Vanhemmat joilla ei ole kokemusta oikeasti vaativista vauvoista/lapsista, eivät osaa arvostaa helppoja lapsiaan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Minulla ei ole tapana ylentää itseäni muiden yläpuolelle, mutta noin se vaan mielestäni on. Jos omat lapset aina on olleet helppoja, ei sitä vaan voi täysin käsittää, mitä esim vauva-aika pahimmillaan voi olla.

Meillä esikoinen on vieläkin erittäin vaativa lapsi ja oli vauvana suorastaan vaikea (rakas tietysti silti!). Nyt väitän osaavani ihan eri lailla arvostaa kuopuksen helppohoitosuutta - hän ei turhia kitise tai itke, ja nukkuukin verrattaen hyvin ollakseen vasta vauva.
 
Niin, minusta on aika erikoista puhua vaikeista tai helpoista vauvoista. Paljon on kuitenkin kiinni vanhemmista. Mulla kaikki lapset erilaisia, on tempperamenttia ja on rauhallista lasta, mutta ei yhtään "vaikeaa" tai "vaativaa". Lapsikirjasta on kyllä ollut suuri apu, se mullisti monta asiaa.
 
meillä on 2 helppoa lastta ja yksi kiukuttelija. kaksi vanhinta, 4,5 ja 8 vuotiaat tytöt mököttävät yleensä puoli minuuttia. 2,5 neiti taas huutaa vaikka koko päivän.
 
Mutta toihan pätee kaikkeen. Jotka oikeasti ei koskaan ole olleet vaikka tosi köyhiä, ei ymmärrä niitä jotka on. Jotka itse ei ole kokenut rasismia ei tajua millaista se on. Siis EI TIETENKÄÄN voi tajuta asioita samalla tavalla, joita itse ei ole kokenut.
 
Mistä se johtuu että joillekin sattuu 8 helppoa lasta, oiskohan vanhempien kasvatuksella ja kyvyllä lukea lasta olla jotain tekemistä asian kanssa? Minä tiedän että lapsemme olisivat samanlaisia kitisijöitä kuin kaikki muutkin jos heidät olisi niin kasvatettu. Siksi en voi ajatella että helpot lapset ovat vain sattumaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, minusta on aika erikoista puhua vaikeista tai helpoista vauvoista. Paljon on kuitenkin kiinni vanhemmista. Mulla kaikki lapset erilaisia, on tempperamenttia ja on rauhallista lasta, mutta ei yhtään "vaikeaa" tai "vaativaa". Lapsikirjasta on kyllä ollut suuri apu, se mullisti monta asiaa.

Kyllä vauvaa saa sanoa vativaksi, jos se sitä on. Esim Lähes taukoamatta itkevä, perustyytymätön vauva, joka itkee jo ennen kun herää ja lakkaa nyyhkyttämästä vasta kun on uudelleen nukahtanut, ja nukkuu vain max 30 min pätkissä öisinkin, mutta on fyysisesti täysin terve - sitä voi kyllä sanoa vaativaksi vauvaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 4lapsen äiti:
Mutta toihan pätee kaikkeen. Jotka oikeasti ei koskaan ole olleet vaikka tosi köyhiä, ei ymmärrä niitä jotka on. Jotka itse ei ole kokenut rasismia ei tajua millaista se on. Siis EI TIETENKÄÄN voi tajuta asioita samalla tavalla, joita itse ei ole kokenut.

Totta.
 
Varmasti osaavat arvostaa, mutta eivät välttämättä tiedä tai ymmärrä sitä äitiä joka tuskailee vauvan valvomisen kanssa.

Samaten äiti joka tuskailee sen valvomisen kanssa, tuhahtelee kun tämä toinen äiti on silmät ristissä yhden yön vuoksi.

Mä olen ollut se valvova äiti ja naapurin frouva se 'helpon' vauvan äiti. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, minusta on aika erikoista puhua vaikeista tai helpoista vauvoista. Paljon on kuitenkin kiinni vanhemmista. Mulla kaikki lapset erilaisia, on tempperamenttia ja on rauhallista lasta, mutta ei yhtään "vaikeaa" tai "vaativaa". Lapsikirjasta on kyllä ollut suuri apu, se mullisti monta asiaa.

