vanhanaikainen käsitys parisuhteesta ja raha-asioistako ?

[ihmettelyä]

joskus näitä parisuhde- ja perhekeskusteluja lukiessa tulee kyllä miettineeksi, että onko minulla ihan vanhanaikainen tai outo käsitys perhe- ja parisuhde-elämästä, sillä jotenkin vaan ihmetyttää nämä pariskunnat ja perheet, joissa pidetään ihan mielettömän tiukkaa kontrollia siitä, että kuka on maksanut mitäkin, ja suunnilleen puolisot elävät täysin erilaista elämää jos tulot ovat kovin eri suuruiset.

Siis kyllä siinä tulee mieleen, että tällaisessa suhteessa ihmiset rakastavat ensisijaisesti rahojaan/omaisuuttaan, eivätkä toisiaan. Se on tietysti eriasia, jos suhde on vasta alussa, niin toki silloin molemmat maksavat omat menonsa, mutta sitä nyt oikeasti luulisi, että kiinteässä parisuhteessa, saati sitten perheenä tulisi myös sen taloudellisen tilanteen olla yhteinen.

Ja jos tilanne on ses, että parisuhteen toinen osapuoli ansaitsee reilusti enemmän, niin silloin se aihe on syytä miettiä kunnolla jo siinä suhteen alkuvaiheessa, että katsooko enemmän ansaitseva tulevansa väärinkohdelluksi, kun joutuu suhteessa maksamaan enemmän kuluja.

 

[YaYa]

täälä toinen yhtä vanhanaikainen

 

["vieras"]

Tyylejä on niin monia. Meillä on myös yhteiset rahat, mutta ymmärrän senkin ettei kaikki ajattele samalla tavalla.

 

["minä vaan"]

Minua ihmetyttää se että on valmis jakamaan koko elämänsä toisen ihmisen kanssa, MUTTA ei rahojaan.

Minulle itselle raha ei ole niin tärkeä osa elämääni ettenkö voisi jakaa sitäkin osaa itsestäni rakkaani kanssa.

 

[J-Annika]

Mä aina sanon "Kyllä mä ton maksan" ja mies "Ihan sama kumpi sen maksaa, kun samoista rahoista menee". Välillä unohtuu, mutta kyllä parsuhteessa (varsinkin avioliitossa) rahat on yhteisiä tai ainakin laskut maksetaan yhdessä.

 

["vieras"]

Meillä molemmilla on omat tilimme ja rahamme mutta puoliksi maksellaan. Näin tehty 14 vuotta.

 

["vieras"]

Meillä on yhteiset rahat ja tilit. Mielestäni se helpottaa huomattavasti elämää, varsinkin kun on lapsia.

 

[miekin]

Minusta se on ihan jokaisen parin oma asia, miten raha-asiansa järjestää. Tärkempänä pidän sen, että se toimii ja rahasta ei tarvitse tapella.

Me ollaan miehen kanssa tavattu parikymppisinä, nyt 12v myöhemmin on kolme lasta, asuntolainaa etc. Meillä on yhteiset rahat. Mutta jos esim. eroaisimme ja löytäisin uuden miehen, niin siinä uudessa suhteessä en vältämättä enään yhteisiä rahoja haluaisi. Lasteni ja itseni vuoksi maksaisin mieluummin oman osuuden kuluista ja sillä sipuli.

Omassa kaveripiirissä olen huomannut, että yhteiset rahat on usemmiten näissä perheissä, jossa on vaan yhteisiä lapsia ja seurustelemaan on ruvettu nuorina ja "köyhinä". Uusperheissä ja sellaisilla pariskunnilla, jotka ovat tutustuneet vasta siinä 30+ ikäisinä, on usemmiten erilliset lompakot ja joku systeemi kulujen maksamiseen. Kait se on näin selvempää....Tälläistä, että tapeltaisi jokaisesta maitopurkista ja elintaso olisi puolisoiten välillä merkittävän erillainen, en ole huomannut.

 

[lucifer]

jaa, meillä kyllä rakastetaan ihan toisiamme. me eletään palkoillamme ja kustannetaan elämämme niillä. suurimmat hankinnat sitten minä maksan ( eli talo, autot ym)

 

["joku"]

No meillä on sekä omat että yhteiset rahat. Molemmilla omat palkka-/käyttötilit (sekä mahdolliset omat säästötilit tai rahastot/osakkeet joihin säästää) ja sitten on yhteiset tilit, mistä maksetaan yhteiset ruuat yms ja lainat. Näille yhteisille tileille molemmat laittaa rahaa siinä suhteessa kun tienaa, jos tienaa enemmän niin laittaakin enemmän yhteiselle tilille.

