Vanhemman tehtävä ja valinta... Suojele lasta toiselta vanhemmalta :(

Tuntuu niin ikävältä aina vaan tällainen tilanne. Ikinä en moista olisi halunnut ja kaikkeni tein auttamalla että eron kokenut lapsi olisi voinut olla "molempien" lapsi käytännössäkin.
Jouduin vaan väkisin toteamaan etten voi kantaa vastuuta siitä miten ja mitä toinen vanhempi lapselle tekee/hoitaa.
Ratkaisu tapahtui n. 3 vuoden seuraamisen jälkeen, ei ilman mahdollisuuksia(lukemattomia kertoja)
Kuitenkin aina sitä miettii että eikö todella aikuinen tajua tai ymmärrä ettei lasta voi niin hoitaa ja vanhempana olla jos ei kanna myös vastuuta.
Oikeus vai velvollisuus lapseen.
Halua on olla lapsen kanssa, mutta sitten sen ajan aikuinen nukkuu tai laittaa lapsen pleikkarin eteen pelaamaan. Koko yhteinen aika sujuu näin ja sitten sanotaan että kun näkivät niin vähän..
Lapsen perushoito on aina ollut retuperällä, kellonajoista ei vanhempi pidä kiinni, turhat lupaukset hakemisista ja hankinnoista, hylkääminen autoon siksi aikaa kun itse käy kaverillaan kylässä...
Miten pahoiksi asioiden antaa mennä?! ...asiat keikkui turvallisuuden rajalla, eikä aikuinen itse tajua ja huomaa.

Sitten joutuu toinen vanhempi arvioimaan ja puuttumaan sekä kieltämään toisen vanhemman suojellakseen lasta . Ratkaisuko helppo... Vaihtaisin housuja koska tahansa...
En olisi elämältä uskonut..

Viimeisen vuoden aikana pistin asiat viranomaisten haltuun. Tuli valvotut tapaamiset, joita toinen ei edes järjestanyt sitten koskaan. Viranomaisten mielestä siis näin on myös oikein. Silti äitinä suren ja olen niin pettynyt siihen mitä lapseni saa.

Sekavasti asiat ryöpsähtää mieleen aika-ajoin ja tulee mietittyä tapahtumia.

Löytyykö ketään muuta samojen asioiden kanssa kamppailevaa?

 

no minun esikoisella on p***a isä, kaikki muu tärkeämpää alusta asti kuin lapsi, olen tyytyväinen siihen että sellainen mies ei ole antamassa lapselle esikuvaa miehenä olosta. samalla tietysti vihainen siitä että miksi näin pitää olla(miksi se hyvä mies ei ollutkaan hyvä mies) vihanen lapsen puolesta ja omasta(koska vastuu lapsesta kuuluu molemmille).

mutta toivon että se mies nyt pysyykin poissa lapsen elämästä,en halua omasta lapsesta sellaista miestä kuin hänen isänsä.parempi näin kaikille(vaikka paras olisi jos asiat olis kokonaan toisin).

 

[QUOTE="madam";22866051]no minun esikoisella on p***a isä, kaikki muu tärkeämpää alusta asti kuin lapsi, olen tyytyväinen siihen että sellainen mies ei ole antamassa lapselle esikuvaa miehenä olosta. samalla tietysti vihainen siitä että miksi näin pitää olla(miksi se hyvä mies ei ollutkaan hyvä mies) vihanen lapsen puolesta ja omasta(koska vastuu lapsesta kuuluu molemmille).

mutta toivon että se mies nyt pysyykin poissa lapsen elämästä,en halua omasta lapsesta sellaista miestä kuin hänen isänsä.parempi näin kaikille(vaikka paras olisi jos asiat olis kokonaan toisin).[/QUOTE]

Näin juuri. Itsekin toivon tänäpäivänä että isä katoaa kokonaan eikä ennen lapsen täysikää ota yhteyttä ellei todella meinaa tapaamisia järjestää järkevästi. Epäilen tätä järkevyyttä kyllä myöhemminkään ilmaantuvan ja toisaalta miksi lapsen pitäisi vielä jaksaa uskoa?

 

nosto

Kirjoittakaa ajatuksia ja kokemuksia. Kiitos!