Kyllä vauvaa saa sanoa vativaksi, jos se sitä on. Esim Lähes taukoamatta itkevä, perustyytymätön vauva, joka itkee jo ennen kun herää ja lakkaa nyyhkyttämästä vasta kun on uudelleen nukahtanut, ja nukkuu vain max 30 min pätkissä öisinkin, mutta on fyysisesti täysin terve - sitä voi kyllä sanoa vaativaksi vauvaksi.

Ei vauvassa ole mitään vikaa, silloin kyse on huonosta äidistä joka ei osaa täyttää lapsen tarpeita. Vauva voi haluta olla vaikka rauhassa siltä herkästi hermostuvalta äidiltään joskus. Fyysisesti terve vauva itkee vain siksi että äiti ei osaa olla sellainen kuin pitäisi. Kun ihmiset tämän uskoisivat niin siihen asiaan voisi hakea ratkaisua. Maailman typerin lause että vauvojen kuuluukin itkeä, ei todella kuulu!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mistä se johtuu että joillekin sattuu 8 helppoa lasta, oiskohan vanhempien kasvatuksella ja kyvyllä lukea lasta olla jotain tekemistä asian kanssa? Minä tiedän että lapsemme olisivat samanlaisia kitisijöitä kuin kaikki muutkin jos heidät olisi niin kasvatettu. Siksi en voi ajatella että helpot lapset ovat vain sattumaa.

Että kitisijöiksi kasvatettuja lapsia? Niin varmaan. Tuota en kyllä allekirjoita. Samassa perheessä, samoilla kasvatusmenetelmillä voi todellakin olla sekä erittäin helppoja että vaativia lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, minusta on aika erikoista puhua vaikeista tai helpoista vauvoista. Paljon on kuitenkin kiinni vanhemmista. Mulla kaikki lapset erilaisia, on tempperamenttia ja on rauhallista lasta, mutta ei yhtään "vaikeaa" tai "vaativaa". Lapsikirjasta on kyllä ollut suuri apu, se mullisti monta asiaa.

Kyllä vauvaa saa sanoa vativaksi, jos se sitä on. Esim Lähes taukoamatta itkevä, perustyytymätön vauva, joka itkee jo ennen kun herää ja lakkaa nyyhkyttämästä vasta kun on uudelleen nukahtanut, ja nukkuu vain max 30 min pätkissä öisinkin, mutta on fyysisesti täysin terve - sitä voi kyllä sanoa vaativaksi vauvaksi.

Ei vauvassa ole mitään vikaa, silloin kyse on huonosta äidistä joka ei osaa täyttää lapsen tarpeita. Vauva voi haluta olla vaikka rauhassa siltä herkästi hermostuvalta äidiltään joskus. Fyysisesti terve vauva itkee vain siksi että äiti ei osaa olla sellainen kuin pitäisi. Kun ihmiset tämän uskoisivat niin siihen asiaan voisi hakea ratkaisua. Maailman typerin lause että vauvojen kuuluukin itkeä, ei todella kuulu!!

No kyllä vaan siinä vauvassa voi olla jotain 'vikaa' joka aiheuttaa sen kitinän ja itkun........

Ei kaikki ole aina äidin syytä |O

 
arvostan kyllä ja kovasti. En tietenkään voi täysin ymmärtää, mutta vaikka mulla on helpot lapset on niilläkin vaikeita öitä ollut ja ei olisi helppoa ollut jos ne yöt olisi vaan jatkunut ja jatkunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mistä se johtuu että joillekin sattuu 8 helppoa lasta, oiskohan vanhempien kasvatuksella ja kyvyllä lukea lasta olla jotain tekemistä asian kanssa? Minä tiedän että lapsemme olisivat samanlaisia kitisijöitä kuin kaikki muutkin jos heidät olisi niin kasvatettu. Siksi en voi ajatella että helpot lapset ovat vain sattumaa.

Tyrsk...

Perimä? Sattuma? Henkilökohtaiset luonne-erot?

Noin minäkin luulin ennen esikoistamme. Koskaan en ollut tavannut lasta, jonka kanssa minulla olisi ollut mitään ongelmaa pärjätä.

