Meillä on rintamamiestalo vm. -52. Ostaessamme talon neljä vuotta sitten se oli lähes alkuperäiskunnossa, sisävessa sentään oli. Remonttia on tehty kolmisen vuotta, ja vasta nyt alkaa olla edes jotain lähes valmiina (tiedän, olemme todella hitaita hämäläisiä). Mutta kyllä kannatti asua talossa ennen kuin päätimme mitään suurempaa, sillä päädyimme siirtämään keittiön paikan niin että meille tulee nyt tupakeittiö. Vanhaat portaat purettiin, niiden paikalle tulee alakertaan kylpyhuone ja yläkertaan vessa. Uudet portaat laitetaan nousemaan tupakeittiöstä. Pönttöuunin jouduimme valitettavasti purkamaan portaiden tieltä, mutta hankimme olohuoneeseen ihanan kaakelitakan.
Talomme oli onneksi ulkoapäin hyvässä kunnossa, maalipinnasta oli huolehdittu ja kattokin uusittu n. 10 vuotta sitten. Ikkunat ovat alkuperäiset ja saavatkin olla, ovat hyväkuntoiset. Ovathan ne hiukan hankalat kun aukeavat ulospäin, mutta uudet ikkunat eivät taatusti kestäisi vähintään sitä 50 vuotta kuten nämä, eikä energiansäästökään oikein tunnu verrattuna ikkunoiden kovaan hintaan. Vanhat, vääristävät lasitkin luovat oman tunnelmansa.
Vanhoissa taloissa on yleensä ihanat pihat, ja pihaan minäkin rakastuin heti kun tätä tulimme katsomaan. Tonttikin on reilunkokoinen verrattuna uusiin alueisiin. Ulkosaunakin olisi tarkoitus remontoida heti kun kylppäri saadaan sisällä valmiiksi. Autotallikin on rakenteilla että isäntä pääsee puuhastelemaan autojen ja moottoripyörien parissa, ja samalla saadaan lisää varastotilaakin.
Hermoja tämä remontin keskellä asuminen lasten kanssa vaatii, mutta on se sen arvoista! Pidämme vanhan talon tunnelmasta ja siitä, että saamme rauhassa tehdä tästä juuri meidän näköisemme. Tilaa olisi uudessa talossa toki enemmän, mutta pitää vain opetella minimalistista elämäntapaa eikä haalia nurkkia täyteen tavaraa. Odotan aikaa kun koko talo on käyty läpi ja yläkerrassakin on kaksi (tai kolme) makuuhuonetta, pieni aula ja vessa, ja lapset nukkuvat siellä ja minä mieheni kanssa alakerrassa. Eiköhän sekin 10 vuoden sisällä toteudu
