Vanha kouluihastus

Eija käveli pitkin asfalttikatua kipakasti ja tyylikkäästi puolikorkeissa korkokengissään. Hänellä oli yllään hänen hyvin ruskettuneita sääriään kauniisti korostava puolipitkä halkiollinen vaaleanruskea hame. Yläosaa peitti hiekanvärinen kietaisupaita olkatoppauksilla. Sen kaula-aukko ei ulottunut syvälle mutta oli sievästi paljastava. Vyötäisillä oli tummanruskea paksu nahkavyö jossa oli musta iso solki. Auringon polttamat, puolipitkiät, kiharat hiukset keikkuen kävelevä Eija oli upea näky. Hän alkoi lähestyä rakennustyömaata joka oli matkan varrella yliopistolta hänen asuntolalleen ja hidasti kävelyään. Hän katsoi ylhäällä telineillä seisoskelevaa hahmoa. Yhtäkkiä hän hätkähti ja huudahti ääneen: ”onko se Harri!” Ylhäällä telineellä oleva komea, pitkä mies tummissa rakennusvaatteissaan katsahti alaspäin kysyvästi ja pienen tauon jälkeen vastasi: ”minä se täällä. Kuka siellä?” Eija säikähti omaa kysymystään ja hätkähti, kun sai siihen vastauksenkin - ujo tyttö kun oli - mutta vastasi:” mi-mi-minä täällä Eija! muistatko?”

Harrin työtoverit olivat jo kaukaa huomanneet lähestyvän kauniin naisen ja virnistivät merkittävästi Harrille. Katseellaan he sanoivat hänelle, että mene vain alas tutustumaan tarkemmin tähän upeaan naiseen. Harri käveli telineiden portaita alas ja kuumeisesti koetti miettiä, että kuka tämä Eija mahtoikaan olla. Alhaalla heidän katseensa kohtasivat ja Harristakin alkoi tuntua, että jotakin tuttua tässä naisessa oli. Vaan ei millään muistunut mieleen, mitä.

Harri ja Eija olivat olleet samalla ala-asteella aikoinaan. Eija oli rillipäinen, yleensä lyhyttukkainen tai korkeintaan polkkatukkainen pieni tyttö eturivissä. Hän oli aina salaa ollut ihastunut Harriin. Alakoulu tuli - ja alakoulu meni. Hän oli tiukasti koulussa ollessaan päättänyt, että hän kertoisi vielä joku päivä Harrille olevansa ihastunut häneen. Vaan aina hänen rohkeutensa oli pettänyt, vielä sillä viimeiselläkin luokkaretkellä, jolloin hän tiukasti oli päättänyt kertovansa tunteistaan. Heidän tiensä erosivat ja Eija ei lakannut soimaamasta itseään omasta pelkuruudestaan. Hän huomasi vieläkin, nyt jo 22-vuotiaana, ajattelevansa Harria usein.

Nyt tämä yllättävä kohtaaminen saikin hänet vahingossa ottamaan jälleen yhteyttä kauan kadoksissa olleeseen ihastukseensa. Siinä hän seisoi nyt aivan suoraan hänen edessään ja katsoi häntä silmiin vienosti hymyillen ja hieman kysyen. ”Minä siis olen Eija, muistatko?” Eija kysyi. Harri näki Teijan kauniissa ruskean vihreissä silmissä jotakin tuttua ja sanoinkin, aivan rehellisesti:” tutulta sinä näytät mutta en vaan millään muista mistä.” ”Oltiin samalla ala-asteella Teijon luokalla, muistatko”, Eija yritti virkistää hetken Harrin muistia. Harri oli hetken hiljaa ja kävi päässään läpi luokkaansa tyttöjä entisiltä ajoilta, kunnes hänen ilmeensä kirkastui. ”Ai Eija eturivistä? sait aina kymppejä.” Harri ei meinannut uskoa silmiään katsellessaan, kuinka upeaksi naiseksi Eija oli kasvanut tällä ajalla.

 

Ujo Eija oli hämillään, kun nyt puhuikin elämänsä ihastukselle yllättäen. ”Juu, niin sain kymppejä. Nykyään opiskelen biologiaa tuolla yliopistolla” ja naurahti päälle hätäisesti. ”Mä taas olen tällainen raksaduunari mutta aion opiskella vielä insinööriksi”, vastasi Harri vaihtamatta puheenaihetta. Eija alkoi hermostuksissaan päivitellä, kuinka näin on lämmintä syyskuussa, kun ei paniikissa keksinyt muuta puheenaihetta. Hän kuitenkin tiesi, ettei voisi loputtomiin tässä työmaan edessä puhella niitä näitä, vaan olisi päästävä juttelemaan muualle. Kuumeisesti Eija mietti, mihin hän voisi kutsua Harrin. ”hyllyt”, hänen mieleensä välähti. Yhtäkkiä Eija kysyi:” Harri, minulla olisi tällainen ongelma: en saa laitettua hyllyjä seinään. Sinä varmaan osaat rakennusmiehenä auttaa. Tulisitko laittamaan hyllyt seinääni?” ja räpytteli silmiään anovasti. ”Pääsen parin tunnin päästä töistä”, vastasi Harri. ”Sitten voin tulla.”

