Vanhemmuus on välillä niin vaikeaa

[äiti minäkin]

lapsi on kuusi vuotias, ihan mahdoton huutamaan kun ei saa periksi asioita. Siis huutaa ja räyhää, riehuu ja paiskoo ovia. Jos ei se auta niin koittaa itkulla... kaikki mahdolliset tunneskaalat käytössä, että saisi hallinnan asiassa.

Pikkusisar on talossa kaksi vuotias. Koittaa aina vedättää pikkusiskoa, jotta saisi oman tahtonsa periksi. Me vanhemmat koitetaan ohjata, että tasapuolisuus säilyy.

Ei 6 v. aiemmin ollut näin haasteellinen, vaikka on ollut aina temperamenttinen lapsi. Aiemmin pärjättiin sen kanssa vielä, nyt on tullut vaikeammaksi tilanne.

Itse väsyy ainaiseen vääntöön. Joo, tiedän itsehän hankkiuduin tähän... se ei lohduta eikä muuta tilannetta yhtään. Lapset on rakkaita silti. Tuntuu vaan, että keinot alkaa loppua ja väsyneenä alan sanoa itsekin liiankin tiukasti.

Pettymyksien sieto on vaikeaa lapselle. On toki välillä ihan kivojakin hetkiä, mutta nämä haasteelliset hetket on vaikeita.

Mikä neuvoksi?
Mitä te muut teette kun lapsi ärjyy niin että se häiritsee muita? Tuo vain oman pahan olonsa esille, erimielisyytensä ym.

Toivoisin asiallisia vastauksia.

 

[bdt]

Kuusivuotiaan kanssa voi jo melko hyvin keskustella.
Kertoa hänelle että tulee kurja olo huutamisesta. Ja lisäksi itse ýrittää pysyä ihan tietoisesti rauhallisena. Eli vähän samaa kuin murkkujen kanssa. Ei pidä provosoitua, ei muidenkaan perheenjäsenten kanssa siten että 6 v kuulolla. Olen ollut huomaavinani että lapsi toistaa opittua käyttäytymismallia.
Puhukaa paljon kurjasta käytöksestä, voit itsekin sanoa että sinulle tulee kurja olo kun suutut hänen kiukuttelustaan . etc. Kerro myös että pikkusisko on ymmällään tilanteesta.
Uskon että tämä auttaa kun mielentila ja hetki ovat oikeat.

 

[Rigel]

En tiedä, arvostatko Anna Wahlgrenia miten, mutta yksi hänen ajatuksistaan lasten hankalista ikävaiheista on typistettynä " Pikkulapsivaiheen jälkeen kriiseihin kannattaa varautua 6-vuotiaan, 11-vuotiaan ja 14-vuotiaan kanssa. " Sikäli olet siis tekemissä lapsen kanssa, joka jo ikäkautensa puolesta saattaa olla vaikea monen muunkin mielestä...

Satsaa ja anna arvoa niille kivoille hetkille, joita kuitenkin kerrot olevan välillä. Yritä jaksaa toimia johdonmukaisesti ja luota siihen, että se kantaa vielä hedelmää, ja helpompaa on luvassa.

 

[jos]

Tuli mieleen että kiellätkö kaikki? Ja millä tavalla? Nyt tuli väistämättä mieleen että
jos tämä jotenkin liittyisi tähän pikkusiskoon?
Kokeeko 6-vuotias olevansa "vähemmällä" kuin pikkusisko..
Yrittäkää toisenlaisia konsteja; rauhallista, päättäväistä linjaa.
Niin että lapsi tuntisi että häntä huomioidaan positiivisesti ja niin että
hän kokisi ettei kaikkea kielletä.
"Palkitkaa" ja kuunnelkaa tätä 6-vuotiasta enemmän.
Helppohan mun tietty on sanoa täällä palstalla, mutta yritän.
Positiivista huomioimista enemmän, yhteisiä hetkiä.
Luulen että laps on jotenkin vihainen ja liittynee pikkusiskoon(huomion tarve?)
Uudet konstit vaivihkaa käyttöön, jos vanhat konstit ei tuo tulosta!!

 

[ap]

Ollaan kyllä koitettu huomioida tasapuolisesti. Enempi ehkä tyttö saanut huomiota sairastelujensa takia. Muuten on jaettu tasapuolisesti ja isommalla on isomman oikeuksia. Vähän käytöksen mukaan kylläkin.

On vaan niin vilkas ja energinen poika tuo 6 v., että haluaa ja tahtoo niin paljon kaikenlaista. Joskus on pakko kieltääkin.

Positiivista huomiointia tahtoisin oppia lisääkin! Kertokaas vinkkejä!

 

[jos]

En nyt kyllä osaa keksiä mitään konkreettista positiiviseen huomioimiseen liittyen, mutta jos itse keksisit sitten kun tilanteita tulee eten.
Oon seurannu lastenhoito-ohjelmia ja tuo asia tuli mieleeni.
"Vaikeatkin" tapaukset on helpottunu tuolla huomioimisella.
Uskoisin että tulet pärjäämään, käytä järkeilyä ja tunnetta yhdessä.

 

[v]

Täällä myös oikea jääräpää 6 vuotias asustelee. kiukkuinen kuin pikku piru ja ihan kaikki on huonosti.