Vanhemmalla masennus, aihetta ottaa lapset pois?

[QUOTE="tuuli";26058826]Ei millään pahalla, mutta tämä tyylisi kirjoittaa jo asiasta kertoo jotain oikeasta todellisuudesta. Jotain teillä varmasti oli sellaista mikä pakotti seurantaa. Ehkä et sinä, ehkä halusivat nähdä mikä on miehesi osuus perheen arjessa.[/QUOTE]

Ei millään pahalla mutta painu sinäkin helvettiin. Oletko selvännäkijä vai muuten vain kaikkitietävä joka tiedät paremmin vieraiden ihmisten asiat kuin asianomaiset itse?! Rupea perhetyöntekijäksi, sinne tarvitaan juuri kaltaisiasi. Heidän ei tarvitse muuta kuin olettaa ja kirjoittaa paskaa ja istua. Sovit mainiosti siihen työhön!

 

[QUOTE="melli";26058724]Mitä? Mitä muuta apua sulle olisi voitu tarjota kuin että valitset tien itsetuhoisen hullun rinnalla ja menetät lapsen TAI että otat lapsen kainaloon ja poistut. Sehän oli lapselle paras mahdollinen vaihtoehto. Vai olisitko kenties halunnut edelleen vaan pitää molemmat??

Jos edes jahkailit tuon asian tiimoilta niin en yhtään kummastele miksi ehdottelivat lapsen huostaanottoa. Eihän yhdenkään lapsen tartte seurata jotain epämääräistä huopaa-soutaa menoa jossa isä tuon tuosta yrittää tappaa itseään.[/QUOTE]

Koneen äärellä taas
Missä sanoin että soudin ja huovin asian kanssa?
Mies yritti 3 kertaa itsaria, ja yhden kerran lanssikaan ei suostunut tulemaan,kuin että lanssi tuli niillä 2 kerralla ei miestä viety tarkkailuun tai tehty edes muutamanvuorokauden pakkohoito päätöstä.
Minä kuljin silloisen mieheni rinnalla mt toimistossa sain kokoajan kuunnella kuinka nyt ette saa erota ja kuinka minun pitää olla tukena ja kuinka sitä ja kuinka tätä ja kuinka mies ei heidän mukaan tarvinnut sairaalahoitoa ym
Itse otin soskuun yhteyden kun kaupungin asuntotoimistossakin tilannettani ja asunnon kiirellisyystarvetta vähäteltiin
sanottiin suoraan kun minulla on asunto ja perhe niin älä nyt tahallasi sitä hajota.
Sossu toki auttoi sen verran että sain heti sitten lopulta asunnon.
Mutta se että heidän oli kirjoitettava lappuihin ja lippuihin kuinka he muka on tehnyt ehdon joko mies tai lapsi.
Ja se syyllistäminen mitä paskaa ex minusta puhui kun jätin hänet.
Se että olin niin silmätikkuna kun olin nuori ja ei ammattia niin heti kamala syyllistäminen.
Ja voin sanoa että ei tilannetta rauhoittanut sekään vaikka menin opiskelemaan, nyt keksittiin syyllistää kuinka minulla on enään aikaa lapselle,
siksi jopa ehdotteli tuon kaiken lisäksi antamaan lapsi pois,että todella kannustavaa

 

[QUOTE="noo";26058378]Toki voidaan myös mittiä sijoitusta koska masennus oire on usein opittu oire eli lapsen pitää saada terven malli että ei se nyt niin aiheeton pelkokaan ole[/QUOTE]

olet sairas(kuume) ja lapsia on peloteltu jo ihan tarpeeksi äidin voinnista niin pennut kauhuissaan että nyt se kuolee! Siis periaatteessa et voi olla lasten lähellä sairas ja että äitikin voi olla kuumeessa! ja tautinen!
Eikä nyt jaksa oikein olla yhtä pirteä kuin aina ennen. Siis mitä muut ihmiset opettaa ja sanoo: vaikuttaa yhtä lailla lapsiin! Se muiden sääliminen lasta kohtaa on julmenpaa kuin kertoa totuus järkevästi että lapsikin sen ymmärtää. Itse inhoan henkilöitä jotka tulee lässyttämään että miten sinä nyt jaksat! Tekis tintata ohtaan ja kysyä mitenkäs sinä nyt? Ja vit...ko se sinulle kuuluu!(joku soskun akka).

 

tuttavani sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. hän näki harhoja ja oli itse tuhoinen, sekä myös uhkaava perheelleen. silti lapsia ei sijoitettu mihinkään. tää nainen kuitenkin tiesi aina milloin on aika mennä sairaalaan ja mitään ei pääsyt tapahtumaan

 

Kyllä se ihan aiheellinen pelko on. Minä kävin juttelemassa mielenterveyshoitajille ahdistuneisuudestani. Ilmaisin kyllä selkeästi että lapsilla ei ole hätää ja ne tulee hoidettua kun mieskin oli kotona. Niinpä vain sain kuitenkin kuulla että "tästä nousee lastensuojelullinen huoli". Voitte arvata kasvattiko luottamusta vai ei. Aika vittumaista tää nykysysteemi että enää ei uskalla apua pyytää koska ei tiedä mihin sotkuun joutuu. Masentuneella on voimavarat muutenkin vähissä, ei siihen tarvita ylimääräistä stressiä kuten minä sain. Nyt sitten toivutaan siitä "lastensuojelusta" ja "avusta" jota perheemme sai. Eli vuoden helvetistä!

Samassa veneessä täälläkin. Kummasti halusin äkkiä katkaista kaikki hoitosuhteeni, kun mt-puolen väki alkoi pitää aktiivisesti yhteyttä lastensuojeluun. Ei sitä ylimääräistä stressiä vain kestä.

 

Minä en todellakaan uskalla hakea apua mt-ongelmiini. Ex on tehnyt jo kaksi lasua ja uhkaillut huoltoriitaoikeudenkäynnillä. Mitään apua ei ole ilmoituksista ollut. Nyt on ongelmana se, että luonani asuva tyttö oireilee myös masennuksella.