Yläpuolella telineellä työkaverit olivat salaa kuunnelleet ja katselleet intensiivisesti, miten Harrin ja tuon huomiota herättävän ihanan naisen välinen kommunikointi oli sujunut. Pomo oli poissa koko iltapäivän, joten eräs hänen työkavereistaan ymmärsi yskän ja huudahti matalalla, pomomaisen autoritäärisellä äänellä:” sinullahan oli, Harri, niitä ylityötunteja viime viikolla. Voit lähteä vaikka heti nyt.” Eijalla olisi ollut vielä parin kilometrin kävelymatka kotiinsa, joten Harri tarjosi vanhalla ja kuluneella datsunillaan kyydin Eijalle. Samalla heille tarjoutui mahdollisuus jatkaa rauhassa jutustelua. Matkalla he päättivät poiketa hakemaan hieman evästä. Harri pujahti salaa hakemaan kaupasta kukkia ja Alkosta valkkaripullon, kun Eija jäi valikoimaan voileipäaineksia.

Eija asui opiskelijakerrostalon yksiössä sen kolmannessa ja samalla ylimmässä kerroksessa. Asunto oli oikeastaan yksi iso huone, jossa oli keittokomero ja parveke. Eteinen oli eristetty puolittain väliseinällä muusta asunnosta ja makuutila oli alkovi, jonka sai eristettyä liukuovella. Eija pesi kasvojaan vessassa ja hiukan siistiytyi ja Harri kaiveli esiin muovipussinsa saloista kukat ja valkoviinipullon. Eija katsoi tuliaisia ja hymyilevää Harria. ”Ei kai sitä nyt sentään ihan noin vain ilman pientä jälleennäkemisen juhlintaa ruveta hyllyjä seinään laittamaan”, Harri tokaisi. Eijan sydän pamppaili innostuksesta, kun sai elämänsä ihastuksen huoneistoonsa ja oli samalla iloinen myös siitä tietoisuudesta, että saisi valkoviiniä hermostuneisuuteensa. ”No hyvä! Laitetaanko hiukan purtavaa pöytään?” Eija sanoi hieman tökerösti hermostuksissaan.

 

Pian he istuivat sievän pyöreän kahvipöydän äärellä rupatellen valkoviiniä ja kinkkuleipiä nautiskellen. Eija oli omalta ihastuksen huumaltaan vaikea keskittyä keskusteluun. Hän yritti samalla uudelleen kaivaa esille mielensä sopukoista niitä monia repliikkejä ja keinoja, joilla hän kertoisi olevansa ihastunut Harriin. Harri oli rentoutunut ja iloinen saadessaan nyt keskustella tämän ”uuden” Eijan kanssa, jonka olemus suorastaan kuumotti häntä. Keskustelu eteni ja puhuttiin niitä näitä ja kaikesta mahdollisesta, mutta tunteista Eija ei mitenkään pystynyt puhumaan. Eija alkoi mielessään jo hätääntyä. Toista kertaa hän ei haluaisi päästää elämänsä ihastusta menemään!

Harri oli pysähtynyt katselemaan valokuvia, joita Eija oli tuonut hänelle. Eija mietti kuumeisesti edelleen keinoja kertoa asiansa. Nyt tai ei koskaan! Nyt olisi keksittävä jotain. Eija teeskenteli lähteväänsä hieman siistiytymään vessaan ja salakuljetti Harrin huomaamatta loput valkoviinistä, reilusti yli puoli pulloa, mukaansa vessaan. Hän istahti pöntölle ja otti muutaman pitkän ja ison kulauksen pullosta epätoivoissaan ja miettiessään kiivaasti, mitä tekisi. Pian viinin huuma alkoi kohota hänen päähänsä ja hänen ilmeensä kirkastui ja hän sai oivallisen idean! Hän voihkaisi hiljaa ja suorastaan kiihottui saadessaan tämän ajatuksen. Hän nousi pöntöltä ylös, otti rintsikkansa paidan alta pois, sekä valutti uhmakkaasti pikkuhousunsa hameen alta pois. ”Hei hei neitsyys!” hän sanoi hiljaa hihitellen työntäessään alusvaatteitaan vessan kaappiin piiloon.

