Vanhemmat odottajat

@Shampanjapäärynä Ohhoh mikä tuplayllätys siellä olikaan Onnea kovasti. Toivottavasti saat tukea isämieheltä. Milloin ajattelit kertoa hänelle vai kerroitko jo?

Eka neuvolakäynti takana. Neuvolassa laskurin mukaan tänään 8+2 vaikka kaikkien muiden laskureiden ja hoitavan klinikan lääkärin mukaan 8+1. No päivä sinne tai tänne. Olin ensikertalaisena jotenkin ihan pihalla enkä osannut kysellä mitään vaikka tilaisuus annettiin useaan kertaan. Ens kerralla sitte

 

@Shampanjapäärynä no, jopas! 
Siinä sitä tosiaankin käynyt hurja tuuri.
Onnea tuplasti!

 

Anteeksi vielä omaa napaa...
En edelleen tiedä mitä ajatella, päässä pyörii tuhat ja yksi asiaa. Kyllä, kerroin jo hänelle, että ei ollut väärä hälytys, vaan tupla-jackpot, enkä oikein osannut tulkita ilmeistä mitään. Oli töihin menossa, ja sovittiin, että illalla palataan jälleen online. Pelonsekaisin tuntein odotan mitä tuleman pitää. Me kun ei asuta edes samassa maassa...
Tietysti toinen päällimmäiseksi noussut asia luonnollisesti oli toiset kaksoseni. Toinen poikani, jonka kaksonen meni kesken niin, että vuosin kuin seula rv. 9-16. Jotenkin tämä toinen sintti vaan sinnitteli siellä ja syntyi tasan laskettuna. Ja pienet enkelityttöni, Momo-kaksoseni, jotka menehtyivät kohtuun napanuorien solmiinnuttua yhteen rv. 19+6 Ja nyt näin. Molemmat omissa yksiöissään siististi vieretysten, ei merkkejä vuodoista tm. hälyyttävästä. *syvä huokaus*

 

Anteeksi vielä omaa napaa...
En edelleen tiedä mitä ajatella, päässä pyörii tuhat ja yksi asiaa. Kyllä, kerroin jo hänelle, että ei ollut väärä hälytys, vaan tupla-jackpot, enkä oikein osannut tulkita ilmeistä mitään. Oli töihin menossa, ja sovittiin, että illalla palataan jälleen online. Pelonsekaisin tuntein odotan mitä tuleman pitää. Me kun ei asuta edes samassa maassa...
Tietysti toinen päällimmäiseksi noussut asia luonnollisesti oli toiset kaksoseni. Toinen poikani, jonka kaksonen meni kesken niin, että vuosin kuin seula rv. 9-16. Jotenkin tämä toinen sintti vaan sinnitteli siellä ja syntyi tasan laskettuna. Ja pienet enkelityttöni, Momo-kaksoseni, jotka menehtyivät kohtuun napanuorien solmiinnuttua yhteen rv. 19+6 Ja nyt näin. Molemmat omissa yksiöissään siististi vieretysten, ei merkkejä vuodoista tm. hälyyttävästä. *syvä huokaus*

Ja siis shampanjapäärynä sekoilee täällä...

 

@Shampanjapäärynä Tässä ihan unohtuu jännitys omasta raskaudesta, kun lukee sinun tarinaasi. En voi muuta sanoa kuin onnea ja tsemppiä sinulle. Toivon kovasti, että kaikki menee hyvin. <3

 

@Shampanjapäärynä voi mikä tarinasi onkaan <3 Itsekin uskon että asiat järjestyy ja niillä on tarkoituksensa. Ja näin on aina käynytkin
Tsemppiä ja positiivisia ajatuksia.

 

@Shampanjapäärynä No, onpas ollut rankkoja hetkiä sulla aiemmin.
Toivotaan että nyt kaikki menee hyvin. Ja isäkin haluaa olla mukana.

 

Minäkin voisin tähän kirjoittaa, vaikken yhtään tunne itseäni vanhaksi! Kaveripiirissä on sen verran paljon tuoreita ja tulevia äitejä, minua vanhempia, että 38v kun toinen syntyy, tuntuu ihan normaalilta. Tämä toinen on myös saanut alkunsa hoidoilla. Esikoinen lähti heti ekasta pakastealkiosta -16 (ensimmäinen siirto) ja tämä toinen saatiin aikaiseksi toisella siirrolla, syyskuussa oli yksi tulokseton siirto ennen tätä plussaa. Tänään nähty syke ja pikkuinen vastasi viikkoja, nyt 8+6. Gyne nauroi, että minähän tulen raskaaksi, heti kun sinne jotain laittaa, vaikkei hän itse nyt uskonut onnistumiseen, kun siirto oli niin vaikea, silloin kohtu yleensä hylkii alkion.

