Valveuni! Näin sellaista ekaa kertaa viime yönä, oletteko te nähneet? Aika pelottavaa.

Laitoin tästä aamullakin jo yhden aloituksen, mutta päivän verran unta miettineenä ajattelin vielä kysellä teidän mielipiteitä.

Näin siis viime yönä melko pelottavaa valveunta: Valveuni – Wikipedia

Valvoin yöllä jonkun aikaa, makasin hereillä sängyssä mut silmät kiinni. Jossain vaiheessa olin sit kuitenkin nukahtanut, kun unen läpi kuulin lastenlaulua, vähän kuin vanhalta vinyyliltä, rahisevaa. Sävel oli Hämä hämä häkki, sanoista muistan vaan ihan lopun: ...Pieni metsän lapsi, kuulee metsän äänet.

Meillä on makuuhuone sellainen nukkumaparvi, niin laulu kuului aika vaimeana alakerrasta olkkarista.

Herätin mun miehen et kuuletsä tota hyminää, hän ei aluksi tajunnut mut oli sit et hetkinen, joo. Silloin mä käänsin kylkeä sieltä olkkarin suunnasta kohti vauvan sänkyä, ja ihan meidän sängyn ja pinniksen vieressä seisoi pimeässä vaaleatukkainen nainen ja tuijotti suoraan mua

Pelästyin ihan hulluna ja heräsin sit siihen.


Oletteko te nähneet valveunia? Onko niissä ollut ihmishahmoja? Oletteko ajatelleet, että unet tarkoittaisivat jotain? Keitä olette ajatellet ihmisten olevan?

Mietin vaan, että alitajunta tuntuisi jotenkin sanovan nyt jotain. En tuntenut unen naista, mutta uskoisin, että tunnistaisin jos törmäisin jossakin. Uni oli pelottava, ehkä uhkaavakin, mutta ei tuntunut että nainen uhkaisi vauvaani, vaikka seisoikin sängyn ja pinniksen välissä.

Kertokaa omia kokemuksia ja mitä mieltä olette!

 

Aika karmaiseva. Jo pelkkä lukeminen sai kylmät väreet kulkemaan selässä ja vilkaisemaan olan yli...

 

Ei oo omaa kokemusta mutta hitto kun kuulostaa pelottavalta :|

 

Mulla on tapana nähdä joskus selkounia. Tulipahan sillekin asialle termi tuolta valveunisivun linkistä =)
Eli siis nukkuessa tiedän näkeväni unta.

 

n. 3 krt olen nähnyt yöllä herätessa hahmon. Loppuyön nukun yövalo päällä... ei kivoimpia kokemuksia.

 

Olen nähnyt valveunia, mutta aina ihan harmittomia. Tyyliin laitan lankaa neulan silmään ja sit herään enkä laitakaan jne.

Sun uni kuulosti karmealta

 

Mä olen nähnyt. Johtui vahvoista (liian vahvoista) kipulääkkeistä. Oli todella todella karmiva kokemus!

 

Joo just nyt ei nukkumaanmeno innosta, soi vaan se rahiseva lastenlaulu päässä :/

Mä näen hyvin harvoin painajaisia enkä ylipäätään ole kauhean pelokas. Mitään ihan poikkeuksellista stressiäkään ei pitäisi olla, no muutto, mutta on sitä aikaisemminkin muutettu. Lapsi on esikoinen, mutten mä hänenkään puolesta ole erityisen paljon pelännyt...

Jotenkin toi oli vaan niin todentuntuinen uni, etten oikein pääse yli siitä, se on pyörinyt mielessä koko päivän. Kuka se nainen on ja mitä se mulle haluaa sanoa?

 

[QUOTE="mie";26194561]Mä olen nähnyt. Johtui vahvoista (liian vahvoista) kipulääkkeistä. Oli todella todella karmiva kokemus![/QUOTE]

Minkälaisen unen sä näit? Oon ymmärtänyt että toi mun uni ei tosiaan oo edes sieltä pelottavimmasta päästä...

Mä en kyllä tiedä kannattaako näitä miettiä tähän aikaan illasta

 

Kerran olen nähnyt. Juurikin tuossa linkissä kuvatun laista. Makasin selälläni ja joku "selvästi paha" istui rintakehän päällä. En pystynyt liikkumaan enkä puhumaan. En muista miten siitä heräsin, mutta monta kuukautta nukuin valot päällä.

Tästä on aikaa jo 15 vuotta, mutta edelleen välttelen selällään nukkumista. Olen myös huomannut, että lähes aina, kun havahdun painajaisesta, nukun selälläni.Mistä lie johtuu tämäkin.

