Vanhan koiran luonnollinen kuolema

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Iina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"Iina"

Vieras
Kyselisin vähän ihmisten kokemuksia siitä, miten heidän vanhan koiransa loppu tuli, jos kuoli itsestään. Oliko loppu rauhallinen? Miten se tapahtui, nopeasti vai tuntien kuluessa?

Meillä ei ole aikaisemmin ollut koiria ja tuntuu siltä, että borderimme aika loppuu pian. Ikää on kohta 16 vuotta ja vanhahan tuo on ollut jo muutaman vuoden, mutta koira on parin viime viikon aikana laihtunut ja on semmoinen olo, että olisko tämä nyt lopun alkua. Mustimme on jo pidemmän aikaa nukkunut suurimman osan päivästä, mutta silloin kun on hereillä, on aktiivinen eli kävelee perässä ja ihmettelee elämänmenoa, ruoka maistuu normaalisti eli hyvin ja kärkkyy makupaloja aina kun hoksaa että joku on ottamassa ruokaa. Ylös nouseminen on hidasta ja ulkona tuo kompastelee välillä, mutta ottaa silloin tällöin juoksuaskeleita vapaana ollessaan ja nuuskuttaa innokkaasti hajujälkiä. Olen miettinyt tuota laihtumista, että sille ei taida olla muuta selitystä kuin joku sairaus (kasvain?), kun koira syö ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Aineenvaihdunnanhan luulisi hidastuvan loppua kohden eikä päin vastoin. Kipuja emme usko tuolla olevan, kun on niin aktiivinen hereillä ollessaan, eikä välttele liikkumista.
 
Mä tunnen vain yhden koiran joka on nukkunut pois, kaikki muut tuntemani koirat on viety viimeiselle piikille.

Tämä yksi joka nukkui pois, oli vain yön aikana nukkunut ikiunen...aamulla ne makasi kerällä kuten ennenkin, muttei sitten vaan enää noussut.
 
En tiiä yhtään luonnollisen kuoleman kokenutta. Ja olen tuntenut elämäni aikana useita kymmeniä koiria. Kotonakin (synnyinkodissa+ omassa ) on ollut 10 mun elinaikana. Nykyinen koira on nyt 11-vuotta.
 
Kiitos vastauksista, vaikka eivät olleet ihan sitä mitä olin toivonut:( Se on varmasti jokaisen koiranomistajan toive, että turre saisi kuolla omassa kodissa ja ihan vaan vanhuuttaan. Meidän koiran isä kuoli kuulemma niin, että oli juoksemassa pellolla, käveli yhtäkkiä pellon laitaan ja kaatui kuolleena maahan. Ikää oli muistaakseni 14 v.

Olen kerran ollut mukana kanin lopettamisessa ja sekin oli minulle liikaa, joten jääpi miehen hommaksi saatella koira ikiuneen, jos eläinlääkäriin joudutaan se viemään.
 
[QUOTE="Iina";22192491]Minkä ikäisiä ovat olleet vanhimmat teidän tuntemat koirat? Minusta luulen että meidän borderi on jo todella vanha koiraksi, vaikka en noista niin tiedä.[/QUOTE]

tädin perhoskoira eli 20-vuotiaaksi.
mutta eikös pikkukoirat elä kauemmin? vertaa tanskandoggien elinennuste on huomattavasti pienempi kuin pikkukoirilla
 
[QUOTE="Iina";22192491]Minkä ikäisiä ovat olleet vanhimmat teidän tuntemat koirat? Minusta luulen että meidän borderi on jo todella vanha koiraksi, vaikka en noista niin tiedä.[/QUOTE]

No Vickan, äitin koira eli 20-vuotiaaksi. Oli seropi. Oma koira piti nukuttaa 16-vuotiaana kun jäi auton alle, ties miten pitkään olis elänyt ilman tuota onnettomuutta.
 