 

Heipä hei.
Mulla nyt virallisesti raskaus alkanut, kun kuukautiset eivät tänään alkaneet.
No, on vielä päivää jäljellä... Mutta testit vahvistuneet niin, ettei epäselvää raskaudesta ole.
Tunteet menee vuoristorataa. Välillä on onnensa kukkuloilla ja toisena hetkenä pelko iskee; jos jotain menee pieleen.
Toki olen luottavaisin mielin.
Tänään varasin äitiyspolilta ajan varhaisultraan. Se on vasta 3 viikon päästä rv7. Sanoivat että jos tulee jotain, voin heti olla yhteydessä. Syynä viime kesäinen kohdun ulkoinen raskaus. Tämä raskaus on kyllä ihan erilainen, joten sitä mahdollisuutta en näe. Tietysti pelottaa, jos ilmeneekin jotain muuta ikävää.
Vitsit kun haluaisi huutaa (taas) koko maailmalle tästä. Olen kertonut kahdelle ystävälle viime viikolla ja hierojalle tänään. Miehelle kyl sanoin, ettei nyt kerrota heti kaikille, kun viimeksi meni viikossa kesken.. No, minä suupaltti en malttanut olla kertomatta.
Kovin odotan että kunnolla tulisi NE OIREET päälle, jotta voisi luottaa tähän. Noh, ehkä ne vielä ehtii. Vähän on pahoinvointia ja kohdun kasvukipuja.

Helmiina ja helmi rv4

 

Ajattelin nostaa tätä ketjua, jos palstalta löytyy muita +40 odottajia.

Olen itse hyvin alussa tässä raskaudessa (4+4 viikot vasta) ja varpaat ja sormet ristissä toivon, että kaikki menee hyvin. Koska meillä vanhemmilla odottajilla on huomattavasti suuremmat riskit raskaudessa, olisi kiva jutella vastaavassa tilanteessa olevien kanssa.

Täytän tänä vuonna ennen laskettua aikaa jo 44 vuotta. Minulla on ennestään kaksi lasta aiemmasta liitosta. Nykyisellä miehelläni ei ole lasta ja yritimme 1,5 vuotta ennen kuin tärppäsi.

Nyt vaan mietin tässä, että miten sitä osaisi olla murehtimatta tai miettimättä tätä asiaa jatkuvasti.

Moi,
Täällä on 43v odottaja nyt viikolla 5+3. Minulla on edellisestä liitosta 2 poikaa ja nykyiselle miehelle ensimmäinen.. Että aika tutulta tuo sinun tarinasi kuulostaa. Meillä on kaksi keskenmenoa ennen tätä.

 

Nostan ketjua ja esittäydyn samalla Eli olen todella yllättäen raskaana, meillä uusperhe ja kummallakin aiemmista liitoista kaksi lasta, joista nuorinkin jo 8 v. Tänään on viikkoja 5+ ja raskausolot vahvistuu että kyllä tähän uskottava on vaikka tuntuu uskomattomalta.

Mitä teille muille odottajille kuuluu? Oletteko saaneet varhaisultrista hyviä uutisia? Minulla se 2 viikon päästä ja sitä ennen en anna itselle juuri lupaa innostua...

 

Tervetuloa @Odottavin mielin ja @manna8!

Unohdinkin jo että oli tämä ketju, vaikka olin miettinyt että tällainen olisi hyvä.

Mulla on pari viikkoa tullut ruskeaa vuotoa ph-suojaan. Viime keskiviikkona 6+2 verta tuli syöksymällä kerta rykäyksenä hurja määrä. soitin heti polille ja menin näytille. Syke löytyi eli silloin ainakin kaikki hyvin.
Mikään varma olo ei taaskaan mulla ole, sillä raskausoireet on vähäiset tai vaihtelee päivittäin. Tiedän että ne voi vaihdella, ja ruskeaa vuotoakin voi tulla ja silti kaikki hyvin.
Seuraava ultra 8+2,mikä tuntuu kiduttavan pitkältä. Onneksi (onneksi ja onneksi...) on loma, joten voi huilailla. Tosin tulin nyt kipeäksi, joten oisin muutenkin kyllä jäänyt kotiin lepäämään. Kotona on 5 lasta lomailemassa joten sen puoleen Harmi että äiti puolikuntoinen.

Kova usko olisi silti, että tästä vielä hyvä tulee.
Aiemmissakin raskauksissa olen vuotanut runsaastikin verta,vaikkakin en näin pitkään tuhrutellut. Ja oireet on olleet voimakkaammat.

Helmiina1978 ja helmi 6+6

 

Niin ja toki piti kysellä, mitä muille kuuluu.
Tuli vain pikku nopeutus tossa lasten puolelta. piti äkkiä lähettää viesti.