Tultuaan ulos vessasta hän sanoi mairittelevalla ja iloisella äänellä Harrille:” katsottaisiinko nyt niitä hyllyjä?” ja jäi nojailemaan alkoviin vievän aukon suuhun katsoen viettelevästi Harria. Harri laittoi hajamielisesti valokuvat takaisin pöydälle ja katsoi viehkeän oloista Eijaa ja huomasi hänen paitansa läpi nöpöttävät nännit. Koko illan oli ollut vähän sellaista väreilyä ilmassa, että Harri oli tuntenut pientä kihelmöintiä haarovälissään. Välillä hän joutui keskittämään ajatuksiaan muualle, ettei veitikka innostuisi seisomaan kesken asiallisen keskustelun. Nyt hän joutui jo oikein pinnistämään, ettei hänen kullinsa kovettuisi mennessään Eijan perässä makuualkovia kohti.

 

Alkovissa oli kahden istuttava, kulahtanut nahkainen vuodesohva, joka oli peitetty parilla tyylikkäällä viltillä. Vuodesohvan vieressä oli seisomassa irrallaan pari hyllyä pidikkeineen ja odottamassa seinälle laittoa. Muutama kukkaruukku oli niiden vieressä odottamassa hyllyjen kiinnittymistä. Eija osoitti sormellaan hyllyjä ja sanoi naureskellen:” tuossa ovat nuo hyllyt” ja hymyili Harrille silmät loistaen. Hän istahti rennosti puoliksi sivuittain vuodesohvalle ja katsoi suoraan Harria silmiin. Eijan hengitys alkoi tiivistyä ja hän alkoi huohottaa. Hän sanoi:” oikeastaan sinun ei tarvitse panna hyllyjä seinään” ja piti merkittävän tauon. He katsoivat toisiaan silmiin kiihkeästi. ”Oikeastaan ajattelin, että voisit panna mua”, Eija ilmoitti ja nosti rehvakkaasti, edelleen silmiin katsoen toisen jalkansa sohvan selkänojan päälle.

Viileä ilmavirtaus Eijan jalkovälissä kertoi hänelle, että hänen pillunsa oli täysin Harrin näkyvillä. Harri yskähti ja tunsi nyt, että häntä huimasi ja hänen kullinsa jyskytti hänen jalkovälissä täysin vallattomana. Eija katsoi kiinnostuneena Harrin pullistuneita housuja ja hymyili silmät loistaen tälle. Kuin Pulla päähän lyötynä Harri riisui vaatteensa kiihkeästi ja kulli kivikovana nousi Eijan päälle. Eija hengitti tiiviisti ja tuijotti Harria silmiin. He tuijottivat toisiinsa aivan kiinnikkäin. Harri huohotti ja tuijotti takaisin Eijaa tiiviisti. Hän työsi sykkivän, pitkän ja kivikovan kullinsa hitaasti Eijan läpimärän ja avoimen pillun sisään. Molemmat voihkivat ja tärisivät huuman vallassa ja vain muutaman työnnön jälkeen he molemmat laukesivat voimakkaasti huoahtaen ja huutaen. Harri ja Eija kierähtivät molemmat hengästyneinä sohvalta pois ja alkoivat hihittää. Eija mietti:” Tässä nyt hänen vierellään oli hänen elämänsä mies”. He levittivät vuodesohvan ja rakastelivat sillä kiihkeästi vielä monta kertaa pitkälle aamuyöhön, kunnes nukahtivat raukeina toistensa viereen.

Harrin sisäinen herätyskello herätti hänet viittä vaille kuusi, niin kuin jokaisena aamuna tavallisesti herätyskello herätti hänet. Hän aikoi nousta vaivihkaa pois Eijan viereltä ja hiipiä töihinsä juomaan aamukahvit. Eija heräsi kuitenkin viileän tunteeseen Harrin poistuttua hänen viereltään. Hän hiipi tämän viereen ja sanoi:” voin keittää sinulle aamukahvit” aamuunisilla äänellään. He suukottelivat vielä muutaman kerran ja Harri poistui ovelle. Eija tarttui Harria vielä kädestä, käänsi hänet ympäri ja katsoi häntä silmiin. ”Tuletko vielä uudelleen”, hän kysyi. Harri tiesi, että hän tulisi vielä monta, monta kertaa hänen luokseen. Harri katsoi vakain ilmein Eijaa suoraan silmiin, kietoi kätensä hänen ympärilleen, silitti hänen hiuksiaan ja sanoi;” tulen. Minä tulen vielä uudelleen”, kääntyi ja lähti.