Hei!
Meillä on ollut aina koira, ja jo kolmen koiraa olen joutunut saattelemaan autuammille metsästysmaille. Kaikki on piikillä lähteneet, mutta ajattelin vastata silti, koska viimeisimmän lähteneen kohdalla asia oli vähän eri. Eli vanha rouva lapinkoira oli 13-vuotias ja pidempään sairastellut. Mutta muuten vireä. Viimeisenä aamuna sitten koira ei juonut ollenkaan, vaikka kuuma kesäpäivä. Ei suostunut syömään, eikä oikeen liikkumaan. Meillä piha aidattuna, joten koira sai olla rauhassa pihalla, huomasimme pian, että koira oli kaivautunut kukkapenkkiin isoimman ruusupuskan alle. Oli kaivanut sinne itselleen "kolon", johon meni sitten kuolemaan. Koirasta selvästi aisti, että viimeistä päivää eletään. Niinpä siitä sitten eläinlääkäriin, joka oli niin hirveä paikka kuin aina ennenkin. Pitkällisten tutkimusten jälkeen, eläinlääkäri totesi, ettei osaa täysin sanoa mikä koiralla on, mutta selvästi kaikki ei kunnossa. Eläinlääkäri ehdotti hoitoa, joka olisi tuonut koiralle max. vuoden elinaikaa lisää. Päätimme kuitenkin, vaikka kuinka vaikea päätös oli, antaa koiran mennä, koska koirasta itsestään hyvin karusti ja selvästi aisti sen, että on hänen aikansa mennä. Vaikka suru oli suuri, uskoimme, että säästimme koiraa kivuilta ja raskaalta elolta.

Tämän kokemuksen perusteella, niinkuin aikaisemmankin lapinkoiran kanssa, joka jouduttiin lopettamaan kasvaimen takia olen sitä mieltä, että koirat niinkuin muutkin eläimet tietävät itse milloin on aika tullut. Teidän koiran käytös kuulostaa kuitenkin suht reippaalta ja iloiselta. Toki varmasti kannattaa käydä eläinlääkärissä kuulemassa, mikä mahdollisesti tilanne. Voimia, kuinka käykin!
 
Tiedän kaksi koiraa jotka ovat kuolleet ns. luonnollisen kuoleman.
Toinen oli naapurin sekarotuinen uros,joka oli sairastellut jo pitempään,kuoli yöllä pöydän alle.
Toinen koira oli meitin rotikka 11v joka aamupissalle mennessän sai sairaskohtauksen ja kuoli siitä noin 20min. päästä. Eli ei ihan hirveen yleisiä tunnu olevan nuo luonnolliset kuolemat.
 
Eläinlääkärin voi tilata kotiin antamaan sitä viimeistä piikkiä. Se on vähemmän stressaavaa koiralle.

Omistajana on tärkeää osata antaa se "viimeinen palvelus". Kannattaa tarkkailla koiraa ja miettiä, missä menee hyvinvoinnin raja. Ei kannata odottaa siihen asti, että takapää halvaantuu tms.
 
Eläinlääkärin voi tilata kotiin antamaan sitä viimeistä piikkiä. Se on vähemmän stressaavaa koiralle.

Omistajana on tärkeää osata antaa se "viimeinen palvelus". Kannattaa tarkkailla koiraa ja miettiä, missä menee hyvinvoinnin raja. Ei kannata odottaa siihen asti, että takapää halvaantuu tms.

Komppailen tätä. Tuo el. lääkärin kotiin tulo voi olla koiralle helpompaa, kotiväelle myös. Voi jäädä sitten rauhassa tekemään haudat jne. jos se on kotipihassa mahdollista. Helppoa ei ole ja varmasti tekee mieli viimeiseen asti katsoa. Itse varmaan vielä katselisin, jos vaikuttaa kivuttomalta ja saa rauhassa olla "vanha".
 