Kyllä meidänkin lapsen vaativuudelle on ainakin yksi syy selvinnyt, eikä se tosiaan ole kasvatuskysymys. Eikä sitäpaitsi ole kovinkaan todennäköistä, että kaksi todella temperamentikästä ihmistä saisivat kovinkaan rauhallisia lapsia...

Vai että olette vaan niin kyvykkäitä vanhempia... Heh... :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, minusta on aika erikoista puhua vaikeista tai helpoista vauvoista. Paljon on kuitenkin kiinni vanhemmista. Mulla kaikki lapset erilaisia, on tempperamenttia ja on rauhallista lasta, mutta ei yhtään "vaikeaa" tai "vaativaa". Lapsikirjasta on kyllä ollut suuri apu, se mullisti monta asiaa.

Olen tästä lasten temperamentista samaa mieltä, mutta kaikki ei aina suinkaan ole kyse vanhemmista. Mulla on kaksoset ja ovat olleet todella erilaisia siitä hetkestä kun sai heidät ekaa kertaa syliin. Oikeastaan jo vatsassa ollessa olivat eri luonteisia, toinen suuttui aina kun yritettiin sairaalassa ottaa sydänäänikäyriä ja pahimmillaan 2 kätilöä oli polvillaan mun sängyn vieressä tunnin että saatiin tarpeeksi sitä käyrää.

Monet helpon vauvan vanhemmat sanovat että tee näin ja näin niin ei ole ongelmia. Minun kaksoseni ovat saaneet saman hoidon ja toinen on ollut helppo ja toinen hankala. Ihan pikkuvauvasta asti.
 
Mun vauvat oli todella helppoja vauvoja, ja arvostan sitä todella.
Tarvitsen paljon unta enkä kestä huutoa.
Ajattelen, että vaikeammat vauvat annetaan niille, jotka ovat vahvempia ja maltillisempia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mistä se johtuu että joillekin sattuu 8 helppoa lasta, oiskohan vanhempien kasvatuksella ja kyvyllä lukea lasta olla jotain tekemistä asian kanssa? Minä tiedän että lapsemme olisivat samanlaisia kitisijöitä kuin kaikki muutkin jos heidät olisi niin kasvatettu. Siksi en voi ajatella että helpot lapset ovat vain sattumaa.

Tyrsk...

Perimä? Sattuma? Henkilökohtaiset luonne-erot?

Noin minäkin luulin ennen esikoistamme. Koskaan en ollut tavannut lasta, jonka kanssa minulla olisi ollut mitään ongelmaa pärjätä.

Kyllä meidänkin lapsen vaativuudelle on ainakin yksi syy selvinnyt, eikä se tosiaan ole kasvatuskysymys. Eikä sitäpaitsi ole kovinkaan todennäköistä, että kaksi todella temperamentikästä ihmistä saisivat kovinkaan rauhallisia lapsia...

Vai että olette vaan niin kyvykkäitä vanhempia... Heh... :D

Niin.. minunkin esikoiseni oli hurjan vaativa siihen saakka, kun luin Lapsikirjan ja aloin ymmärtää mistä todella oli kyse. Siihen saakka olisin sanonut ihan samaa kuin sinäkin nyt. Kaksi nuorempaa eivät koskaan ole itkeskelleet tms. mutta heihin olenkin soveltanut eri menetelmiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
No kyllä vaan siinä vauvassa voi olla jotain 'vikaa' joka aiheuttaa sen kitinän ja itkun........

Ei kaikki ole aina äidin syytä |O

Mitä vikaa siinä vauvassa voi olla? Miksi olen saanut ne vaikeat vauvat rauhottumaan kun olen ottanut heidät pois äidiltään hetkeksi? Teen tätä asiaa kuitenkin työkseni ja lähes aina kyse on pelkästään äidin hermostuneisuudesta, äiti pelkää niin paljon että vauva alkaa itkemään, että vauva hermostuu jo siitä. Koko vauvan elämä on vaistoilla toimimista, ei äidin tarvitse huutaa hermostuttaakseen vauvan, pienet eleet riittävät. Rauhallinen äiti joka ei hermostu, niin sellaisia ovat myös lapset. Silloin on vaikea auttaa jos äidillä on asenne ettei hänessä ole vikaa, ihan kuin se olisi joku ihme ettei osaa lasta hoitaa. Se on vaikeaa ja vaatisi harjoittelua, jota on mahdotonta järjestää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, minusta on aika erikoista puhua vaikeista tai helpoista vauvoista. Paljon on kuitenkin kiinni vanhemmista. Mulla kaikki lapset erilaisia, on tempperamenttia ja on rauhallista lasta, mutta ei yhtään "vaikeaa" tai "vaativaa". Lapsikirjasta on kyllä ollut suuri apu, se mullisti monta asiaa.

