavereita ja keskustele miehen kanssa?

Voidaan me pitääkin, mutta miehen työ jo yksistään vaikuttaa, ei ole useinkaan illalla kotona, kun me ollaan.
Voi tämä olla ihan väsymystäkin vaan....samalla vähän kaikkeen.

 

[vieras]

Edes hivenen lohduttavaa kuulla että on muitakin.

Mä käyn töissä, haen lapsen tarhasta ja vietän aikaani hänen kanssaan.
Mies on useimmiten päivästä suurimman osan vapaalla ja illat töissä.

Mä olen kuolemanväsynyt tähän kaikkeen. Rakastan lastani ja pidän puuhastelusta hänen kanssaan. Mutta kun edes joskus saisin olla yksin kotona.
Tehdä sitä mitä mieli tekee, tai olla tekemättä.

Olla hiljaisuudessa niin ettei kukaan pölötä ympärillä. Taikka pääsisi edes ton koiran kanssa yksinään ulos.

Koska mulla on mies joka on pahuksen itsekeskeinen puhekone, kotona ollessaan puhuu koko ajan ja kaikesta; lätkästä, fudiksesta, kuolleen isänsä työkaverin kummin kaimasta, siitä kuinka hän itse silloin ja silloin on tehnyt kaikkea.

Mä en edes voi sairastaa ; mä en silloinkaa saa olla kotona rauhassa kun tuo mies on päivällä kotona.

Mies on kyllä toisinaan lapsen kanssa, mutta tietysti aina silloin kun mä olen töissä.

Just nytkin musta tuntuu etten vaan yksinkertaisesti jaksa..

 

[ap]

Edes hivenen lohduttavaa kuulla että on muitakin.

Mä käyn töissä, haen lapsen tarhasta ja vietän aikaani hänen kanssaan.
Mies on useimmiten päivästä suurimman osan vapaalla ja illat töissä.

Mä olen kuolemanväsynyt tähän kaikkeen. Rakastan lastani ja pidän puuhastelusta hänen kanssaan. Mutta kun edes joskus saisin olla yksin kotona.
Tehdä sitä mitä mieli tekee, tai olla tekemättä.

Olla hiljaisuudessa niin ettei kukaan pölötä ympärillä. Taikka pääsisi edes ton koiran kanssa yksinään ulos.

Koska mulla on mies joka on pahuksen itsekeskeinen puhekone, kotona ollessaan puhuu koko ajan ja kaikesta; lätkästä, fudiksesta, kuolleen isänsä työkaverin kummin kaimasta, siitä kuinka hän itse silloin ja silloin on tehnyt kaikkea.

Mä en edes voi sairastaa ; mä en silloinkaa saa olla kotona rauhassa kun tuo mies on päivällä kotona.

Mies on kyllä toisinaan lapsen kanssa, mutta tietysti aina silloin kun mä olen töissä.

Just nytkin musta tuntuu etten vaan yksinkertaisesti jaksa..

Jotensakin kuulostaa tutulta ja meillä kun on kotona niin jääkiekko ja mikä vaan töllöstä tuleva kiekko pitää nähdä - silloin ei ajatella ett' olen ollut yksin lasten kanssa suurimman osan aikaa ja haluaisin isänkin olevan lasten kanssa.

 

[ei ole muuta keinoa, väsymys kun vain on sellaista]

Ei auta muuta kuin laittaa joku hoitamaan lasta. Olisi se sitten mies, sukulainen tai palkattu lastenvahti.