Meidän molemmat koirat ovat kuolleet kotona sairauksiin, molemmilla ollut lääkitys päällä, mutta silti ovat menehtyneet käytännössä syliin. Eläinlääkäriin olimme toisella kerralla menossa (aika varattu), mutta kerkesi kuolla sitä ennen. Koirat eivät juurikaan enää loppuvaiheessa tajunneet tästä maailmasta mitään, ovat olleet jonkun verran tuskaisia ja ulisseet. Elämäni kauheimpia kokemuksia.
 
Eläinlääkärin voi tilata kotiin antamaan sitä viimeistä piikkiä. Se on vähemmän stressaavaa koiralle.

Omistajana on tärkeää osata antaa se "viimeinen palvelus". Kannattaa tarkkailla koiraa ja miettiä, missä menee hyvinvoinnin raja. Ei kannata odottaa siihen asti, että takapää halvaantuu tms.

Näin, minä en ainakaan toivo että koira kuolee kotiin kivuliaana. Se ettei koira näytä tuskaiselta ei kerro vielä mitään, koska koirat peittävät kivun. Se on jäänne menneisyydestä jolloin sairaille kävi huonosti.
Itse olen vienyt omat koirani lopetettavaksi ja ei ole mitään pahaa sanottavaa. Koirat ovat nukahtaneet syliini ja olen saanut rauhassa surra.
 
Meidän ensimmäinen koira joutui pikapiikille oksennettuaan sisälmyksensä 16-vuotiaana yhtäkkiä olohuoneen lattialle. Ei valitellut sitä ennen mitään, liikkui vähän heikommin jonkin aikaa...

Toinen koira kuoli viime vuonna 13-vuotiaana kotipihaan nukkuessaan. Koira siis asui mun vanhemmilla, menin käymään siellä ja koira oli ihan pirteä ja hyvävointisen oloinen, lähdin käymään kylässä ja parin tunnin päästä tullessani takaisin isä kertoi että koiran on nyt hyvä olla, oli nukkunut pihalla tassut kuonon päällä niin kuin aina, ei vaan sitten ollut reagoinut kun kutsuttiin. Sitä oltiin viemässä parin päivän päästä lääkärille, ei siis piikille vaan jonkun vaivan takia...

Jäi ihan kaunis muisto tuosta, paljon parempi kuin siitä ensimmäisestä kauhukokemuksesta, sillon olin vasta 11v.
 
Mulla on kauhea kokemus tästä asiasta :( Vanhempi koira oli juuri täyttänyt 10 ja yhtenä iltana se vaan nukahti omalle pedilleen. Menin antamaan koirille ruokaa ja siinä se makasi omassa sängyssään. Suru oli suuri ja vieläkin joskus mietin koiraa, joka on nyt ollut aika tasan 2 vuotta koirien taivaassa. Lapsille se oli myös kova paikka. Pienempi ei tajunnut, mut 3-v kyseli koiran perään. Kerroimme hänelle, että koira oli jo vanha (vaikkei rotunsa edustajaksi ollutkaan erityisen vanha) ja vanhat koirat menevät koirien taivaaseen. Miten se pääsi sinne, miksei se voi laskeutua alas, koska mulla on sitä kova ikävä?? Kysymyksiä riitti ja mun oli vaikea niihin vastata, kun yritin olla itkemättä lapsen edessä. Tää tuli ihan yllättäen, joten ehkä se piikille vieminen olisi ollut sittenkin helpompaa, kun olisi saanut vähän varautua. Nyt jouduin ruokakuppi kädessä toteamaan, ettei se tarviikaan enää sitä iltapalaansa :(
 
Meillä vanha uros koira nukkui itse pois. Oli ikää 10v mutta oli todella pirteä,ainoa vanhuuden oire oli laihtuminen vaikka söi todella paljon. Muutamana päivänä ennen kun nukkui pois meillä haisi aivan hirveältä siis mädäntyneeltä. Ja koira oli illal aivan ok mutta yön aikana oli nukkunut pois ja tämä oli todella suuri helpotus että ei tarvinnut viedä piikille.
 