 

Moi. Löysinkin tämän ketjun ja ilmottaudun minäkin mukaan Ikää siis paria viikkoa vaille 40 ja raskausviikkoja nyt 10+. Ennestään perheessä 13-vuotias tytär eli 14 vuotta tulee sisaruksille ikäeroa mikäli kaikki menee hyvin

 

Tämä raskaus on täysi yllätys,tuli pillereiden läpi eikä lasten hankinta ollut enää vuosiin suunnitelmissa mutta jos kaveri on noin sinnikäs että päättää tulla ehkäisyn läpi ja tässä iässä niin kyllähän sellaisen haluaa nähdä omin silmin
Eilen kävin ultrassa varmistamassa raskausviikot. Tein Clearbluen viikkonäytöllisen testin joka näytti viikkoja 3+ eli nuo testit ei aina pidä näköjään paikkaansa

 

Hiljaista on.
Miten muiden 40v raskaudet sujuneet?

Mulla nyt rv28+
Muuten varmaan hyvin menisi, mutta vatsa kasvanut jo niin isoksi, että selkä meinaa sanoa poks. Jäinkin tällä viikolla kokonaan saikulle, kun arkikaan ei meinaa sujua.
Raskausdiabetes on rajuna ja vaatii tiukan vhh:n. Se kyllä ärsyttää, mutta ruokavalio tuttu jo vuosia.

 

Minulla pahoinvointia ja rintojen arkuutta,ja vaikka olisi nälkä niin en välttämättä pystykään syömään sitten niin paljon kuin normaalisti mutta koko ajan tuntuu että jotain pientä on syötävä.

Mutta tosiaan rv 10 vasta menossa joten odottelen että pahoinvointi tästä alkaa hellittää

 

Olipas hauska yllätys, että sähköpostissa oli ilmoitus, että tässä ketjussa joku on kirjoittanut. Minulla nyt rv 33+3. Eilen oli viimeinen työpäivä ja nyt vähän kesälomaa ennen kuin äitiysloma alkaa 29.7. Itse täytän loppuvuodesta 40. Uskomattomalta tuntuu että tänne asti olen päässyt. Esikoinen siis tulossa eikä raskautuminen ollut yksinkertaista. Kiitollisena siis jokaisesta päivästä enkä malta odottaa, että näen pikkuisen pian.

Onnea odotukseen kaikille

 

Moikka! Olipa ihana että törmäsin tähän ketjuun, ja nyt voin mäkin viimein osallistua keskusteluun Täällä tosin vasta 4+5 menossa. Ikää mulla 40v. Tärppäs just ennen kun piti aloittaa Letrozylit vahvistaan ovulaatiota. Ehdittiin siis käydä hoitojen suunnittelukäynnillä ja ostin Letrozolitkin jo valmiiks, mutta sitten tulikin totaalinen yllätysplussa. Vaikka sain ihan hailakan haamun dpo 10, en uskonut oikeesti olevani raskaana, varsinkin kun mulla oli dpo9-12 menkkamaista vuotelua hyytymineen, joskin vain niukkaa ja lähinnä pyyhittäessä. Mut niin vain dpo 14 kun viimein uskalsin uudestaan testata, pärähti niin selvä plussa testiin ettei epäilystäkään. Ja dpo 15 tuli digiin pregnant 2-3 <3 Uskomaton fiilis, ja oon tehnyt useita testejä että tajuaisin vähitellen tän olevan totta. Oireet on vaihdellu, tänään taas onneks kuvotusta ollut koko päivän enemmän ja vähemmän, närästystä ja rinnatkin alkanut kipeytyyn niin tuntuu että kyllä se vaavi tuolla taitaa kasvaa ihan oikeasti . Mulla varhaisultra 4.8. ja sitä jännitän ihan hirveesti. Mulla kun todettiin viime marraskuussa juuri varhaisultrassa keskeytynyt keskenmeno... Mutta jostain syystä mulla on ollut nyt paljon rauhallisempi ja jotenkih varmempi olo kuin sillon oli alkuraskaudessa, toivottavasti lupaa hyvää ja tää meidän esikoinen saatais syliin asti maaliskuussa

Muoks. ja ihana kuulla myös teidän kuulumisia @Helmiina1978 ja @Ellinoora38 , te ootte molemmat jo niin pitkällä <3

Tervetuloa myös Marianne80

 

Minä olen 41 ja rv 11+ menossa. Missään ultrassa en ole käynyt vaan sinnikkäästi odotan sitä ekaa kunnallista ultraa mikä minulla on 12+ viikolla. En ole huomannut, että ikä vaikuttaa raskauteen..olo on ollut välillä hirveä ja hetkittäin hyvä eli samanlainen kun muittenkin raskauksien aikaan. Kovasti ootan et näkee onko mahassa ketään ja menen myös nippt tutkimukseen iän takia. Jotenkin ei pysty edes uskomaan, että meille tulee vauva vielä tässä kohtaa..

 

Rekisteröidyin nyt tänne uudella nimimerkillä,aiemmin kirjoittelinkin tänne Marianne80-nimellä. Mutta siis ”vanhempi” odottaja minäkin,40 tulee mittariin ihan just ja nyt olisi toinen lapsi tulossa 14 vuoden ikäerolla Rv perjantaina 11

 

Toivoisin, että jos täältä löytyy muita iäkkäämpiä odottajia jakaisitte tuntemuksianne: ahdistaako ikä, raskaudesta kertominen tjms.

Itselle pukkaa vähän kriisiä raskautuminen 38 vuotiaana... mietin miten pitkä matka on kunnes ollaan taas päästy nykytilanteeseen uuden perheenjäsenen kanssa. Ja miten kertoa asiasta muille?! Kukaan ei varmasti osaa odottaa vauvauutisia meiltä.

Vähän samoja ajatuksia täälläkin,ei varmasti kukaan uskonut että enää meille tulisi toista,kun ollaan jopa yhdessä vaiheessa suorastaan julistettu että yksi saa riittää

Ikä arveluttaa senverran että miten jaksetaan yövalvomisia ym.vaikka pidänkin itseäni suht hyväkuntoisena ja heräilen usein öisin muutenkin. Mutta ei auta kuin toivoa että kaikki menee hyvin ja jotain vauvanhoidosta on jäänyt mieleen reilun 13 vuoden takaa

 

Onko täällä ketään päälle 45 v, +, plussanneita??

 

Kirjoitan nyt tänne vaikken ihan 100% kuulukaan joukkoon, mutta muitakaan sopivia ketjuja ei taida olla... Olen siis itse vielä alle 30v mutta mies on 48v. Raskaana tässä ei vielä olla mutta yritystä on nyt 9/20 alkaen. Aiemmin olen raskautunut todella helposti kaksi kertaa ja siitä kaksi lasta syntynyt. Miehellä lapset jo aikuisia ja teini. Vähän jo etukäteen jännittää mitä muut sanoo (juuri miehen ikään viitaten), jos meille raskaus ja vauva suodaan. Yleensä en ole yhtään sen tyyppinen joka miettisi muiden mielipiteitä, mutta tämä on niiiiin henkilökohtainen asia, että mielipiteet saattaa vähän satuttaa.
Alunperin mies oli meillä se joka alkoi väläyttelemään vauvakeskustelua aika suhteen alkuvaiheessa. Minä olin jo luopunut haavesta kolmannesta lapsesta aiemman eron myötä, olin kuitenkin super yllättynyt ja innoissani kun nykyinen mies alkoi asiasta puhumaan! Nyt sitten odotellaan miten meille käy, yrityksestä ei ainakaan jää kiinni Intoa on ja se näkyy makkarissa

 

Minäkin liityn joukkoon, sillä yritystä on jo monen kierron verran
Ikää 42
Miehen kanssa yhteisiä lapsia ei ole ja toive on suuri että siunaantuisi vielä tässä iässä vauva

Oviksia tikuttanut (Ja löytänyt) joka kierrossa
Tässä kierrossa ko 12 vahvin ovisplussa ikinö, siitä 6h alkoi kovat kivut munasarjassa, kesti 2h sitten helpotti. Talletuksia tehtiin ennen ovis+ ahkerasti sekä silloin kun kivut oli
Sitten dpo8 alkoi ensin v.pun limaa, sitten vähäistä vuotoa joka ei joka vessaköynnillä tullut paperiin dpo9 vuosi sitten laimean mansikkamehun väristä parin pikkuhousun suojan verran. Sitten vuoto lakkasi rinnat oli kipeät.
Nyt sitten menossa jo 32/28 ,eilen haalea haamu apteekin testiin jossa nähtiin aavistus väriä
Jännän äärellä siis, mutta 50/50 olo että niinköhän tässä toivoo turhia kun kunnon plussaa ei kuulu
Lämmöt tosin yhä vaan 37-37.2. Olo seesteinen ollut
Missään vaiheessa ei mitään pms-oireita, ei migreeniä (joka yleensä menkkojen aikaan kiusana on)
Eilen tuli outo kipu nivusiin/häpyyn, tuntui ettei askeltakaan voi ottaa kun viilsi niin lujaa tuonne jonnekin lantioliitokseen, mitä ihmettä??
Tissit tuntuu painavilta ja turpeisilta

Anteeksi romaani, toivoisi vaan vertaitukea ja muiden samaniköisten ajatusten kuulemisia