Tultuaan työpaikalleen Harri käveli raukean rentoutuneesti taukokopin ovesta sisään. Työkavereiden puheensorina vaikeni ja he katsoivat virnuillen Harria. ”No panitko monta kertaa - - - ruuvin seinään?” eräs työkavereista tiivisti koko taukohuoneen kysymyksen. Kaikki räjähtävät nauramaan. ”Panin panin, vaikka kuinka monta kertaa”, vastasi Harri, otti kupin kahvia ja istahti työtovereidensa seuraan.

 

Harrin sisäinen herätyskello herätti hänet viittä vaille kuusi, niin kuin jokaisena aamuna tavallisesti herätyskello herätti hänet. Hän aikoi nousta vaivihkaa pois Eijan viereltä ja hiipiä töihinsä juomaan aamukahvit. Eija heräsi kuitenkin viileän tunteeseen Harrin poistuttua hänen viereltään. Hän hiipi tämän viereen ja sanoi:” voin keittää sinulle aamukahvit” aamuunisilla äänellään. He suukottelivat vielä muutaman kerran ja Harri poistui ovelle. Eija tarttui Harria vielä kädestä, käänsi hänet ympäri ja katsoi häntä silmiin. ”Tuletko vielä uudelleen”, hän kysyi. Harri tiesi, että hän tulisi vielä monta, monta kertaa hänen luokseen. Harri katsoi vakain ilmein Eijaa suoraan silmiin, kietoi kätensä hänen ympärilleen, silitti hänen hiuksiaan ja sanoi;” tulen. Minä tulen vielä uudelleen”, kääntyi ja lähti.

Tultuaan työpaikalleen Harri käveli raukean rentoutuneesti taukokopin ovesta sisään. Työkavereiden puheensorina vaikeni ja he katsoivat virnuillen Harria. ”No panitko monta kertaa - - - ruuvin seinään?” eräs työkavereista tiivisti koko taukohuoneen kysymyksen. Kaikki räjähtävät nauramaan. ”Panin panin, vaikka kuinka monta kertaa”, vastasi Harri, otti kupin kahvia ja istahti työtovereidensa seuraan.

 

Alkovissa oli kahden istuttava, kulahtanut nahkainen vuodesohva, joka oli peitetty parilla tyylikkäällä viltillä. Vuodesohvan vieressä oli seisomassa irrallaan pari hyllyä pidikkeineen ja odottamassa seinälle laittoa. Muutama kukkaruukku oli niiden vieressä odottamassa hyllyjen kiinnittymistä. Eija osoitti sormellaan hyllyjä ja sanoi naureskellen:” tuossa ovat nuo hyllyt” ja hymyili Harrille silmät loistaen. Hän istahti rennosti puoliksi sivuittain vuodesohvalle ja katsoi suoraan Harria silmiin. Eijan hengitys alkoi tiivistyä ja hän alkoi huohottaa. Hän sanoi:” oikeastaan sinun ei tarvitse panna hyllyjä seinään” ja piti merkittävän tauon. He katsoivat toisiaan silmiin kiihkeästi. ”Oikeastaan ajattelin, että voisit panna mua”, Eija ilmoitti ja nosti rehvakkaasti, edelleen silmiin katsoen toisen jalkansa sohvan selkänojan päälle.

 

Viileä ilmavirtaus Eijan jalkovälissä kertoi hänelle, että hänen pil lunsa oli täysin Harrin näkyvillä. Harri yskähti ja tunsi nyt, että häntä huimasi ja hänen ku llinsa jyskytti hänen jalkovälissä täysin vallattomana. Eija katsoi kiinnostuneena Harrin pullistuneita housuja ja hymyili silmät loistaen tälle. Kuin puulla päähän lyötynä Harri riisui vaatteensa kiihkeästi ja ku lli kivikovana nousi Eijan päälle. Eija hengitti tiiviisti ja tuijotti Harria silmiin. He tuijottivat toisiinsa aivan kiinnikkäin. Harri huohotti ja tuijotti takaisin Eijaa tiiviisti. Hän työsi sykkivän, pitkän ja kivikovan kullinsa hitaasti Eijan läpimärän ja avoimen pillun sisään. Molemmat voihkivat ja tärisivät huuman vallassa ja vain muutaman työnnön jälkeen he molemmat laukesivat voimakkaasti huoahtaen ja huutaen. Harri ja Eija kierähtivät molemmat hengästyneinä sohvalta pois ja alkoivat hihittää. Eija mietti:” Tässä nyt hänen vierellään oli hänen elämänsä mies”. He levittivät vuodesohvan ja rakastelivat sillä kiihkeästi vielä monta kertaa pitkälle aamuyöhön, kunnes nukahtivat raukeina toistensa viereen.

 

Jostain syystä tämä julkaisi nämä väärässä järjestyksessä, vaikka laitoin ne oikeassa järjestyksessä. Muuten oiken, mutta viesti nro 4 kuuluu viimeiseksi.