 

Minä. Unihalvaukset, unissakävely ja valveunet liittyvät minulla usein unettomuuteen. Oikeastaan osaan sinänsä ottaa ihan hyvin ne hallusinaatiotkin vastaan, koska tiedostan kuitenkin etteivät ne ole todellisia. En ajattele niiden olevan keitään erityisiä ihmisiä, jos ihmisiä näen, enkä niiden merkitsevän mitään. Unihalvaukset ovat pahimpia, koska ymmärrän tilanteen ohimenevän luonteen, mutta en silti pysty hallitsemaan fyysisiä oireita, kuten sydämen ylikierroksilla käyvää, rinnasta itseään ulostakovaa rytmiä.

 

Olen nähnyt muutamia valveunia, joista ahdistavin ja "klassisin" oli ehkä tämä.

Makasin selälläni silloisen asuntoni makuuhuoneen sängyssä silmät auki, kun tunsin jonkun tulevan sänkyyn. En siis nähnyt ketään, mutta tunsin, kuinka joku nousi nelinkontin sänkyyn jalkopäästä ja asettui edelleen nelinkontin yläpuolelleni. Sitten tämä näkymätön pahantahtoinen joku laskeutui koko painollaan päälleni ja alkoi tukehduttaa minua. Samaan aikaan kuulin koko ajan silloisen poikaystäväni liikehdinnän tämän puuhastellessa jotakin tavallista arkipuuhaa viereisessä huoneessa. En pystynyt liikkumaan enkä tuottamaan mitään ääntä, tunsin tukehtuvani kun paino päälläni koko ajan kasvoi.

En muista, kuinka herääminen tuosta unesta tapahtui, mutta itse unta en varmastikaan unohda koskaan.

 

Järkyttävää! toivottavasti en ikinä koe tuollaista.

 

Mulla on ollut välillä, se on todella pelottavaa. Kerran näin pikkutytön meidän huoneessa. Se oli sellainen vaalea ja läpinäkyvä, niin kuin kummitukset elokuvissa. Kerran tunsin että joku puristaa mua kyljistä enkä voinut liikkua tai puhua ja mulla oli silmät auki. En käytä mitään lääkkeitä tms.

Varsinkin jos mies ei ole yötä kotona, niin olen ihan kauhuissani enkä uskalla ruveta nukkumaan kun pelkään noita juttuja. Pelottavinta tässä on, että mun poikakin näki kerran jonkun pikkupojan keskellä päivää, eikä meillä ollut ketään. Poika juoksi ihan paniikissa eteisestä mun luo ja sanoi, että kuka toi on tuolla eteisessä. Sanoin että ei siellä ketään ole, niin se ihan paniikissa itki että siellä on sellainen poika joka on alasti ja se katto mua eikä sanonut mitään. Kun mentiin katsomaan, niin eihän siellä mitään ollut. Poika oli silloin 6v ja ihan hereillä oli ollut monta tuntia.

 

Mun uni liittyi lapseeni. Hän oli vaarallisessa ympäristössä (ikään kuin peli jossa "tilanne" muuttui koko ajan - minä en pelaa joten mistään sellaisesta se ei tullut) ja minä yritin saada häntä pois sieltä onnistumatta. Se oli melkoisen karmivaa. Tiesin ja tajusin olevani hereillä ja näin sen kaiken enkä voinut sitä lopettaa.

 

eihän nuo ole kovin yleisiä? eihän?

 

Joidenkin kuvaus valveunesta kuulosstaa mielestäni enemmän unihalvaukselta. Painontunne päällä, ei pysty liikkumaan, puhumaan jne...

Karmaiseva kyllä tuo ap:n 'uni' :$

 

Mäkin taisin nukkua selälläni. Ens yöksi jää kyllä varmaan valot tonne parven perälle :/

 

Entäs jos ne hahmot ihan oikeesti onkin jotain henkiä toisesta todellisuudesta. Mielenkiintoinen, mutta karmaiseva aihe.

Mies on töissä ja lapset nukkuu, mua alkoi pelottaan kamalasti. Pakko laittaa valoja päälle ja telkasta jotain hömppää

 

Ei taida oikeasti yhtään lohduttaa jos kerron, että parempi olisi silti yrittää rohkaistua nukkumaan valot kiinni, koska valot yleensä häiritsee unta. Nuohan ovat nimenomaa uneen liittyviä häiriöitä. Pelottavia kyllä, mutta harvoin vaarallisia. Tietysti niistäkin voi tulla henkisesti raskaita kokemuksia, jos jatkuvasti kärsii niistä ja se alkaa vaikuttaa negatiivisesti sekä virkeyteen, psyykkiseen hyvinvointiin ja fyysiseen hyvinvointiin. Terkuin ilonpilaaja.

 

Itse näen tällaisia todella usein, ainkin viikottain. Yleensä nousen istumaan ja näen ympärillä jotain muuta kuin mitä siinä oikeasti on. Usein joku meinaa kaatua tai tippua päälleni tai sitten seinällä tai kotossa luikertelee jotain. Usein luulen olevani ihan eri tilassa kuin makuuhuoneessa ja vieraita ihmisiä alkaa tulla huoneeseen. Usein hetken oltuani tällaisessa tilassa alan itsekin epäilemään että sen on pakko olla unta. Olen ollut neurologin kannsa juttelemassa tästä ja lisäksi on otettu EEG ja aivojen magneetikuva, mutta mitään syytä ei ole löytynyt

 

Minä. Unihalvaukset, unissakävely ja valveunet liittyvät minulla usein unettomuuteen. Oikeastaanooll osaan sinänsä ottaa ihan hyvin ne hallusinaatiotkin vastaan, koska tiedostan kuitenkin etteivät ne ole todellisia. En ajattele niiden olevan keitään erityisiä ihmisiä, jos ihmisiä näen, enkä niiden merkitsevän mitään. Unihalvaukset ovat pahimpia, koska ymmärrän tilanteen ohimenevän luonteen, mutta en silti pysty hallitsemaan fyysisiä oireita, kuten sydämen ylikierroksilla käyvää, rinnasta itseään ulostakovaa rytmiä.

Tosi lohdullista ajatella, että niitä voi oppia hallitsemaan. Mulla ei sellasta suoranaisen pahuuden tunnetta onneks tullut. Siis ehkä ennemminkin ajattelin, että hahmolla olisi ollut joku viesti tms.. Mut hitto että vieläkin pelottaa!

 

Ei taida oikeasti yhtään lohduttaa jos kerron, että parempi olisi silti yrittää rohkaistua nukkumaan valot kiinni, koska valot yleensä häiritsee unta. Nuohan ovat nimenomaa uneen liittyviä häiriöitä. Pelottavia kyllä, mutta harvoin vaarallisia. Tietysti niistäkin voi tulla henkisesti raskaita kokemuksia, jos jatkuvasti kärsii niistä ja se alkaa vaikuttaa negatiivisesti sekä virkeyteen, psyykkiseen hyvinvointiin ja fyysiseen hyvinvointiin. Terkuin ilonpilaaja.

Sä oot just hyvä ilonpilaaja, tätä mä kaipaan Mies haki myös mulle iltalukemisiksi Dawkinsin Jumalharhan

 

Onko valveuni ja hallusinaatio sama asia tai lähellä toisiaan ainakin?

 

Tosi lohdullista ajatella, että niitä voi oppia hallitsemaan. Mulla ei sellasta suoranaisen pahuuden tunnetta onneks tullut. Siis ehkä ennemminkin ajattelin, että hahmolla olisi ollut joku viesti tms.. Mut hitto että vieläkin pelottaa!

No en oikeastaan niinkään hallitse kuin esimerksi juuri tiedosta ja yritän välttää panikoitumasta. Viimeisestä valveunesta on jo aikaa, siinä mustia käsiä kiemurteli pitkin kehoa ja yritti tavoittaa kurkun kuristaakseen minut. Sitä edellisellä kerralla katossa ui hahmoja. Koska tiedän, että ne ovat minun itseni luomia kuvia, pyrin heräilemään ja nousen käymään vaikka vessassa. Joskus minulla jää äänet päälle vielä herätessä.

Unihalvauksiin juuri liittyy kyvyttömyys liikkua, painontunne rinnassa, sydämen hakkaaminen, tukehtumisen tunnetta, hengittää hullunlailla happea sisäänsä. Silmät liikkuu, muu keho ei. Niissä on paljon vaikeampi sitä fyysistä puolta hallita. Ei muuta kuin ajattelen niiden aikana juuri sen lohduttavan ajatuksen, että herään tästä kyllä. Kamalinta on, jos olet ihmisten ympäröimänä, eikä kukaan tajua mikä sinulla on hätänä. Yritä siinä viestittää silmillä, että nyt saat vaikka läpsäistä reilunpuoleisesti jos haluat.

Tässä kun kärsin viimeksi pahasta unettomuudesta pelkäsin niin paljon nukkuvani pommiin, että heräsin ovikellon soittoon. Se jatkoi soittoaan, kunnes lopulta nousin ylös ja menin ovelle todetakseni, että kyse oli harhasta. Olen sen aikaisemminkin todennut, että alitajuntani on aika narttu.