 

suru on valtava kun lapset haluaa olla isänsä kanssa ja toisin päin mutta lasten turvallisuus pakottaa toimimaan. Mies nukkuu, ei pidä ajoista kiinni, ei kanna vastuuta, haluaa tapaamiset joka toinen viikonloppu pe-su 300km päähän kodista. Lapset tulee kotiin mustelmilla kun on tapahtunut onnettomuuksia, toinen oksentaa autossa, yksi meinasi tukehtua yms...ja raja pitäisi vetää...puhe ei auta kun mies vaan toistaa et saa tehdä ihan mitä haluaa...osallistuminen on puhdas nolla...näin voi mies muuttua hyvästä isästä alkoholistiksi ja täysin välinpitämättömäksi.

 

Miksi ihmeessä tää ratkaisu sitten kaivelee vuosia kun kuitenkin tietää toimivansa lapsen parhaaksi.
Jokin syyllisyyden tapainen tunne on itselläni. En vaan toisaalta tajua ajatuksiani kun kuitenkin tiedän asian olevan oikein nyt.
Onko syyllisyys siitä ettei lapsella saa normaali isää pidettyä?

 

Tuttuja asioita valitettavasti. Lapsen isää ei kiinnosta nähdä lasta kuin sillon kun sattuu huvittamaan (eli pari krt vuodessa, jos saisi haluamansa) vaikka asuu vain 20 km päässä. Sit jos näkee, ei tee lapsen kanssa mitään, on jättänyt muille hoitoon kun itse pitäisi katsoa lapsen perään, on tietokoneella eikä lapsen kanssa, jos minä olen paikalla ei juttele lapselle vaan yrittää udella multa mun henkilökohtasia asioita. Lupailee lapselle, että "isä tulee katsomaan sua ensi viikolla tai huomenna" mutta ei sitten tulekkaan kun ei huvita. Ei vie lasta ajoissa vessaan vaan antaa toisen pissata housuun, sitten kulettaa pitkin kaupunkia märissä vaatteissa keskellä talvea. Ei tuo ajoissa kotiin, vaan 2 tuntia myöhässä vaikka perään on soitellut monta kertaa. Sanoi kertovansa 5v lapselle (jolla nämä isäasiat jo siinä vaiheessa aika ikäviä ja kuormitti lasta, tyttö kieltäytyi puhumasta isästään 4 kk:een), että hän ole lasta tavannut kun hänellä on toinen lapsi jonka kanssa on ollut. Tämä lapsi oli silloin kuulemma 1,5v. (viime kesänä) ja se oli eka kerta kun minäkään kuulin koko asiasta, ei ollut siis minullekkaan kertonut että hänellä on toinen lapsi. Oli yhdessä vaiheessa vuoden pois lapsen elämästä, sitten tavannut miten sattuu monta kuukautta tapaamisten välillä pahimmillaan. Kohta vuoteen ei nyt ole lasta nähnyt, siitä ajasta n. puoli vuotta on mennyt, että minä en ole antanut tavata. Tyyppi käyttää henkistä väkivaltaa, on narsistinen, eikä ajattele millään tavalla miltä lapsesta tuntuu. Jatkuvat hylkäämiskokemukset isän toimesta ym, on vieny siihen että lapsi käy viikottain terapiassa, ja psykologikin on sitä mieltä, että lapsen elämän on nyt annettava tasaantua ja toisen kasvaa isommaksi ja katsoa tapaamisia sitten, kun lapsella on rahkeita käsitellä isän tuomaa painolastia.

Joo, koen olevani paha ja julma ihminen, kun tiedän että lapsi kaipaa isäänsä. Mutta tiedän, että tapaaminen kostautuu vain lapsen terveydelle ja johtaa siihen, että lapsi on monta kuukautta ahistunut. Kyllä tässä silloin se lapsen hyvinvointi ja terveys menee ensin. Anteeksi sekava teksti.

 

Tuttuja asioita valitettavasti. Lapsen isää ei kiinnosta nähdä lasta kuin sillon kun sattuu huvittamaan (eli pari krt vuodessa, jos saisi haluamansa) vaikka asuu vain 20 km päässä. Sit jos näkee, ei tee lapsen kanssa mitään, on jättänyt muille hoitoon kun itse pitäisi katsoa lapsen perään, on tietokoneella eikä lapsen kanssa, jos minä olen paikalla ei juttele lapselle vaan yrittää udella multa mun henkilökohtasia asioita. Lupailee lapselle, että "isä tulee katsomaan sua ensi viikolla tai huomenna" mutta ei sitten tulekkaan kun ei huvita. Ei vie lasta ajoissa vessaan vaan antaa toisen pissata housuun, sitten kulettaa pitkin kaupunkia märissä vaatteissa keskellä talvea. Ei tuo ajoissa kotiin, vaan 2 tuntia myöhässä vaikka perään on soitellut monta kertaa. Sanoi kertovansa 5v lapselle (jolla nämä isäasiat jo siinä vaiheessa aika ikäviä ja kuormitti lasta, tyttö kieltäytyi puhumasta isästään 4 kk:een), että hän ole lasta tavannut kun hänellä on toinen lapsi jonka kanssa on ollut. Tämä lapsi oli silloin kuulemma 1,5v. (viime kesänä) ja se oli eka kerta kun minäkään kuulin koko asiasta, ei ollut siis minullekkaan kertonut että hänellä on toinen lapsi. Oli yhdessä vaiheessa vuoden pois lapsen elämästä, sitten tavannut miten sattuu monta kuukautta tapaamisten välillä pahimmillaan. Kohta vuoteen ei nyt ole lasta nähnyt, siitä ajasta n. puoli vuotta on mennyt, että minä en ole antanut tavata. Tyyppi käyttää henkistä väkivaltaa, on narsistinen, eikä ajattele millään tavalla miltä lapsesta tuntuu. Jatkuvat hylkäämiskokemukset isän toimesta ym, on vieny siihen että lapsi käy viikottain terapiassa, ja psykologikin on sitä mieltä, että lapsen elämän on nyt annettava tasaantua ja toisen kasvaa isommaksi ja katsoa tapaamisia sitten, kun lapsella on rahkeita käsitellä isän tuomaa painolastia.

Joo, koen olevani paha ja julma ihminen, kun tiedän että lapsi kaipaa isäänsä. Mutta tiedän, että tapaaminen kostautuu vain lapsen terveydelle ja johtaa siihen, että lapsi on monta kuukautta ahistunut. Kyllä tässä silloin se lapsen hyvinvointi ja terveys menee ensin. Anteeksi sekava teksti.

Kiitos vastauksestasi. En ole siis ainoa joka näin kokee.
Kirjoituksenne auttavat jollain tapaa ymmärtämääm asioita. Voimia ja tsemppiä teille tulevaisuuteen.

 

Onneksi meitä on muitakin.
Mun lapsen isä saa tavata lasta täällä meillä tai omilla vanhemmillaan. Ei muualla,jouduin kerran poliisien kanssa menemään asuntoon,kun isä oli mennyyt pienen huume kuurin jälkeen nukkumaan tytön kanssa,eikä herännytk''n sitten kun tyttö heräs. Oli kamalaa olla oven takana,kun tiesi et tyttö on toisella puolella ja ihmettelee mikä tää tilannne on.
Meillä kans lukemattomia lupauksia koska isi tulee,onneksi toi on nyt viä niiin pieni ettei tajua päiviä ym. 2v 4kk mutta jos isiä ei 4-5 päivään näy niin kyl alkaa perään kysely. Sitten kun isä saapuu niin itkien juostaan syliin. eikä se kusipää herää tajuamaan mitä se on menettämässä. Kyseessä ei oo mikään nuori maaliskuussa 41v täyttävä ihminen jonka elämä on huumeeet ja rikollisuus ja niillä kerskaulu YÖK.
Mä vaan oon niin helvetin sinisilmänen vieläkin et kun on parempi kausi niin ajattelen et no nyt...ja teen kaikkeni et se viettäisi aikaa tytön kanssa. Sit taas tulee märkä rätti ja kovaa päin naamaa,kun todellisuus iskee.
Mulle kans lastensuojelun sossu sano et mun tehtävä on suojella tyttöä isältään,siis miten kamalalta toi kuulostaa. Omalta isältään.
Isä kanssa yrittää kaikin keinoin päästä käsiksi mun henk.koht elämään. Ei esim joulun jälkeen kysynyt halaistua sanaa tytön joululahjoista,mut mun uuden vuoden suunnitelmat kiinnosti kovasti.
Eli ei oo kiinnostunut lapsesta vaan musta. Mun tekemisistä.
Musta on inhottavaa päästää se omaan kotiini ja kun yleensä lähden sit muutamaksi tunnikisi jonnekkin et saavat olla kaksin.
Menetti asuntonsa,asuu nyt porukoillaan/kavereillaan. Kun on täällä kollaa kaikki kaapit ja syö jääkapin tyhjäksi ja pistää kaiken viä tytön piikkiin.
Välillä sen seurassa on ihan kiva olla muy 9kertaa 10nestä mua oksettaa sen läsnäolo ja röyhkeys.