Vanha koira sairastellut, saanut antibioottia yms. Ei varmaan huomattu, että onkin jokin syöpä kaiken muun lisäksi. Perjantai, koiran hengitys tihentynyttä, ei oo syöny eikä juonu, väsynyt, jaksaa pissata, ei enää kakata. Eläinlääkärissä aika vasta maanantaille, ei otettu. Lauantaina soitto kunnan el. joka toisella puolen maakuntaa. Koira ei jaksa juuri mitään. Saa kipulääkettä varmuuden vuoksi. Sunnuntaina heikentyy edelleen, ei jaksa kävellä, jää ulkona makaamaan. Sunnuntai yönä yrittää sänkyyn, ei pääse, menee ulko-ovelle pyytää ulos. Maanantai aamuna 6.30 koira viedään pissalle, ei käy pissalla, sisään tullessa menee makuulle lattialle, ulvaisee muutaman kerran, ja kuolee. Eläinlääkäriä ei siis enää tarvittu. Ja tuskin olis jaksanu pitää automatkaa enää lääkärille. Joten jos jotain voi tästä oppia, kannattaa koira lopettaa ennen viikonloppua, jolloin on vaikeampi päästä el.lääk. Toisaalta kuolema oli ihan mukava, sai kuolla kotona, läheiset silitellen rajan taa. Ikää vähän vajaa 13.
 
[QUOTE="Hannele";22193961]Meillä vanha uros koira nukkui itse pois. Oli ikää 10v mutta oli todella pirteä,ainoa vanhuuden oire oli laihtuminen vaikka söi todella paljon. Muutamana päivänä ennen kun nukkui pois meillä haisi aivan hirveältä siis mädäntyneeltä. Ja koira oli illal aivan ok mutta yön aikana oli nukkunut pois ja tämä oli todella suuri helpotus että ei tarvinnut viedä piikille.[/QUOTE]

Juuri tämmöistä loppua minäkin toivoisin meidän koiralle. Muistatko yhtään kuinka kauan koira laihtui ennen kuolemaansa? Jotain tuolle meidän koiralle täytyy varmaan tehdä, jos kovin paljon vielä laihtuu, silittäessä huomaa miten selkäranka tuntuu tervänä nahan läpi:( Kipuja en edelleenkään usko tuolla olevan, koska ruokahalu on edelleen hyvä, koira on seurallinen ja touhukas silloin kun on hereillä.
 
Ei koira, mutta kissa. Iskäni tuli kotiinsa eräs päivä töistä ja toinen kissoista makasi kuolleena lattialla. Toinen taas hääri vieressä, ei ymmärtänyt miksei kaveri nouse. Ei ollut supervanha olleskaan, jotain 8v, mutta kenties jokin sairaskohtaus oli tullut ja vienyt. Aamulla ei ollut näkynyt merkkiä mistään erikoisemmasta.
 
Meillä koira kävi hyvästelemässä muun perheen. Meni sen jälkeen olohuoneeseen ja nukkui pois yöllä. Yö oli myrskyinen, kuutamo yö. Hänellä oli oma kori missä tavallisesti nukkui. Oli varmaan katsonut täysikuuta pois lähtiessään.
 
Meillä oli koirat pihalla (aidattu) ja sitten huutelin niitä syömään, vanhus ei tullut vaan löytyi omppupuun alta kuolleena, lenkillä oli aamulla ihan normaalisti, tuttu el meinasi että sydänkohtaus.
Seuraava vanhus kuoli myös kotona mutta el piikin kanssa. Jos haluat niin kyllä ne tulee kotiin nukuttamaan ei tartte klinikalle viedä.
 

Similar threads

L
Viestiä
2
Luettu
969
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä