VANHAN PÄIVÄKIRJAN LUKEMINEN...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Saraste
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Saraste

Jäsen
20.05.2006
942
0
16
Aika hauskaa, surullista, hävettävää ja mukavaa....
Luin juuri omaa päiväkirjaani vuodelta -89. Kyllä itseni sieltä tunnistin..

Onkos muilla vanhoja päiväkirjoja joita lukea nyt "vanhoilla" päivillä? Millaisia tunnelmia tulee?
 
Minä aikanaan aikuisuuden puuskassa poltin kaikki. Olin monta vuotta pitänyt päiväkirjaa teinivuosina ja sitten tuli sellainen ahdistuksen puusta ja ajattelin milllaisen kuvan joku niitä lukemalla minusta saisi. Siis jos kuolemani jälkeen joku niitä lukisi. Okei, luulin olevani niin aikuinen 18- vuotiaana. :)

Nyt kyllä harmittaa, olisi toisaalta mukava lukea niitä nyt. Mutta edelleenkään en TODELLAKAAn haluaisi että ikinä maailmassa kukaan muu olisi niitä asioita minusta lukenut, etenkään lapseni tai mieheni, joten ehkä parempi näin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rrr:
En ole kestänyt lukea. Pitäisi kyllä takkaan ne tuikata, mitä niitä säästelemään. Vai harmittaisiko se sitten joskus?

Niin Harmittako sitten joskus..
MUIDEN PUOLESTA VAIKEA SANOA, MUT...Mua suututtaa ihan hirveesti kun heitin vex ainakin 3 päiväkirjaani, tän yhen viimesimmän säästin... En ees tiedä mix. Nyt kyl harmittaa ne edellisten menetyset. Siinä oli tekstii n.10v- 13v nuoren elämästä. Tyhmä, menin heittää pois, ajattelin, mitä näitä säästämään..Nyt ois kiva lukee!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Alkuperäinen kirjoittaja anve:
vastikää poltin nuoruuden aikaisen päiväkirjani.. sisältää muistoja joita ei tarvi mun miehen eikä lasten lukea..

sulla on vissiin synkkä menneisyys? :o

ei synkkä mutta olin sinne kirjoittanut mm. aika seikkaperäisiä kertomuksia entisistä ihastuksista ja jätkäkavereista
 
Mulla on kaikki päiväkirjat tallessa n. vuosilta 1972-1984. Joskus niitä olen kattelut. Pienenä oli tärkeetä mm. pistää päiväkirjaan ylös mikä kuva mistäkin joulukalenterin luukusta oli tullut. Isompana sitten henkevää pohdintaa ja ihastuksista kirjoittelua.
 
On pari mutta ei niitä tule luettua.. Olen sanonut miehelle, että jos kuolen, ne pitää polttaa, mies kyllä voi lukea mutta mun vanhemmille niitä ei näytetä. Mietin vaan että pitäisikö polttaa varmuuden vuoksi jo nyt, itse.
 
Mulla ne on jossain tuolla kellarissa hautautuneina.
En taida uskaltaa niitä lukea.. joskus vuosia sitten luin ja aiheutti mulle suunnattoman ahdistuksen, useiksi päiviksi. Jotenkin laukaisi jonkun tunnetilan, en tiedä. :ashamed:

Ja siis ei mulla mitään ihmeellistä edes ole taustalla, ihan perusjuttua vaan eletystä elämästä ja vanhoista ihastuksista ja poikakavereista tms.. En tiiä.

Varmaan pitäisi polttaa ne.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä