Vanhemmat, apua! Kerhonohjaaja hädässä

Hei!
Ajattelin kysyä apua täältä, koska teillä on varmasti kokemusta vaikeista lapsista...

Olen 17-vuotias tyttö, ja vedän kerhoa 1-4-luokkalaisille tytöille. Kerhossa menee muuten hyvin, mutta yksi tyttö asettuu aina poikkiteloin. 8-vuotias kiukuttelee, provosoi, riehuu, ei tottele käskyjä ja tekee ihan mitä huvittaa. Jos yrittää kieltää tai komentaa, hän huutaa ja haukkuu ohjaajia. Esim. yhteinen askartelu on mahdotonta, koska tyttö juoksee huutaen pyörimään lattialla tai riehumaan muuten. Muut lapset saavat tästä tietysti pontta ja ryhtyvät itsekin kikattelemaan ja käyvät levottomiksi. En haluaisi olla kireä ja niuho ohjaaja, mutta lasta täytyy kuitenkin aina kieltää kovastikin eikä hän usko vieläkään. Kumma kyllä, vanhemmilleen lapsi kuitenkin käyttäytyy kuin lammas ja on ihan vaisu ja hiljainen - kerhossa vaan riehu pääsee valloilleen.

Olisiko teillä minkäänlaisia vinkkejä, mitä meidän ohjaajien kannattaisi tytölle tehdä? Ohjaajana tilanne on epätoivoinen, koska kerhossa kaikki puhti ja voima menee tämän tytön kaitsemiseen ja aika loppuu kesken. Kuinka saisi tarpeeksi auktoriteettia, että tyttö alkaisi tottelemaan, tai muuten saisi tytön ymmärtämään tekojensa seuraukset?

Kiitos jos autatte!
T:Hyvin väsynyt kerhonohjaaja Marie-Anna

 

Minä ottaisin kyllä vanhempien kanssa puheeksi tuollaisen käytöksen. Muuta en osaa oikein neuvoa. :/ Ehkä vanhemmat voisivat pitää puhuttelun tytölle.

 

Yleensä (tai ainakin meidän lapset) on kiltisti kerhossa ja riehuu ja kiukuttelee sitten mulle kun menen hakemaan. Jos tämä tyttö ei kotona saa itseänsä ilmaistua riittävästi niin pitää sitten kerhossa kiukutella kun joku kuuntelee ja kiinnittää siihen huomiota?

 

Minä ottaisin kyllä vanhempien kanssa puheeksi tuollaisen käytöksen. Muuta en osaa oikein neuvoa. :/ Ehkä vanhemmat voisivat pitää puhuttelun tytölle.

Se on kyllä käynyt mielessä, mutta seuraukset vähän pelottaa...
:/ voisi olla että tyttö loukkaantuisi meille siitä ikuisesti ja voisi lopettaa jopa kerhossa käymisen, jos saisi tietää että olemme "kannelleet" vanhemmille hänen käytöksestään. tyttö loukkaantuu nimittäin pahasti jo siitä, jos käsketään rauhoittumaan, ja alkaa vain uhmaamaan ja kiukuttelemaan lisää... "vihaan teitä" "te vaan käskette kun haluutte käskee, ootte tyhmiä, rauhottukaa ite!"
(+ vanhemmat ovat eronneet, tilanne vaikeutuu vielä siitä )

 

Yleensä (tai ainakin meidän lapset) on kiltisti kerhossa ja riehuu ja kiukuttelee sitten mulle kun menen hakemaan. Jos tämä tyttö ei kotona saa itseänsä ilmaistua riittävästi niin pitää sitten kerhossa kiukutella kun joku kuuntelee ja kiinnittää siihen huomiota?

erittäin järkevältähän tuo kuulostaa. :| mutta minkäs teet? kerhossa kuitenkin huomio keskittyy moneen lapseen ja sepäs vasta kiukuttaakin.

 

Olin töissä puoli vuotta erityisluokalla (luokalla 7 adhd 1-3 luokkalaista poikaa), joten sen käytäntöjen perusteella annan sinulle muutaman vinkin:

-Kun alkaa riehuminen, annetaan varoitus, jossa jo kerrotaan mitä tapahtuu, jos seuraavan kerran vielä täytyy varoittaa.
-Jos siis huono käytös jatkuu laitetaan lapsi eri tilaan toisen ohjaajan kanssa (jos ei ole toista ohjaajaa, niin lapsi laitetaan sinne yksin!)
-Odotetaan niin kauan, että lapsi rauhoittuu, ennen sitä ei oteta lapseen kontaktia, vaan toinen ohjaaja voi esimerkiksi lukea lehteä, tehdä niitä omia askartelujaan... (toki jos käyttäytyminen menee ihan överiksi ja tekee tuhojaan, niin toki pitää kieltää!)
-Kun lapsi on rauhoittunut, häneltä kysytään syitä käyttäytymiseen ja selitetään, miksi noin ei saa käyttäytyä. Ja kun on luvannut teille, että osaa käyttäytyä hyvin, niin saa jatkaa ryhmässä askartelua/muuta touhuamista ja kerrotaan lapselle mitä tapahtuu, jos vielä käyttäytyy huonosti.
-Jos huono käytös edelleen jatkuu, lasta taas varoitetaan ja kerrotaan, että seuraavasta varoituksesta, ollaan toisen ohjaajan kanssa (tai vaihtoehtoisesti yksin) kahdestaan koko loppu kerhon ajan toisessa tilassa (kun lapsi rauhoittunut siellä, niin voi tehdä sitä samaa mitä muutkin, mutta erillään muista!)

Ja tästä kaikesta täytyy kertoa vanhemmille! Varsinkin, jos kuritustoimiin on jouduttu turvautumaan! Jo useasti toistuvasta kieltämisestä kannattaa kertoa vanhemmille.

Toinen konsti on, että jätetään tämä lapsi (kieltojen jälkeen!) huomiotta. Kiitetään ja kehutaan hyvästä käytöksestä! Ihan pienestäkin, jo siitä, että on esim. lopettanut riehumisen, osaa istua hetken aloillaan, tekee nätisti toiselle jne...

 

DsariaL:Kiitos! Hirmu hyviä vinkkejä. Toimisikohan tuo toiseen huoneeseen siirtäminen siten, että alkaisi suoraan puhumaan (tyyliin "onko sinulla aavistusta miks jouduit tänne rauhoittumaan" ) ? Jotenkin tuntuisi liian julmalta tällaisessa mittakaavassa olla ihan huomioimatta kokonaan... mutta muuten nuo vinkit oli tosi hyviä ja uskoisin toimivan tähän tyttöön aika hyvin.

 

Marie-Anna: En suosittele tuota suoraan puhumista, koska lapsella on silloin edelleen se "riehumisvaihde" päällä, sekä teidän kysely luultavasti tulee menemään lapselta ohi korvien. Lapsen täytyy ymmärtää tilanteen vakavuus, sekä aikuisen täytyy pitää huolta siitä, että lapsi ymmärtää mitä häneltä vaaditaan ja mitä hänelle sanotaan. Parhaiten tämä onnistuu silloin, kun lapsi on rauhoittunut.

Luultavasti tämä lapsi on erittäin huomionhakuinen. Ja on luultavasit oppinut (kotona) siihen, että huonolla käytöksellä saa huomiota. Sen takia, se huomiota jättäminen (tehdessään väärin) ei ole ollenkaan huono asia... Ja siksi korostaisinkin sitä, että annatte erityistä huomiota niihin tytön hyviin hetkiin ja kehutte niistä häntä.