Vanhemmille raskaudesta kertominen hermostuttaa!

["apua"]

Voi luoja mua jännittää raskaudesta varsinkin äidille kertominen. En tiedä edes vielä miten sen tekisin. Äiti varmaankin huomenna soittaa ja ajattelin siinä vaiheessa kun kysytään, että "no mitäs teille?" niin pamauttaa uutisen. Mutta en kestä. Apua. Jännittää. Tekis mieli laittaa tyyliin tekstari, mut se ois ehkä jotenkin tylyä. Mutta jos en muuhun pysty.. Ää.

Onko jotain hyviä vinkkejä?

 

["eee"]

Ootko sä tosi nuori?

 

["Vieras"]

Miksi hermostuttaa? Oletko teini?

 

["kysyn"]

Miksi se niin jännittää?

 

["kolmen äiti"]

Itse kertoisin, jos vain mahdollista, kasvotusten. Ainakin itse olen toiminut näin jokaisen kolmen odotuksen kohdalla.

 

[Anatolia]

Jostain syystä muakin jännitti tällä kolmannella kerralla - ja olen 35 v.

Täräytin sitten äidille yhteisellä kirppiskierroksella että "aattelin ostaa tällaisen bodyn, katsos kun meille on tulossa kesällä vauva, jos kaikki menee hyvin". Ei se pyörtynyt. Vaikka ei varmaan ollut osannut ajatellakaan että enää lapsia tekisin. Eikä ollut faijakaan pyörtynyt, kun hänelle uutinen kerrottiin.

Sano vaan ihan suoraan puhelimessa vaikkapa. Mitä sitä turhaan kiertelemään ja kaartelemaan.

 

[fortunate]

Miksi hermostuttaa?

Mä pamautin 17-vuotiaana ruokapöydässä äidilleni raskausuutisen.
Tai no kyselin kyllä ensin hermostuneena, että mitä hän sanoisi jos olisin raskaana ja näin hän sitten arvasi ja mun ei tarvinut muuta kuin myöntää.

 

[nöppäri]

Mulla oli helppoa, joskus kun olin hätäseen täysi-ikäisen kynnyksellä mun äiti sanoi sukulaisille, että siinä vaiheessa kun hänestä tulee mummo, hän vetäsee oikein kunnon villamyssyn päähänsä.
Sisko sitten jossakin kohdissa meni ja kertoi olevansa raskaana, ja mun äiti käveli kesällä se saat..nan pipo päässään kun tuli sukulaisia käymään.
Hetken niillä kesti tajuta juttu.

Mun olikin sitten helppo omalla kohdallani vaan tokaista (kymmen kunta vuotta ko tapahtuman jälkeen), että nyt voisit sitten kaivaa sen villapipos kaapin perukoilta ja vetästä päähäs

Tällä kerta mun äidillä meni muutama minuutti, ja sitten hiffas.

 

["apua"]

En ole ihan hirveän nuori. Mut jotenkin jännitän aina äitini "edessä", en oikeesti edes tiiä mistä se johtuu. Esim. aiemmasta erosta ja uudesta suhteesta oli aivan järkyttävän vaikea kertoa. Oon aika sellainen, et haluan miellyttää enkä tuottaa pettymyksiä.. Ja koska raskausuutinen on ainakin todellinen yllätys, niin jotenkin ajattelen että se on sitten pettymys.

 

["pop"]

Sinun äitis on varmaan hyväksynyt sut enemmän sillon kun oot ollu "kiltti", eli kasvattanu niin että huono käytös aiheuttaa kokonaisvaltaista paheksuntaa, varo toistamasta tätä virhettä.

 

[ergreg]

Mä olin nuori, en asunut enää kotona, kun tulin raskaaksi. Äiti soitteli ja kyseli kuulumisia ja kerroin, että oksentelen ja lepäilen ja äiti siihen, että "lepää ja juo paljon, niin menee tauti äkkiä ohi". Äiti oli hetken hiljaa kun vastasin, ettei tää taida ihan sillä mennä, kyseessä kun on raskauspahointi.
Seuraava kommentti olikin "kai sulla on aborttiaika varattuna".
Ei ollu ei.

 

["tiina"]

Aikuisuuteen kuuluu rohkeutta, nöyryyttä, pitää seistä omien tekojen takana. Siihen kasvaa.
Pienin askelin kohti aikuisuuttaa. Kuinka ajattelit kertoa lapsellesi arkaluonteisista asiaoista....

 

["apua"]

Mm, aivan totta. Ja jotenkin olen kyllä itse (ja mieheni on) tosi innoissaan tästä ja tiedän pohjimmiltaan että kaikki hyväksyy asian loppujen lopuksi. Enemmänkin kyse on jännityksestä, kuin mistään syvemmistä psykoanalyysin vaativista perhesuhteista. Ja kun tilanne ei ole mitenkään katastrofaalinen, oikeastaan hyväkin lapsen tulolle. Mutta tiedän, että se tulee äidilleni kuin salama kirkkaalta taivaalta.

 

["vieras"]

Ensimmäisellä kerralla mieheni kertoi vanhemmilleni, että saadaan vauva. Itse olin silloin 25 v ja mies 20 v. Toisella kertaa, 3-kymppisenä, laitoin vain tekstiviestin että saadaan keväällä vauva. Eipä nuo mitään kommentoineet kummallakaan kerralla.

 

["shihtzu"]

Minä olin 32v kun aloin odottaa esikoista ja vanhemmille kertominen oli jotain ihan kamalaa. Ehkä asiassa vaikutti sekin, että kaikki ajattelivat, etten koskaan lapsia tee, eikä mulla mitään varsinaista lapsentekohinkuakaan ollut koskaan olla. Sitten kun pamahdin paksuksi, niin mulle itselleni iski identiteettikriisi, en ollut sinut itseni kanssa ja en halunnut mahaani esitella kenellekään.
Kuopuksen odotus oli siinä suhteessa helpompaa, että olin asian kanssa paremmin sinut kuin esikoisen kohdalla.

 

[lucifer]

äidille oli helppo kertoa ja kerroinkin melkein heti. mutta isä... pläääääääh. hänelle selvisi kun mies sitten totes kun laittelin joululohia suolaan ja oksentelin kalanhajusta( en voi raskaana sietää sitä)että ei taida lapsesta tulla kalastajaa kun noin laittaa etomaan. tuleva ukki oli kaksi päivää puhumatta....

niin ja olin sentään jo 27v.

 

[eras, vierailija]

Ymmärrän kyllä... Mäkin olen miettinyt sitä joskus, jo etukäteen... Mulla luulisin että kyse on kahdesta asiasta, ensinnäkin siitä että äitini on kamala jännittäjä ja huolehtija ja touhottaja, varmaan valvoo kaikki yöt miettien mun raskautta jos sellainen tulee ja soittaa vähän väliä että olenko ajatellut sitä ja kuullut tätä ja teethän sitten niin ja näin.... Ja toiseksi, meillä ei ole kotona puhuttu koskaan mistään seksiin viitaavastakaan, siis mun oli vaikea kertoa kihloistakaan, jotenkin oudosti ne kaikki kietoutuu yhteen, siihen että mä olen aikuinen jolla on seksielämä... Ja raskaus jos mikä nyt on aika selkeä juttu! Mutta on tässä nyt jo vähän ikää kumminkin niin ihan hyvä kasvaa irti tällaisista oudoista käytösmalleista, hieman itseään pakottaen...