Tää on meillä ollut hyvä tapa. On hyvä kun on ihan täysin omaakin rahaa, ei tarvi miettiä sitten joitain omia hankintoja, että "tuhlaa" yhteisiä rahoja johonkin omaan. Tietysti olis eri tilanne sitten jos molemmat ei olis palkkatöissä, eikä tienais hyvin. Mutta sitten jos/kun semmonen tilanne tulee, niin katotaan uudestaan.

 

["joku"]

Ja mitä tulee tuohon rakastamiseen niin, voi kyllä. Me kyllä rakastetaan toisiamme, 12 vuotta yhteiseloa takana, naimisissa ollaan ja lapsikin meillä on ja ollaan kovin onnellisia yhdessä ja perheestämme. En tajua miten joku ulkopuolinen voi tehdä tuollaisia päätelmiä toisten ihmisten parisuhteen tilasta rahojen perusteella. Meilläkin kuitenkin varsinainen omaisuus (=asunto) on yhteinen, rahoja sitten tileillä/säästössä omia ja yhteisiä erikseen.

 

["vieras"]

Mä en ole koskaan jaksanut miettiä edes miten mikäkin maksetaan, meillä on omat tilit, mutta silti kaikki on yhteistä, on ollut jo 13 vuotta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26939805]Meillä molemmilla on omat tilimme ja rahamme mutta puoliksi maksellaan. Näin tehty 14 vuotta.[/QUOTE]

Meilläkin on ollut näin parikymmentä vuotta, tämä on osoittautunut meille parhaaksi vaihtoehdoksi. Ekat vuodet kokeiltiin eri vaihtooehtoja, mutta aina jokin mätti.

Yhteisissä rahoissa ollessamme yritin venyttää penniä ja joka ostoksesta, vaikkakin tarpeellisesta, oli huono omatunto. Tuntui, että miehelle pitää perustella, miksi jotain ostin vaikka kävin itsekin töissä.

 

["vieras"]

Esittämäsi tilanne on toinen ääripää ja toinen ääripää on se, että peruskoulun jälkeen ei opsikella mitään ei käydä töissä ja kuvitellaan miehen sitten elättävän.

 

["..."]

joskus näitä parisuhde- ja perhekeskusteluja lukiessa tulee kyllä miettineeksi, että onko minulla ihan vanhanaikainen tai outo käsitys perhe- ja parisuhde-elämästä, sillä jotenkin vaan ihmetyttää nämä pariskunnat ja perheet, joissa pidetään ihan mielettömän tiukkaa kontrollia siitä, että kuka on maksanut mitäkin, ja suunnilleen puolisot elävät täysin erilaista elämää jos tulot ovat kovin eri suuruiset.

Siis kyllä siinä tulee mieleen, että tällaisessa suhteessa ihmiset rakastavat ensisijaisesti rahojaan/omaisuuttaan, eivätkä toisiaan. Se on tietysti eriasia, jos suhde on vasta alussa, niin toki silloin molemmat maksavat omat menonsa, mutta sitä nyt oikeasti luulisi, että kiinteässä parisuhteessa, saati sitten perheenä tulisi myös sen taloudellisen tilanteen olla yhteinen.

Ja jos tilanne on ses, että parisuhteen toinen osapuoli ansaitsee reilusti enemmän, niin silloin se aihe on syytä miettiä kunnolla jo siinä suhteen alkuvaiheessa, että katsooko enemmän ansaitseva tulevansa väärinkohdelluksi, kun joutuu suhteessa maksamaan enemmän kuluja.

Itselleni tuolee noista perinteisistä "jaetaan kaikki rahat, kunhan mies vain tienaa enemmän"-suhteista se naisen rahanhimo ennemmin mieleen.
Mutta tuota en kyllä itsekään tajua, että jos toinen tienaa selvästi enemmän, niin silti maksetaan kaikki puoliksi, eikä toinen maksa mitään ylimääräistä. Siinä ei ole juuri järkeä.

 

["Neith"]

no vaikka meillä on omat tilimme j aomat palkkamme niin periaatteessa on yhteiset rahat, eli emme suinkaan laskimen avulla laske että maksetaanko sentilleen puoliksi kaikki, kodin jutuissa,ruuassa ja bensoissa se maksaa kellä on rahaa tai kaupassa käy.
mutta sitten omat rahat on käytössä niiltä osin kun sitä kulutetaan omiin juttuihin, lahjoihin tai ulkonakäymisiin.. en mä käy töissä jotta mies voisi kuluttaa mun ansaitsemia rahoja poikien iltaan tai mies siksi että haluan ostaa itselleni jotain turhaa..
eli eläminen menee suurinpiirtein puoliksi ja molemmat vastaa itse omista henkilökohtaisista laskuistaan ja tuhlailuistaan

 

["..."]

[QUOTE="vieras";26940039]Meillä on yhteiset rahat ja tilit. Mielestäni se helpottaa huomattavasti elämää, varsinkin kun on lapsia.[/QUOTE]

Mun mielestä (ja tilastojen mukaan monen muunkin mielestä) tuo nimen omaan vaikeuttaa elämää. Kun rahat ovat täysin yhteiset, tulee jatkuvasti riitaa siitä, kumpi käyttää rahaa mihinkin turhaan.
Kun kummallakin on omat rahat, saa rahansa käyttää miten lystää, kunhan yhteiset menot tulee maksetuksi. Itse en ainakaan kestäisi sitä, että pitäisi huolehtia miehen turhuuksiin laittamista rahoista. Nyt ukko saa tuhlata ihan miten kalliisiin koneisiin ja vempeleisiin haluaa, kun käyttää omia rahojaan.

 

["Manna"]

Ollaan kultani kanssa molemmat vielä opiskeijoita (ei lapsia taloudessa). Kulta keskittyy vaan opiskeluun, itse olen opiskeluiden lomassa töissä. Minä maksan auton vakuutuksen, verot ja huollot vaikka toinenkin käyttää välillä autoa. Rahallisesti minä olen enemmän panostanut suhteeseemme. En kuitenkaan välitä siitä ja huomauttele asiasta. Aluksi häntä häiritsi se kun panostin taloudellisesti enemmän kuin minä, mutta sovittiin sitten että kun rakas hoitaa meillä "korvaukseksi" kämpän yleisilmeen ylläpidon ja ruokakaupassa käymisen.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";26940352]Mun mielestä (ja tilastojen mukaan monen muunkin mielestä) tuo nimen omaan vaikeuttaa elämää. Kun rahat ovat täysin yhteiset, tulee jatkuvasti riitaa siitä, kumpi käyttää rahaa mihinkin turhaan.
Kun kummallakin on omat rahat, saa rahansa käyttää miten lystää, kunhan yhteiset menot tulee maksetuksi. Itse en ainakaan kestäisi sitä, että pitäisi huolehtia miehen turhuuksiin laittamista rahoista. Nyt ukko saa tuhlata ihan miten kalliisiin koneisiin ja vempeleisiin haluaa, kun käyttää omia rahojaan.[/QUOTE]

Meilläkin on ollut koko suhteen ajan (17 vuotta ) yhteiset rahat, eikä koskaan olla tapeltu raha-asioista. Molemmat käytämme rahaa melko samalla lailla, ehkä tämäkin auttaa. Mies ostelee tietokonejuttuja, mä käyn hierojalla ja kosmetologilla. Yhdessähän ne rahat on tienattu, miksi niitä ei välillä saisi käyttää toisen mielestä "turhaankin"?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26940597]Meilläkin on ollut koko suhteen ajan (17 vuotta ) yhteiset rahat, eikä koskaan olla tapeltu raha-asioista. Molemmat käytämme rahaa melko samalla lailla, ehkä tämäkin auttaa. Mies ostelee tietokonejuttuja, mä käyn hierojalla ja kosmetologilla. Yhdessähän ne rahat on tienattu, miksi niitä ei välillä saisi käyttää toisen mielestä "turhaankin"?[/QUOTE]

Millä tavoin te tienaatte yhdessä? Teette samaa työtä yhdessä?

 

["..."]

[QUOTE="vieras";26940597]Meilläkin on ollut koko suhteen ajan (17 vuotta ) yhteiset rahat, eikä koskaan olla tapeltu raha-asioista. Molemmat käytämme rahaa melko samalla lailla, ehkä tämäkin auttaa. Mies ostelee tietokonejuttuja, mä käyn hierojalla ja kosmetologilla. Yhdessähän ne rahat on tienattu, miksi niitä ei välillä saisi käyttää toisen mielestä "turhaankin"?[/QUOTE]

Jostain syistä kaikkien tilastojen ja kyselyjen mukaan, suuri osa perheen riidoista käydään rahasta. Ilmeisesti kaikille ei ole ihan sama, miten se toinen niitä rahoja käyttää.

Ja kuten sanoin, ei itsellenikään olisi. Haluan itse tuhlata rahani miten haluan ja mihin haluan, ilman että tarvitsee kellekkään kertoa tai selitellä. Ja samoin, jos meillä olisi yhteiset rahat, niin en todellakaan katsoisi hyvällä, kun mies ostaa jotain parin tonnin turhakkeita ihan vain hetken mielijohteesta.

