On janottanut. Välillä aika pahastikin. Mikä hankalinta, se on myös ollut molemminpuolista. Mutta mitään konkreettista ei kuitenkaan ole tapahtunut, ei siis sänkyhommia eikä edes suutelemista.
Pahimmillaan sellaiset tunteet pistivät aika vakavasti miettimään omaa avioliittoa. Oma mies tuntui tylsältä vätykseltä, joka vain makaa sohvalla ja töllöttää urheiluruutua.
Olen kuitenkin onnellinen siitä, että en sortunut tekemään mitään typerää. Sain tunteeni pikkuhiljaa aisoihin muistelemalla sitä, minkä takia suhde exäni kanssa aikoinaan kariutui. Vaikka ex puhui minulle tosi kauniisti siitä, miten hän nykyään on muuttunut mies, en onneksi mennyt sitä uskomaan. Ja olen kyllä nähnytkin, että ne puheet ovat pelkkiä puheita. Käytännössä mies on ihan sama p.ska edelleen. Tiedän, että en jaksaisi enkä haluaisi jakaa arkeani sellaisen ihmisen kanssa. Niin ajatellen on oma mieskin taas alkanut vaikuttaa paljon hohdokkaammalta. Kyllä kiltti ja kunnollinen aina sen rentun voittaa... :heart: