vanhemmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maya
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Maya

Vieras
Hei!

Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta, olemme neljänkymmenen paremmalla puolella. Miehen mielestä en ole irtautunut vanhemmistani, käyn kyläilemässä viikoittain ja soittelen melkein päivittäin. Kyselen kuulumisia ja vien heitä välillä asioille. Miehen mielestä tämä on liikaa, nykyään tapaankin vanhempiani salaa. Miehelläni on todella huonot välit omiin vanhempiinsa, kai hänen on vaikea tajuta, että joillakin voisi olla aikuisena hyvät välit. Olisiko jotain mustasukkaisuutta, itse ei kyllä kyläreissuille edes halua mukaan, vaikka olen pyytänyt. Vanhempani ovat jo melko iäkkäitä, vaikka ovatkin ikäisekseen nuorekkaita ja ajanhermolla. Totta kai laitan oman mieheni ja lapseni etusijalle, mutta kyllä vanhempanikin ovat tärkeitä minulle. Tympii kun jokaisen riidan aikana mieheni ottaa esille heidät. Onko mustasukkaisuutta, kateutta vai lapsellisuutta. Miten usein tapaatte omia vanhempia ja millainen kanssakäyminen on teidän mielestänne normaalia?
 
Niin tuota nuin. Onhan se varmaan miehellesi toisaalta ikävää, koska koet asioita joista hän ei oikein tiedä mitään. Ehkäpä sellaista perus mies meininkiä, eli ei osata asettua sen toisen ihmisen rooliin vaan maailmaa katsellaan omien lasien läpi. Mitenkäs miehesi tulee sinun vanhempien kanssa juttuun?

No toisaalta. Esim. minä en viihdy vanhempieni seurassa. Tiedä sitten ovatko kaverini minut heistä irroittaneet, mutta kun ei synny juttua niin ei sitä vaan synny. Joskus mietinkin, että 1. En koskaan muuta vanhempieni lähelle! 2. En vaikka olis kuinka kivaa/ihanaa/kätevää viedä omat muksut sinne hoitoon, koska kun olen vanha niin haluan olla itse esim. olla rauhassa 3. En jaksa kauheasti tiedustella muiden kuulumisia vaan tykkään olla omissa oloissani. Niin sanokaa mitä sanotte, vaikka että empatiaan kykenemätön kylmä paska, mutta tälläinen minä olen. Viihdyn yksin naiseni ja lapsieni kanssa ja joskus silloin tällöin käyn kavereita moikkaamassa.
 
Minulla oli tapani soittaa äidilleni kerran viikossa ja jos en soittanut alkoi äitini kaipaamaan kuopustaan. Muut sisarukseni eivät soittanetkaan niin usein.
Kotonani käytiin aina kesäisin lomalla, matkaa oli reilut 800 km. Isän kans harvoin juttelin puhelimessa ja hänellä oli aika huono kuulokin. Hänelle taas oli siskoni joka jäi asumaan lähelle kotiamme läheisempi kun me muut.

Mies asui äitinsä ja kasvatti-isänsä kanssa saman katon alla yli 30-vuotiaaksi. Olivat äitinsä kanssa töissä kartanossa ja asuivat kartanon omakotitalossa ja me ollaan asuttu tässä samassa talossa jo 23-vuotta.
Kun minä muutin tänne niin se asuminen kävi aika vaikeeksi kun tää kasvatti-isä sairastui vakavasti. Muutettiin kerrostaloon jossa asuttiin puoli vuotta ja sitten kun isä kuoli muutettiin takaisin muttei tähän taloon.
Kun ensimmäinen lapsi syntyi sitten muutetiin tähän taloon ja seinän toisella puolen asui sitten miehni äiti joka silloin vielä oli töissä.

Anoppi on asunut 7 km päässä jo monia vuosia ja käydään siellä kerran viikossa vähintään. Hän on suhkot pirteä kohta 82-vuotias ja asuu ihan yksin.
Minun omat vanhempani ovat jo kuolleet vuosia sitten.
 
Jotain noista kaikista, kateuden ja mustasukkaisuuden väliltä, luulisin. Hänelle se on outoa, koska tuollainen malli puuttuu omasta suvusta.

Minusta huolenpitosi iäkkäistä vanhemmistasi kuulostaa ihan normaalilta. Jollei siihen liity mitään roikkumista napanuorasta ja neuvojen kysymistä tai muuta riippuvaisuutta(?), johon en kuitenkaan näin äkikseltään usko, ei tuntunut siltä, kun tekstiäsi luin.

Jos asuisin lähellä vanhempiani, oma yhteydenpitoni todennäköisesti olisi saman tasoista. Olen parikymppisenä muuttanut toiseen kaupunkiin ja ollut varsin isenäinen siitä pitäen. Siitä huolimatta tekee mieli pitää yhteyttä, koska välit ovat aina olleet läheiset ja hyvät, tiedän vanhempieni kaipaavan ""lapsiaan"". Soitan nykyisellään kerran viikossa, jollei ole erikoista. Visiitillä käyn vähintään kerran vuodessa, sillä välimatkaa on paljon. Silti, jos vanhempani tarvitsevat apuani, lähden heti, pari kertaa niin on tapahtunut sairastumisen vuoksi. Sisko ja veli asuvat perheineen samassa kaupungissa, heidän tahtinsa on normaalitilanteessa sama kuin sinun ja itsenäisiä ovat.
 

Yhteistyössä