 

[Oisku]

[QUOTE="joku";26940184]No meillä on sekä omat että yhteiset rahat. Molemmilla omat palkka-/käyttötilit (sekä mahdolliset omat säästötilit tai rahastot/osakkeet joihin säästää) ja sitten on yhteiset tilit, mistä maksetaan yhteiset ruuat yms ja lainat. Näille yhteisille tileille molemmat laittaa rahaa siinä suhteessa kun tienaa, jos tienaa enemmän niin laittaakin enemmän yhteiselle tilille.
[/QUOTE]

Meilläkin on näin, ja sen jälkeen kun tämä systeemi otettiin käyttöön ei ole tarvinnut riidellä raha-asioista. Kummankaan ei tarvitse selvitellä omia henkilökohtaisia menojaan mihinkään, kunhan yhteiset menot maksetaan niin sen jälkeen voi käyttää tai olla käyttämättä muut rahat. Meillä tosin tulot on suunnilleen yhtä suuret niin ei ole suurta epäsuhtaa muutenkaan. Kun olin äitiyslomalla, mies maksoi elämisen pääasiassa.

Mä välillä katselen ihmeissäni näitä juttuja kun ostellaan vaikka lastenvaatteita, eikä sitten uskalleta kertoa miehelle mitä ne on maksaneet. Tai pyydetään rahaa että mennään johonkin kutsuille ostamaan kynttilöitä tai vaatteita. Kun on omaa rahaa niin mitään ongelmia ei ole, eikä se kuulu miehelle tipan tippaa minkä verran maksan vaikka omista kengistäni.

 

["vieras"]

Meillä taas on molemmilla omat tilit ja omat menomme maksetaan niistä. Yhteiset kulut hoidetaan siten, että asutolaina menee puoliksi (paitsi kun olin äippälomilla, silloin mies maksoi) ja muut maksaa se kellä sitä rahaa on. Sitä en ymmärrä, että jos toinen tienaa puolet enemmän, niin rahat laitetaan yhteiselle tilille ihan joka penniä myöten, eihän se ole yhtään reilua sitä enemmän tienaavaa kohtaan!

 

["vieras"]

Mua ei häiritse se, että joillakin on täysin omat rahat, paitsi siinä tapauksessa, että jako ei ole tasapuolinen. Täältäkin oon monta kertaa lukenu sellaisten naisten kirjoituksia, jotka ovat esim. kotihoidontuella ja joutuvat siitä kustantaa omat ja lapsen tarpeet, ja joskus jopa koko perheen ruoatkin. Mies sen sijaan saa tuhansien eurojen palkkaa, maksaa siitä murto-osalla laskuja ja elelee herroiksi niillä lopuilla.

 

["Tiina"]

joskus näitä parisuhde- ja perhekeskusteluja lukiessa tulee kyllä miettineeksi, että onko minulla ihan vanhanaikainen tai outo käsitys perhe- ja parisuhde-elämästä, sillä jotenkin vaan ihmetyttää nämä pariskunnat ja perheet, joissa pidetään ihan mielettömän tiukkaa kontrollia siitä, että kuka on maksanut mitäkin, ja suunnilleen puolisot elävät täysin erilaista elämää jos tulot ovat kovin eri suuruiset.

Siis kyllä siinä tulee mieleen, että tällaisessa suhteessa ihmiset rakastavat ensisijaisesti rahojaan/omaisuuttaan, eivätkä toisiaan. Se on tietysti eriasia, jos suhde on vasta alussa, niin toki silloin molemmat maksavat omat menonsa, mutta sitä nyt oikeasti luulisi, että kiinteässä parisuhteessa, saati sitten perheenä tulisi myös sen taloudellisen tilanteen olla yhteinen.

Ja jos tilanne on ses, että parisuhteen toinen osapuoli ansaitsee reilusti enemmän, niin silloin se aihe on syytä miettiä kunnolla jo siinä suhteen alkuvaiheessa, että katsooko enemmän ansaitseva tulevansa väärinkohdelluksi, kun joutuu suhteessa maksamaan enemmän kuluja.

Me ollaan yhdessä, mutta myös yksilöitä, jotka haluaa käyttää itse tienaamiaan rahoja omiin juttuihinsa. Ei tarvi lupia kysellä, eikä nokkaa koputella. Yhdessä maksellaan, mutta omat tilit ovat. Lainanhoitotililtä menee lainat. Säästötilejä vertaillaan,e ttä kummalla enemmän. Mulla tällä hetkellä enemmän. Mukavaa.