 

Kiitos vastauksestasi. En ole siis ainoa joka näin kokee.
Kirjoituksenne auttavat jollain tapaa ymmärtämääm asioita. Voimia ja tsemppiä teille tulevaisuuteen.

Nykyisen mieheni kanssa ollaan asiasta keskusteltu, että se ajatus, että lapsella on oltava molemmat vanhemmat, istuu niin syvällä selkäytimessä, että sitä antaa sille toiselle loputtoman määrän mahdollisuuksia korjata asiat ja toimia oikein. Jossain vaiheessa on vain pakko herätä ja toimia, pistää stoppi asioille ja tehdä niin kuin on sen lapsen kannalta paras. Noiden asioiden kanssa, oman itsetunnon kanssa, syyllisyyden tunnon kanssa, saa tapella melkein päivittäin. Vaikka se tuntuu pahalta tavallaan riistää se toinen vanhempi lapselta, pitää kuitenkin muistuttaa itseään, että tekee sen vain koska niin on lapsen kannalta paras.
Jaksamista ja tsemppiä teillekkin!:hug:

 

Onneksi meitä on muitakin.
Mun lapsen isä saa tavata lasta täällä meillä tai omilla vanhemmillaan. Ei muualla,jouduin kerran poliisien kanssa menemään asuntoon,kun isä oli mennyyt pienen huume kuurin jälkeen nukkumaan tytön kanssa,eikä herännytk''n sitten kun tyttö heräs. Oli kamalaa olla oven takana,kun tiesi et tyttö on toisella puolella ja ihmettelee mikä tää tilannne on.
Meillä kans lukemattomia lupauksia koska isi tulee,onneksi toi on nyt viä niiin pieni ettei tajua päiviä ym. 2v 4kk mutta jos isiä ei 4-5 päivään näy niin kyl alkaa perään kysely. Sitten kun isä saapuu niin itkien juostaan syliin. eikä se kusipää herää tajuamaan mitä se on menettämässä. Kyseessä ei oo mikään nuori maaliskuussa 41v täyttävä ihminen jonka elämä on huumeeet ja rikollisuus ja niillä kerskaulu YÖK.
Mä vaan oon niin helvetin sinisilmänen vieläkin et kun on parempi kausi niin ajattelen et no nyt...ja teen kaikkeni et se viettäisi aikaa tytön kanssa. Sit taas tulee märkä rätti ja kovaa päin naamaa,kun todellisuus iskee.
Mulle kans lastensuojelun sossu sano et mun tehtävä on suojella tyttöä isältään,siis miten kamalalta toi kuulostaa. Omalta isältään.
Isä kanssa yrittää kaikin keinoin päästä käsiksi mun henk.koht elämään. Ei esim joulun jälkeen kysynyt halaistua sanaa tytön joululahjoista,mut mun uuden vuoden suunnitelmat kiinnosti kovasti.
Eli ei oo kiinnostunut lapsesta vaan musta. Mun tekemisistä.
Musta on inhottavaa päästää se omaan kotiini ja kun yleensä lähden sit muutamaksi tunnikisi jonnekkin et saavat olla kaksin.
Menetti asuntonsa,asuu nyt porukoillaan/kavereillaan. Kun on täällä kollaa kaikki kaapit ja syö jääkapin tyhjäksi ja pistää kaiken viä tytön piikkiin.
Välillä sen seurassa on ihan kiva olla muy 9kertaa 10nestä mua oksettaa sen läsnäolo ja röyhkeys.

Kurjia asioita teilläkin. :/ Meillä tuo isän lupailu tulla tapaamaan ja sitten aina lupauken pettäminen, se on ollut se pahin. Tyttö on 5v. ja käy tosiaan sen takia terapiassa. Viimeksi tyttö näki isänsä hampurilaisraflassa viime vuoden helmikuussa, minä vaadin että pitää olla julkinen paikka kun mitään luottamusta isään ei ole. Silloin isänsä vaan yritti udella mun asioita, eikä juuri kiinnittänyt lapseen huomiota. Tän jälkeen tyttö sulkeutu ja se oli viimeinen pisara. Vielä toukokuussa annoin mahdollisuuden, ja sossussa tehtiin suullinen sopimus tapaamisista mutta ei se niihinkään sitoutunut, vaikka itse halusi että sopimus tehdään. Nyt lapsi alkaa selkeästi voida paremmin.
Mä annoin kanssa lukemattomia mahdollisuuksia ja koko ajan toivoin (ja toivon yhä) että tyyppi muuttuu, mutta ei niin taida käydä. Mä kanssa päästin sen mun kotiin, että tapaisi lasta, mutta ei sekään pitemmän päälle toiminut.

Teillä on vielä nuo huumeet ym kuvioissa, joten on varmasti 10 kertaa vaikeampi tilanne kun meillä. Tsemppiä ja jaksamista.

 

ehkä tunnet syyllisyttä, koska et kuitenkaan välttämättä ole varma teetkö oikein.

Nykyään vanhemimlta vaaditaan täydellisyyttä, on pakko AINA jaksaa ja koko ajan olla läsnä ja annettava virikkeitä ja pidettävä rutiinit. jne jne jne
tämä johtaa siihen, että kun monikaan ei kertakaikkiaan jaksa olla hyvä vanhempi, elämässä kun on meistä kaikilla monenlaista muutakin kuin se lapsi, on itsellä muuttoja, väsymystä, työelmän paineita tai työttömyyden paineita jne. kakara sysätään päiväkoteihin, mummoloihin, naapuriin, jne jne. ollaan pitkää päivää töissä, vaikka pienentämällä kodin kokoa ja jättämällä etelänmatkat ja muut turhakkeet hankkimatta, voisi itse olla lapsen kanssa.

Mutta koska vanhemmilta vaaditaan täydellisyyttä niin helpommalla pääsee kun on jossain muualla kuin lapsensa kanssa.

Minyusta esim. ennen kukaan ei olsii valittanut pätkääkään, jos kersa on hetken autossa kun isä tai äiti käy jossain. näinhän toimitaan varmasti edelelen välittömämmissä kulttuureissa.

 

Ja itsekin olen niin ylpeä, että jos tuollaista valvottua lapsen toinen vanhempi vaatisi, niin mieluummin olisin sitten tapaamatta. Jos omalle kohdalle ajattelee.

Ja mitä tulee lapsen käyttäytymiseen, niin jos tapaamistilanteet ovat sinulle olleet stressaavia ja olet pinna kireällä etsinyt vikoja toisesta, niin tottakai lapsen oireilu häviää, kun ei tapaa isäänsä, kun näin ollen se llähivanhempi on rennompi.

 

Eli mielestäni et ap maininnut mitään lapsen pahoinpitelyä jne. pelaaminen ym. on iha ok.

Lapsi voi itse kehitellä isällä tekemiset,jos saa kuitenki joka päivä ruokaa. i

Eri asia tosiaan jos kuvassa huumeet tai väkivalta lapsia kohataan
Mutta sinä olet ratkaisut tehnyt. Lopeta vatvominen ja jätä lapsen isä rauhaan. Et ole itsekään täydellinen, ei ole lapsesikaan. muista se.

 

Ennen oli ihan normaalia, että lapset menivät siinä sivussa noin 5-vuotiaasta, he hoitivat jo isompiaan. Ei kukaan heille mitään ohjelmaa järjestänyt, hullua puhettakin olisi ollut moinen.
Jos saa ruokaa joka päivä, sen pitäisi riittää. ja jos isä haluaa hengailla saman katon alla.

Nykyajan vaatimukset sairaita. Lapsi on ihminen. Jokainen ihminen on vastuussa omasta tyytyväisyydestä. Lapsi kyllä keksii itselleen leikit.

 

Nykyään koulut ja päiväkodit täynnä egoisteja, joiden pitäisi koko ajan tehdä ekstremeä ja jos on vähän tylsää, niin puolet luokasta laittaa ranttaliksi ja hyppi seinille. Kun koko ajan on tottunut siihen, että äiti ohjelmoi tai joku

Riittää, että saa ruokaa joka päivä ja kasvatetaan ottamaan toiset huomioon ja kunnioittamaan toisia.

 

Lapsen isä tapasi lasta eron jälkeen joka viikko (vähintään joka toinen) ...näin meni ok noin 6v...
Lapsen isä myös pisti lapsen heräämään aamulla yksin, saattoi käydä tekemässä hälle leivän tms...ja paineli itse takaisin nukkumaan, laps kattoi ohjelmia, pelasi tietokoneella kaikenmaailman pelejä...kuskasi mummulaan hoitoon ..... Lapsi kun täytti 8v, ei enää hakenutkaan lasta luoksensa...
tätä jatkunut jo 1,5v, ei ole hakenut kertaakaan... vanhemmillaan tavannut joitakin kertoja häntä.
Soittaa lapselle, kun lapsi hänen vanhemmillaan ja sanoo ainba että olisi kiva nähdä...JOO!!!
Sain yksinhuoltajuuden itselleni kun hain sitä.
Kyllä pistää vihaksi.
Lapsi ei enää itse edes viitsi soittaa isälleen, kun ei tunnu isältä.

 

Lapsen isä tapasi lasta eron jälkeen joka viikko (vähintään joka toinen) ...näin meni ok noin 6v...
Lapsen isä myös pisti lapsen heräämään aamulla yksin, saattoi käydä tekemässä hälle leivän tms...ja paineli itse takaisin nukkumaan, laps kattoi ohjelmia, pelasi tietokoneella kaikenmaailman pelejä...kuskasi mummulaan hoitoon ..... Lapsi kun täytti 8v, ei enää hakenutkaan lasta luoksensa...
tätä jatkunut jo 1,5v, ei ole hakenut kertaakaan... vanhemmillaan tavannut joitakin kertoja häntä.
Soittaa lapselle, kun lapsi hänen vanhemmillaan ja sanoo ainba että olisi kiva nähdä...JOO!!!
Sain yksinhuoltajuuden itselleni kun hain sitä.
Kyllä pistää vihaksi.
Lapsi ei enää itse edes viitsi soittaa isälleen, kun ei tunnu isältä.

ehkä lapsen isä kyllästyi sinun arvosteluun ja vinkumiseen. miksi ihminen ei sais nukkua väsymystä pois jos on tehnyt lapsia?

 

Olen sitä mieltä, että lapsia hyysätään ihan liikaa ja kun ovat
noin 7-12v, jätetään kokonaan yleensä heitteille, kun ei jakseta enää. Ollaan iloisia, kun lapset ovat kylillä tai kavereilla. Kunhan ei kotona näy, niin ollaan iloisia.

Jos laskee rimaa ja tyytyy siihen, että, kotona kaikki saavat olla vapaasti ja tehdä itseä kiinnostavia juttuja. Jotain (isä/äiti) saattaa nukkuminen kiinnostaa, jotain toista lukeminen, jotain leikkminen...

Ketään ei viihdytetä tai muuten pidetä keskipisteenä. näin kaikki voivat paremmin. vanhemmat. ja lapset, koska koulussa ei tule kulttuurishokikia, kun kaikkki ei pyöri oman navan ympärillä.

 

Ite käynyt samoja asioita läpi...
Mulla on vanhempaa lasta semmosen psykopaatti narsistin kanssa...
Lasten ja "isän" (meillä menee jo näin kun saivat maaliman ihanimman ISÄN itselleen) viimesimmästä tapaamisesta on jo 5 vuotta!
Mä kamppailin sillon aikonaan pienten lasten ja tuon hullun kanssa kolmisen vuotta että päääsin eroon...Sillon heräsin totaalisesti kun rupes olee fiilikset semmoset kun yhteen otettiin että tuolta äijältä lähtee henki ku vaa kerranki viel ärsyttää.Siit on reilu 5 v...
Tää "isä" ol ja on alkoholisti...eikä selviä päiviä ollut juurikaan.Aluksi kokeiltiin että tää "isä" tulee minun luokse vkolopuksi hoitamaan lapsia(kun ei sillä paralla ollu asuntoakaan kunnollista) ja minä sitten poistun kavereitteni luokse vkolopuksi...Tämä mies saapui krapulaisena ja likaisena minun kämppääni hoitamaan krapulaansa+lapsiaan.Kun läksin kotoa...oli kaapit täynnä ruokaa ja oli siistiä...kun tulin takasin..oli kaapit tyhjänä ruuasta ja joka paikka sekasin.
Tätä katselin jonkun aikaa...en kovinkaan montaa kertaa...lapset kärsi...vanhempi lapsi oli tosi hankala aina näijen tapaamisien välissä...jne jne...
ei toiminut...sitten tää mies muutti pois kaupungista.Ja tapaamisia oli se kaks kertaa vuodessa ja sillon ku hä halus eikä sillon ku laps halus...ja ku hä halus ni se halu oli lähinnä sitä että pääsi sitten katsomaan et mitä mä oon keksiny sinä aikana ku hän o ollu poissa....jne...
Tää mies uuvutti mut ihan täysin ja uuvutti samalla oman lapsensa...(toinen oli alle 2v joka ei vielä niin reakoinut)Lapsi kamppaili vastaan...kärsi...ja oli mahoton...monta kk tapaamisen jälkeen.Päätin että enään ei lapsi kärsi niin...laitoin pisteen sille veivuulle.
Annoin vaikka ja minkälaisia mahollisuuksia tälle miehelle tavata..mukaan en uskaltanut niin pieniä lapsia antaa.Mutta valvottuja jne jne....
Nyt tosiaan ollaan 5v saatu elää rauhassa...Ihanaa!!
Minä oon ite kahden vanhemman kannattajia.Todella.Mutta ei tuosta veivuusta olisi ollut tai olisi mitään muuta kun haittaa...meille kaikille.Aluksi mä koin olevani syyllinen..ja koin syyllisyyttä.Mutta nyt mä en oikeestaan tunne semmosta enää...joskus tulee mietittyä että voi kun lapset isona tajuaisvat...että niiden parasta ajatellen...mä sen kaiken jätin.Estin "isän" ja lasten tapaamiset.Ja estän niin kauan kun ovat minun vastuullani.Sitten kun osaavat ite pitää itestään huolta...tekevät sitten mitä haluavat.Mutta minun ja aviomieheni elämään ja meidän yhteisten lasten elämään se mies ei tule.Teen sen eteen niin paljon ku rahkeet antaa periks...Tuommosen hullun kanssa vaan on tosi hankala olla jos sen kanssa on Yhtään tekemisissä.Parempi on ei yhtään tekemisissä.

Nyt meillä on asiat ihanasti.Lapset halusivat itse tästä uudesta jota puhutetaan ja kaikkialla hän on ISÄ.Siis lapset halusivat tästä uudesta ihanasta miehestä itselleen isän.Tämä isä antoi lapsille itse luvan nimittää miten haluavat.Isäksi tai nimellä tai sitten jollai lempparilla.Mutt lapsilta se kävi hienosti niin kun mieheltäkin...ISä...siitä tuli ja isä se on niille ollu enemmän kun tää " isä" ikinä.

Tää nyt meni vähän asian viereen mutta tiedän minkä asian kanssa kamppailette...kamppailin itse saman asian kanssa...mutta nyt mä oon saanu jo elää senkin asian kanssa rauhassa.Oon vaan päättänyt että näin oli meille kaikille parempi!!Ymmärti lapset sitten tai ei.
Lapset eivät ikävöi isäänsä ainakaan niin että sanosivat sen.Joskus vähän puhutaan...mutta lapset toteaa itse...tää uus iskä o paljon parempi ku vanha iskä!!Ovat onnellisia siitä ja rakastavat oikeesti!!Ovat tasapainosempia kun koskaan sillon pienenä ihmisenä,niinä vaikeina aikoina.eikä ikävöinti näy käytöksessäkään.Olivat niin pieniä kun viimeksi tapasvat...

Voimia vievää on taistella noijen asioiden kanssa.Mutta kyllä se siitä...
Elämän on jatkuttava.

 

[QUOTE="joo";22874000]ehkä lapsen isä kyllästyi sinun arvosteluun ja vinkumiseen. miksi ihminen ei sais nukkua väsymystä pois jos on tehnyt lapsia?[/QUOTE]

Saahan sitä nukkua mutta lapsen turvallisuus ja hoito olisi sitten taattava siltikin..
Vanhempi nukkuu aamusta klo 13 asti päivällä jolloin nousee laittamaan 4-5v:lle aamupalaa. Sitten taas makoillaan iltaan asti ja lapsi katsoo tv:tä ja pelaa pleikkaa. Sama kuvio päivästä toiseen.
Ruokaa saa lapsi silloin kun sitä on. Vanhempi syö ensin ja sitten lapselle sanotaan ettei ruokaa voi laittaa koska ei ole ruokatarpeita...
Ei tämä kuvio voi olla oikein, vai?

 

Saahan sitä nukkua mutta lapsen turvallisuus ja hoito olisi sitten taattava siltikin..
Vanhempi nukkuu aamusta klo 13 asti päivällä jolloin nousee laittamaan 4-5v:lle aamupalaa. Sitten taas makoillaan iltaan asti ja lapsi katsoo tv:tä ja pelaa pleikkaa. Sama kuvio päivästä toiseen.
Ruokaa saa lapsi silloin kun sitä on. Vanhempi syö ensin ja sitten lapselle sanotaan ettei ruokaa voi laittaa koska ei ole ruokatarpeita...
Ei tämä kuvio voi olla oikein, vai?

Lisäyksenä vielä että kotona on kaikki likaista ja sekaisin. Lamppuja ja vaatteita ympäri lattiaa. N. 10 roskapussia ja pahvilaatikkoa roskaa parvekkeella n. vuoden mätineenä. N. 4 tuhkakuppia ympäri kotia. Ruokapöydällä yksi. Lääkekaappi avoimena lattialla, jossa mm. antibiootteja. Huumausaineiden satunnaista käyttöä ja "laskut" voinnissa sitten ovat ns. selvänä aikana eli välipäivinä kun lapsen kanssa on.
Litaniaa tuntuu että voisi jatkaa loputtomiin. Syitä en pyri vain keksimään vaan omin silmin olen tämän nähnyt ja aina halunnut uskoa parempaan.
Antanut rahaa ja apua asunnon järjestämiseen sekä kantanut kauppakasseja lapsiviikonlopulle... Silti ei toiminut.

 

daizz: eiköhän se juuri noin mene, että syyllisyys hälvenee ajan kanssa, sitä mukaa kun lapsista alkaa hyvinvointi näkyä. Tuo toive kyllä elää vahvasti, että toivottavasti lapsi ymmärtää isona tai isompana, että valinta on tehty hänen parastaan ajatellen.

nimimerkille "joo": Mitäs jos et puuttuisi asiaan, jota et ymmärrä. Eiköhän jokaisella, joka tähän ketjuun on kirjoittanut tälläiseen ratkaisuun päätyneensä, ole hyvät ja perusteelliset syyt miksi on niin tehnyt. Lyhkäsen kirjoituksen perusteella ei voi tietää mitä kaikkea taustalla on. Tässä ei ole ollut kyse siitä, että kirjoittajat odottaisivat että lasta pitää viihdyttää, että kyse olisi vain siitä, että jos ei ole tekemistä lapselle keksinyt, on välit poikki. Kaikilla on hieman vakavammat syyt taustalla, kuten juuri se toitottamasi asia, "riittää kun on ruokaa", kun se toinen ei edes sitä ruokaa lapselle tarjoa, kuten ap kirjoittaa. Eikä kukaan ole sanonut arvostelleensa tai vinkuneensa.

 

daizz: eiköhän se juuri noin mene, että syyllisyys hälvenee ajan kanssa, sitä mukaa kun lapsista alkaa hyvinvointi näkyä. Tuo toive kyllä elää vahvasti, että toivottavasti lapsi ymmärtää isona tai isompana, että valinta on tehty hänen parastaan ajatellen.

nimimerkille "joo": Mitäs jos et puuttuisi asiaan, jota et ymmärrä. Eiköhän jokaisella, joka tähän ketjuun on kirjoittanut tälläiseen ratkaisuun päätyneensä, ole hyvät ja perusteelliset syyt miksi on niin tehnyt. Lyhkäsen kirjoituksen perusteella ei voi tietää mitä kaikkea taustalla on. Tässä ei ole ollut kyse siitä, että kirjoittajat odottaisivat että lasta pitää viihdyttää, että kyse olisi vain siitä, että jos ei ole tekemistä lapselle keksinyt, on välit poikki. Kaikilla on hieman vakavammat syyt taustalla, kuten juuri se toitottamasi asia, "riittää kun on ruokaa", kun se toinen ei edes sitä ruokaa lapselle tarjoa, kuten ap kirjoittaa. Eikä kukaan ole sanonut arvostelleensa tai vinkuneensa.

Ihailen tapaasi kirjoittaa ja kertoa niin selkeästi asioista.
Puet asiat sanoiksi joita en itse osaa noin hyvin ilmaista. Kiitos myös tuesta!

 

nimimerkille "joo": Mitäs jos et puuttuisi asiaan, jota et ymmärrä. Eiköhän jokaisella, joka tähän ketjuun on kirjoittanut tälläiseen ratkaisuun päätyneensä, ole hyvät ja perusteelliset syyt miksi on niin tehnyt. Lyhkäsen kirjoituksen perusteella ei voi tietää mitä kaikkea taustalla on.

Mun mielestä joo antoi hyvin myös toisen näkökulman asioihin. Ap:n tilanne tuskin on kuten joo kirjoitti, mutta voisin hyvinkin olla niin. Ja mukavaahan olisikin jos asiat olisikin niin. Kuitenkin tätä palstaa lukee moni eronnut ja mieheensä pettynyt, jotka nyt mielessään kuvittelevat omankin miehensä käytöstä ja helpostikin sitä alkaa suurentelemaan asioita ja helposti syyttämään toisia sellaisista asioista mitä ei ole edes tapahtunut.