Kyllä vauvaa saa sanoa vativaksi, jos se sitä on. Esim Lähes taukoamatta itkevä, perustyytymätön vauva, joka itkee jo ennen kun herää ja lakkaa nyyhkyttämästä vasta kun on uudelleen nukahtanut, ja nukkuu vain max 30 min pätkissä öisinkin, mutta on fyysisesti täysin terve - sitä voi kyllä sanoa vaativaksi vauvaksi.

Ei vauvassa ole mitään vikaa, silloin kyse on huonosta äidistä joka ei osaa täyttää lapsen tarpeita. Vauva voi haluta olla vaikka rauhassa siltä herkästi hermostuvalta äidiltään joskus. Fyysisesti terve vauva itkee vain siksi että äiti ei osaa olla sellainen kuin pitäisi. Kun ihmiset tämän uskoisivat niin siihen asiaan voisi hakea ratkaisua. Maailman typerin lause että vauvojen kuuluukin itkeä, ei todella kuulu!!

Ei kuulukaan itkeä, mutta jotkut silti itkevät vaikka mitä tekisit. Kyllä tuo meidän tapaus itki kenen tahansa hoivassa, ei pelkästään minun. Ja jos hänet yritti laittaa esim vaunuihin nukkumaan, raivostui hän niin, että huusi itsensä tajuttomaksi hetkessä. Affekti-lapsi. Häntä oli aamusta iltaan kanneltava edes takaisin, istua ei saanut hetkeäkään hänen ollessa hereillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
No kyllä vaan siinä vauvassa voi olla jotain 'vikaa' joka aiheuttaa sen kitinän ja itkun........

Ei kaikki ole aina äidin syytä |O

Mitä vikaa siinä vauvassa voi olla? Miksi olen saanut ne vaikeat vauvat rauhottumaan kun olen ottanut heidät pois äidiltään hetkeksi? Teen tätä asiaa kuitenkin työkseni ja lähes aina kyse on pelkästään äidin hermostuneisuudesta, äiti pelkää niin paljon että vauva alkaa itkemään, että vauva hermostuu jo siitä. Koko vauvan elämä on vaistoilla toimimista, ei äidin tarvitse huutaa hermostuttaakseen vauvan, pienet eleet riittävät. Rauhallinen äiti joka ei hermostu, niin sellaisia ovat myös lapset. Silloin on vaikea auttaa jos äidillä on asenne ettei hänessä ole vikaa, ihan kuin se olisi joku ihme ettei osaa lasta hoitaa. Se on vaikeaa ja vaatisi harjoittelua, jota on mahdotonta järjestää.

Esimerkiksi reuma. :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Mun vauvat oli todella helppoja vauvoja, ja arvostan sitä todella.
Tarvitsen paljon unta enkä kestä huutoa.
Ajattelen, että vaikeammat vauvat annetaan niille, jotka ovat vahvempia ja maltillisempia.

Kaunis ajatus. :)

Eräs kätilö sanoi synnärillä, että "kaikille annetaan juuri sen verran mitä jaksavat kantaa". Tuo on jostain syystä auttanut erittäin paljon vaikeimpina hetkinä. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, minusta on aika erikoista puhua vaikeista tai helpoista vauvoista. Paljon on kuitenkin kiinni vanhemmista. Mulla kaikki lapset erilaisia, on tempperamenttia ja on rauhallista lasta, mutta ei yhtään "vaikeaa" tai "vaativaa". Lapsikirjasta on kyllä ollut suuri apu, se mullisti monta asiaa.

Kyllä vauvaa saa sanoa vativaksi, jos se sitä on. Esim Lähes taukoamatta itkevä, perustyytymätön vauva, joka itkee jo ennen kun herää ja lakkaa nyyhkyttämästä vasta kun on uudelleen nukahtanut, ja nukkuu vain max 30 min pätkissä öisinkin, mutta on fyysisesti täysin terve - sitä voi kyllä sanoa vaativaksi vauvaksi.

Ei vauvassa ole mitään vikaa, silloin kyse on huonosta äidistä joka ei osaa täyttää lapsen tarpeita. Vauva voi haluta olla vaikka rauhassa siltä herkästi hermostuvalta äidiltään joskus. Fyysisesti terve vauva itkee vain siksi että äiti ei osaa olla sellainen kuin pitäisi. Kun ihmiset tämän uskoisivat niin siihen asiaan voisi hakea ratkaisua. Maailman typerin lause että vauvojen kuuluukin itkeä, ei todella kuulu!!

Ei kuulukaan itkeä, mutta jotkut silti itkevät vaikka mitä tekisit. Kyllä tuo meidän tapaus itki kenen tahansa hoivassa, ei pelkästään minun. Ja jos hänet yritti laittaa esim vaunuihin nukkumaan, raivostui hän niin, että huusi itsensä tajuttomaksi hetkessä. Affekti-lapsi. Häntä oli aamusta iltaan kanneltava edes takaisin, istua ei saanut hetkeäkään hänen ollessa hereillä.

Nuorempi oli tämmöinen. Vaunuihin kun koetti laittaa nukkuvanakin niin 5 minuutin päästä hereillä. Sylissä nukkui ja yöllä vieressä.

Lapset ON erilaisia, kaikkiin ei päde samat keinot. Kyllä mä huomasin että silloin kun oikein olin väsynyt ja hermostunut niin sain lapsenkin levottomaksi. Mutta ei se pelkästään itkua aiheuttanut, toisinaan lapsi itki ja kitisi ihan samalla tavalla jonkun 'hyvän' hoitajan hoivissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Etsiväkaksoset:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, minusta on aika erikoista puhua vaikeista tai helpoista vauvoista. Paljon on kuitenkin kiinni vanhemmista. Mulla kaikki lapset erilaisia, on tempperamenttia ja on rauhallista lasta, mutta ei yhtään "vaikeaa" tai "vaativaa". Lapsikirjasta on kyllä ollut suuri apu, se mullisti monta asiaa.

Olen tästä lasten temperamentista samaa mieltä, mutta kaikki ei aina suinkaan ole kyse vanhemmista. Mulla on kaksoset ja ovat olleet todella erilaisia siitä hetkestä kun sai heidät ekaa kertaa syliin. Oikeastaan jo vatsassa ollessa olivat eri luonteisia, toinen suuttui aina kun yritettiin sairaalassa ottaa sydänäänikäyriä ja pahimmillaan 2 kätilöä oli polvillaan mun sängyn vieressä tunnin että saatiin tarpeeksi sitä käyrää.

Monet helpon vauvan vanhemmat sanovat että tee näin ja näin niin ei ole ongelmia. Minun kaksoseni ovat saaneet saman hoidon ja toinen on ollut helppo ja toinen hankala. Ihan pikkuvauvasta asti.

Tässä sinä olet mennytkin vikaan, olet kasvattanut molemmat samalla tavalla ja antanut molemmille saman hoidon. Jokainen lapsi on yksilö ja pitää hoitaa eri tavalla, jokainen ristiriitatilanne pitää hoitaa eri tavalla riippuen siitä millainen lapsi on. Vasta kun tämän oivaltaa, voi tulla hyväksi äidiksi, kun unohtaa että jokaisella lapselle sama tyyli niin silloin hyvä tulee, ei se mene noin.
 
Mulle on aina päivän piristys kun joku jolla on ollut helppohoitoinen esikoinen tuskailee kun pikkukakkonen onkin ihan eri maata. Sit ne on ihan ihmeissään kun "ei meidän esikoinen koskaan valvonut öisin eikä turhia kitissyt mut sit tää toinen....". Toivonkin aina että helppohoitoisten lasten vanhemmat saa yhen horror lapsen jonka kanssa kaikki ei menekään helposti. Kjeh kjeh.
 

Yhteistyössä